< pääsivulle
  < Suomalaisten terveyden kehitys


> Johdanto
> Pyyntikulttuurien terveys
> Perinteinen maatalous
> Teollistuminen



Teksti: Heikki S. Vuorinen
© Finnica 2004


KUVA:
· Tiedot väestötilastoihin kerättiin seurakunnittain. Kuvassa on Espoon seurakunnan väestötilaston konseptin etusivu. Kuva Kansallisarkisto.
» Katso kuva suurempana [614x600]




< pääsivulle


JOHDANTO

Tiedot väestötilastoihin kerättiin seurakunnittain. Kuvassa on Espoon seurakunnan väestötilaston konseptin etusivu. Kuva: Kansallisarkisto. Ihmisten terveys on ollut likeisesti sidoksissa siihen, miten he ovat elantonsa hankkineet. Niinpä nykyisen Suomen alueella asuvien terveydessä voidaan erottaa kolme vaihetta:
1) vaihe, jolloin esi-isämme elivät pääasiassa metsästäen, keräillen ja kalastaen,
2) perinteisen maatalouden harjoittamisen kausi ja
3) teollistuva ja teknistyvä Suomi 1800-luvun lopulta lähtien.

Tietomme kahden ensimmäisen vaiheen ”suomalaisten” terveydestä ovat hyvin puutteellisia. Vasta 1700-luvulta lähtien tietämyksemme alkaa lisääntyä, kun silloisessa Ruotsissa ryhdyttiin keräämään valtakunnallisia väestötilastoja ja julkinen terveydenhuoltojärjestelmä raportoimisvelvollisuuksineen alkoi hahmottua. 1700-luvulta lähtien suomalaiset kuolivat aina vain vanhempina. Erityisesti imeväiskuolleisuus laski dramaattisesti. Myönteistä kehitystä katkoivat poikkeusajat: sodat ja erityisesti suuret nälkävuodet 1866–1868. Kuolinsyinä tartuntataudit korvautuivat vanhenevan väestön kroonisilla vaivoilla: sydän- ja verisuonitaudeilla sekä syöpätaudeilla. Nälkä väistyi ja terveyttämme alkoivat uhata lihavuuden seuraukset.