< pääsivulle
  < Suomen symbolit


> Suomen lippu
> Suomen vaakuna
> Maamme-laulu
> Kalevala - Suomen kansalliseepos



Teksti: Jaana Ojala
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Maamme / Vårt land; alkuperäispainos. HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva kokonaisena [595x451]

· Fredrik Pacius 1809-1891. Museovirasto.



< pääsivulle


MAAMME-LAULU

Maamme / Vårt land. Alkuperäispainos / Helmi
Suomen kansallisrunoilijan, J. L. Runebergin sanoittama ja Fredrik Paciuksen säveltämä ”Vårt Land” eli Maamme-laulu laulettiin ensimmäisen kerran vuonna 1848 Helsingissä, Floran päivän kevätjuhlassa. Juhla oli ”positiivinen mielenosoitus” ja samalla lojaalisuuden vakuutus Keisarille, joka pelkäsi Euroopassa käynnissä olevien, demokratiaa ajavien mielenosoitusten ja vallankumousten leviävän myös Suomen ylioppilaiden keskuuteen.

Runeberg oli kirjoittanut Maamme-laulun mahdollisesti aiemman kevätjuhlan innoittamana, ohjenuoraksi ylioppilaille ja heidän pitämisekseen määrätyissä poliittisissa rajoissa. Laulu oli tarkoitettu vastavoimaksi Euroopassa vallitsevalle vallankumoukselliselle hengelle ja estämään Suomen ylioppilaissa positiivista isänmaallista rakennustyötä vaikeuttavan radikalismin syntyä. Laulun tarkoitus oli nostattaa isänmaallisuutta ja kansallistunnetta.

Runon kolmessa ensimmäisessä säkeessä isänmaa-käsite liitetään tiiviisti maisemaan. Seuraavat säkeistöt ovat historiallisia ja kertovat esi-isien työstä ”miekoin, auroin, miettehin”. Säkeistöissä viitataan Suomen kansan kärsivällisyyteen ja kohtaloon tyytymiseen. Rauhallisen ja hitaan kehityksen sekä optimismin sävyt korostuvat, laulu on selkeästi vastakohtainen samanaikaisten, vallankumousta ja muutosta vaativien laulujen kanssa. Maamme-laulu oli myös selkeä uskollisuuden vakuutus hallitsijalle.

Pacius Runeberg kirjoitti Maamme-runon ruotsinkielisenä (Vårt Land) jo vuonna 1846 ja se julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin Runebergin Suomen sodasta kertovan runokokoelman, Vänrikki Stoolin tarinoiden (Fänrik Ståls Sägner) avausrunona. Saksalaissyntyiseltä säveltäjä ja kapellimestari Fredrik Paciukselta tilattiin sävellys Runebergin teokseen vuoden 1848 kevätjuhlaa varten. Tilaisuuden jälkeen Maamme-laulu levisi kansan keskuuteen pääasiassa ylioppilaskuorojen sekä kansakoulujen välityksellä.

Maamme-laulusta tehtiin useita suomennoksia, joista vakiintui käyttöön Paavo Cajanderin 1800-luvun lopulla tekemä käännös. Laulussa on kaikkiaan 11 säkeistöä, joista yleensä lauletaan ensimmäinen ja viimeinen.

Maamme Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.
Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa;
viel' lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa korkeemman kaiun saa.


[Koko laulu suomeksi »]

Vårt land Vårt land, vårt land, vårt fosterland, ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand, ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
mer älskad än vår bygd i nord, än våra fäders jord!
Din blomning , sluten än i knopp, Skall mogna ur sitt tvång;
Se, ur vår kärlek skall gå opp Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp.
Och högre klinga skall en gång Vår fosterländska sång.