< pääsivulle
  < Suomen symbolit


> Suomen lippu
> Suomen vaakuna
> Maamme-laulu
> Kalevala - Suomen kansalliseepos



Teksti: Jaana Ojala
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Eva Ingmanin piirros Elias Lönnrotista. Elias Lönnrot i "strandstugan" vid Niku. Piirros on Elias Lönnrotin käsikirjoituskokoelmasta. SKS.
» Katso kuva suurempana [550x354]




< pääsivulle


KALEVALA - SUOMEN KANSALLISEEPOS

Suomen kansalliseepos - Kalevala - syntyi Elias Lönnrotin työn tuloksena ja perustuu hänen keräämiinsä kansanrunoihin. Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835, vuosina 1828-34 Itä-Suomeen ja Karjalan laulumaille suuntautuneen viiden keruumatkan tuloksena. Lönnrot ei tyytynyt vielä tähän, vaan teki useita uusia keruumatkoja Vienan Karjalaan. Näiden matkojen jälkeen syntyi Kalevalan laajempi versio, joka julkaistiin 1849.

Eva Ingmanin piirros Elias Lönnrotista. Elias Lönnrot i Jälkimmäisestä painoksesta tuli suomalaisten tuntema Kalevala, johon pohjautuvat myös useimmat käännökset. Lönnrotin tavoitteena oli luoda Kalevalasta yhtenäinen runoelma - suuri eepos. Esikuvina hänellä olivat Homeroksen Ilias ja Odysseia sekä muinaisskandinaavien Edda. Vanha Kalevala perustui alkuperäisiin laulajien esityksiin, mutta uutta Kalevalaa luodessaan Lönnrot käytti kirjailijan vapautta järjestää runot sen mukaan miten ne sopivat yhteen. Tunnetuimpia Lönnrotille laulaneita runolaulajia olivat Ontrei Malinen, Vaassila Kieleväinen ja Arhippa Perttunen.

Lönnrotin luoma Kalevala oli keskeinen tekijä suomalaisen maailmankuvan sekä kansallisen identiteetin synnylle. Teos nosti esiin suomalaisten romanttisen ja tarunomaisen menneisyyden ja nostatti kansallistunnetta. Kalevala tarjosi myös taustaa suomalaisen kansanrunouden ja -uskon, mytologian ja suomen kielen tutkimukselle. Samalla Kalevalan merkitys oli yleismaailmallinen: teos nosti pienen syrjäisen Suomen sivistyskansojen tasolle.


Lauletut runot -osa kantasuomalaista kulttuuria

Kalevala perustuu omaperäiseen laulumuotoon, joka kuului jo ennen ajanlaskumme alkua Suomenlahden tuntumassa asuneiden kantasuomalaisten kulttuuriin. Laululle oli ominaista säkeen alkusoinnullisuus ja kerto, sekä säkeistöttömyys. Säkeet noudattelivat kalevalamitaksi kutsuttua neli-iskuista runomittaa. Vanha laulutraditio säilyi elävänä koko Suomessa 1500-luvulle saakka, kunnes uskonpuhdistuksen myötä laulut tuomittiin kirkon piirissä pakanalliseksi ja niiden käyttö kiellettiin. Samaan aikaan uuden musiikkiperinteen saapuessa lännestä Suomeen vanha runolauluperinne alkoi hävitä. Vienan Karjalassa vanhan runon perinne on elänyt kuitenkin nykyaikaan saakka.


Kalevalan sisältö

Vanhassa Kalevalassa oli 32 runoa ja uudessa laitoksessa 50. Vanha kansanrunous, kuten myös Kalevala, koostuu eri ikäisistä kerrostumista. Näistä vanhinta ainesta ovat myyttirunot, jotka kertovat kaukaisen alkuajan luomisteoista, maailman ja inhimillisen kulttuurin synnystä. Kertovien runojen päähenkilönä on mahtava laulaja, shamaani tai tietäjä, joka tekee tiedonhakumatkoja vainajien maailmaan. Kertovien runojen sankarit myös seikkailevat kosinta-, ryöstö- ja pakomatkoilla. Lyyriset laulut tulkitsivat ihmisen omia henkilökohtaisia tunnelmia. Rituaalirunous keskittyi erityisesti häihin ja karhunpeijaisiin ja Kalevalamittaiset loitsut olivat sanamagiaa, joka sisältyi ihmisten päivittäiseen elämään.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi sekä Kalevalan vanhemman, että uudemman version. SKS:n sivuilta löytyy mm. Kalevalan runot sisältävä perinpohjainen tietopaketti Kalevalasta sekä Elias Lönnrotista.



Olkaamme siis suomalaisia - 10xsuomalaisuus