< pääsivulle
  < Urheilu Suomessa


> Johdanto
> Terveysliikunnasta urheiluun
> Urheilu järjestäytyy
> Suomi urheilun suurvaltana - Paluu arkeen
> Helsingin olympiakisat 1952
> Urheilu osaksi viihdeteollisuutta



Teksti: Pekka Honkanen
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Hannes Kolehmainen. Suomen urheilumuseo.
· Paavo Nurmi. Suomen urheilumuseo.



< pääsivulle


SUOMI URHEILUN SUURVALTANA

Suomi osallistui ensimmäisen kerran Ateenan vuoden 1906 “välikisoihin”. Kyseessä olivat nykyaikaisten olympiakisojen kymmenvuotisjuhlakilpailut, eikä niitä nykyään lueta varsinaisiin olympiakisoihin kuuluviksi. Suomen ensimmäisen kultamitalin toi Lontoon 1908 olympiakisoista painija Verner Weckman.

Hannes Kolehmainen. Suomen urheilumuseo. Tukholman olympiakisat 1912 merkitsivät Suomen nousua merkittävien urheilukansakuntien joukkoon. Kisoilla oli vahva poliittinen ja kansainvälinen merkitys Suomen itsenäistymispyrkimyksille. Menestyksen lisäksi yksi syy kansallisen innostuksen kasvuun oli eittämättä kisapaikan läheisyys. Tiedot menestyksestä kulkivat jopa vuosisadan alussa nopeasti.

Kisojen avajaisissa Suomen joukkue marssi Venäjän perässä kantaen Finland-nimikylttiä, aivan kuten neljä vuotta aikaisemmin Lontoossa. Suomalaiset jättivät marssiessaan selvän eron venäläisiin.

Kisojen paras urheilija oli juoksija Hannes Kolehmainen joka voitti kolme kultaa ja yhden hopean. Edelleenkin yhdessä olympiahistorian merkittävimmässä juoksussa, 5000 metrin finaalissa, Hannes Kolehmainen kukistaa Ranskan Jean Bouinin uudella maailmanennätysajalla 14.36,6. Suomi juostaan ensimmäisen kerran maailmankartalle ja ensimmäisen kerran 5 000 metriä juostaan alle 15 minuutin.

Paavo Nurmi. Suomen urheilumuseo. 1920- ja 1930-luvuilla Suomi oli yksi kesäolympiakisojen suurvalloista. Pariisin olympiakisoissa 1924 Suomi sijoittui maiden mitalitilastossa kolmanneksi heti Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen. Paavo Nurmi, Juoksijoiden kuningas, saavutti yhdeksän kultamitalia ja kolme hopeamitalia 1920-1928. Paavo Nurmesta tuli vuoden 1918 sodassa jakautuneen kansakunnan yhteinen sankari ja yhdistäjä.



PALUU ARKEEN

Suomalaisen urheilun maailmanmahti katosi talvi- ja jatkosodan (1939-1945) myötä. Tosin Suomi oli vielä hiihdon ja mäkihypyn valtias 1950-luvulla. Vuosien 1952 talviolympiakisoista ja 1954 MM-kisoista suomalaiset hiihtäjät ja mäkihyppääjät saivat enemmän mitaleita kuin muut maat yhteensä.

Vaikka kansainvälinen menestys ei enää yltänytkään 1920- ja 1930-lukujen tasolle, meni urheilulla ja liikunnalla kansallisella tasolla hyvin. Urheiluseurojen jäsenmäärät kasvoivat, harrastuspohja laajeni ja uudet lajit tulivat tutuiksi ympäri maata.

Vaikka sotien jälkeen urheilun sisäpoliittinen merkitys jonkin verran väheni, kohosi uudeksi kansakuntaa vaikeissa olosuhteissa yhdistäväksi tekijäksi Helsingille myönnettyjen 1952 olympiakisojen isännyys.


Urheiluhullu kansa - 10xsuomalaisuus