< pääsivulle
  < Suomalaisten terveyden kehitys


> Johdanto
> Pyyntikulttuurien terveys
> Perinteinen maatalous
> Teollistuminen



Teksti: Heikki S. Vuorinen
© Finnica 2004





< pääsivulle


PYYNTIKULTTUURIEN TERVEYS

Suomi asutettiin viimeisen jääkauden jälkeen varsin ripeästi. Meillä ei ole käytettävissämme kunnollisia lähteitä, joista voisimme tehdä johtopäätöksiä näiden muinaisten esi-isiemme terveydestä. Joitain välillisiä johtopäätöksiä voimme silti tehdä: Suomessa tyypillisen metsästyksellä, keräilyllä ja kalastuksella elantonsa hankkineen yhteisön koko oli ilmeisesti vain muutama kymmenen ihmistä. Ajoittain suuremmatkin ihmisjoukot saattoivat kokoontua yhteen esimerkiksi hylkeiden massapyyntiä varten. Väestötiheydet olivat matalia ja Matti Huurre on arvioinut kirjassaan Kivikauden Suomi, että nykyisen Suomen alueella eli vain noin 10 000 ihmistä metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä.

Ihmisten eläessä pienissä, eristyneissä ja liikkuvissa ryhmissä, taudit olivat pääasiassa vesirokon kaltaisia kroonisia infektioita, joissa tautiin sairastuneet pysyivät kauan tartuttavina tai joissa taudinaiheuttajalle oli ihmisen lisäksi jokin vaihtoehtoinen isäntä tai elinympäristö. Riistaeläimistä tai muualta luonnosta (eläimistä, kasveista, maaperästä, vedestä) tarttui yksittäisiin ihmisiin ajoittain vaarallisiakin pieneliöitä, jotka poikkeuksellisesti saattoivat siirtyä myös ihmisestä ihmiseen. Varsinaisia kulkutauteja ei näissä oloissa kuitenkaan voinut esiintyä.