< pääsivulle





Teksti: Anssi Simojoki
Jukka Louhivuori
© Finnica 2003


KUVAT:

· Virsitaulu, Luhangan kirkko. Jussi Jäppinen.

· Vanha Suomalainen virsikirja.
» Katso kuva suurempana [313x410]



Vuoden 1701 virsikirjassa on lukuisia myös nykyisen eli vuoden 1986 virsikirjan virsiä. Enkel´ilmestyi taivaast´ on näistä yksi esimerkki.




< pääsivulle


SUOMALAINEN VIRSIKIRJA



Vanha Suomalainen virsikirja Vuonna 2001 vuoden 1701 eli ns. Vanha Virsikirja täytti 300 vuotta. Yhdessä Martti Lutherin Vähän katekismuksen kanssa kolmen konsistorin eli Turun, Viipurin ja Narvan hyväksymä suomalainen virsikirja on ollut vuosisatainen kansankirja, jonka vaikutus ei vieläkään ole lakannut, vaikka sitä ovat sittemmin seuranneet v:n 1883, 1938 ja 1986 suomalaiset Virsikirjat.

Yksinvallan aika oli luonut uudenlaisen vallan keskityksen yhtenäisyyden. Luterilainen puhdasoppinen kirkollisuus loi 1600-luvun loppupuolella Tanska-Norjassa ja Ruotsi-Suomessa yhtenäiset virsi- ja käsikirjat. Niissä luterilainen puhdas oppi ja sen syvällinen vanhakirkollinen perintö saivat kansanomaisen sovellutuksensa ja ilmaisunsa. Niinpä Suomessakin kansanihmiset veisasivat joulun, pääsiäisen ja helluntain virsiä sekä suomeksi että latinaksi.

Virsitaulu Ensimmäinen suomalainen raamatunkäännös ja kirkkolaki olivat ilmestyneet aikaisemmin v. 1648 ja 1686. Tässä 17. vuosisadan kirkollisessa rakennus- ja uudistustyössä suomalainen virsikirja seurasi ruotsinkielistä edeltäjäänsä, tosin uuden vuosisadan puolella v. 1701 Ruotsille kohtalokkaaksi ja Suomelle tuhoisaksi osoittautuneen Suuren Pohjan sodan jo alettua. Teos oli kuitenkin monella tapaa itsenäinen Ruotsin valtakunnan itäosan kirja, johon suomalaiset virsirunoilijat painoivat oman erityisen jälkensä.

Virsikirjan rakenne on puhdasoppisen luterilainen: Katekismus ja kuningas Daavidin psalttari virsiksi tehtynä johdattavat vuotuisiin kirkkovuoden juhla- ja evankeliumivirsiin. Niitä seuraavat katumus, kristillinen elämä, virret murheen, ristin ja kiusauksen alla, rukous, ylistys- ja kiitosvirret sekä virret kaikkinaisissa elämän tarpeissa. Näitä seuraavat virret eri säädyissä ja elämän tilanteissa, ruoka-, aamu- ja ehtoovirret. Päätökseksi seuraavat kuolema, hautaaminen, viimeinen tuomio, helvetti ja taivas. Iankaikkisen elämän virsien kruununa on tunnin verran veisattava Sen suven suloisuutta, jossa on peräti 41 säkeistöä.

Pelkästään kansalliskirjailija Aleksis Kiven tuotannosta voi nähdä v:n 1701 virsikirjan vaikutuksen laaja-alaisuuden. Muistumat ja lainaukset luetaan Jukolan Juhanin puheenvuoroista tai Laurin saarnasta Hiidenkivellä. Karoliininen kolmen konsistorin virsikirja oli myös Kiven erikoislaatuisen ja koskettavan tuotannon runousoppi. Vanha virsikirja on jäänyt pysyvään käyttöön erityisesti Länsi-Suomen rukoilevaisten parissa.