< pääsivulle   < Suomalaisten terveyden kehitys > Johdanto > Pyyntikulttuurien terveys > Perinteinen maatalous > Teollistuminen Teksti: Heikki S. Vuorinen © Finnica 2004 KUVA: · Tiedot väestötilastoihin kerättiin seurakunnittain. Kuvassa on Espoon seurakunnan väestötilaston konseptin etusivu. Kuva Kansallisarkisto. » Katso kuva suurempana [614x600] < pääsivulle

JOHDANTO Ihmisten terveys on ollut likeisesti sidoksissa siihen, miten he ovat elantonsa hankkineet. Niinpä nykyisen Suomen alueella asuvien terveydessä voidaan erottaa kolme vaihetta: 1) vaihe, jolloin esi-isämme elivät pääasiassa metsästäen, keräillen ja kalastaen, 2) perinteisen maatalouden harjoittamisen kausi ja 3) teollistuva ja teknistyvä Suomi 1800-luvun lopulta lähtien. Tietomme kahden ensimmäisen vaiheen ”suomalaisten” terveydestä ovat hyvin puutteellisia. Vasta 1700-luvulta lähtien tietämyksemme alkaa lisääntyä, kun silloisessa Ruotsissa ryhdyttiin keräämään valtakunnallisia väestötilastoja ja julkinen terveydenhuoltojärjestelmä raportoimisvelvollisuuksineen alkoi hahmottua. 1700-luvulta lähtien suomalaiset kuolivat aina vain vanhempina. Erityisesti imeväiskuolleisuus laski dramaattisesti. Myönteistä kehitystä katkoivat poikkeusajat: sodat ja erityisesti suuret nälkävuodet 1866–1868. Kuolinsyinä tartuntataudit korvautuivat vanhenevan väestön kroonisilla vaivoilla: sydän- ja verisuonitaudeilla sekä syöpätaudeilla. Nälkä väistyi ja terveyttämme alkoivat uhata lihavuuden seuraukset.