< pääsivulle
  < Suomen symbolit


> Suomen lippu
> Suomen vaakuna
> Maamme-laulu
> Kalevala - Suomen kansalliseepos



Teksti: Jaana Ojala
© Finnica 2003


KUVAT:

· Suomi-neito. Julkaisija: Helsinki : E.A. Hellman (koonnut), 1917. HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva kokonaisena [357x550]




< pääsivulle


SUOMEN LIPPU

Suomi-neito. Julkaisija: Helsinki : E.A. Hellman (koonnut), 1917. HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto. Suomen kuuluessa Ruotsin ja Venäjän yhteyteen, maassa käytettiin isäntävaltioiden lippuja. Suomella oli kuitenkin 1500-luvulta lähtien ollut oma leijonavaakuna, jota käytettiin myös epävirallisesti suuriruhtinaskunnan lippuna. Vaakunan punakeltaisia värejä pidettiin kansallisväreinä. Suomalaisten oman lipun väreistä lausui ensimmäisten joukossa mielipiteensä Z. Topelius, joka kannatti 1800-luvun loppupuolella Suomen väreiksi sinistä ja valkoista. Tämä ajatus oli vanhoja malleja vastaan: lipun värit mukailivat perinteisesti vaakunavärejä. Topeliuksen ihailemat sinivalkoiset värit olivat käytössä mm. Venäjän Keisarikunnan laivastolla. Punaisen värin Topelius yhdisti vahvasti kapinalippuun ja vallankumoukseen tai vereen. Punaisuuden tuomitseminen oli samalla lojaalisuuden osoitus hallitsijalle.

1800-luvun lopulla kiihtyi lehdistössä keskustelu lipun väreistä, suosikkeja olivat sinivalkoinen ja punakeltainen väriyhdistelmä. Sinivalkoinen oli myös vuosisadan vaihteen jälkeen suomalaisuusaatteen väri. Lippua ei ajateltu vielä valtiolippuna, vaan se oli lähinnä maakuntaviiriin verrattava tunnus. Vasta maailmansodan aikana virisi ajatus omasta lipusta Suomen valtion tunnuksena.

Venäjän maaliskuun vallankumouksen aikaan 1917 valtiollisten symbolien tarve kasvoi Suomessakin ja yhteenkuuluvuutta haluttiin osoittaa liputtamalla. Punakeltaisesta leijonalipusta tuli virallinen lippu, mutta yksityisellä puolella vallitsi lippukaaos. Lipusta kiistely jatkui lehtien palstoilla - esimerkiksi hirven kuvaa esitettiin Suomen tunnuseläimeksi sopimattoman leijonan tilalle lippua koristamaan. Joulukuussa 1917 perustettiin ensimmäinen lippukomitea, joka ehdotti Suomen valtiolipuksi kuitenkin leijonalippua. Ehdotusta ei sellaisenaan hyväksytty senaatissa ja lipun suunnittelusta päätettiin järjestää Suomen taiteilijoille kilpailu. Kilpailun ratkeamiseen saakka oli käytössä väliaikainen lippu, jonka yläpuoli oli sininen ja alapuoli valkoinen. Vielä Suomen itsenäistymisen yhteydessä oli käytössä leijonalippu, joka nostettiin mm. senaatintalon lipputankoon 6.12.1917. Lippu sai muutaman kuukauden aikana lähes valtiolipun aseman.

Lopullinen päätös lipusta tehtiin keväällä 1918, kun lippuasiaa käsiteltiin eduskunnassa. 27.5.1918 eduskunta hyväksyi esityksen sinivalkoisesta ristilipusta. Lippuluonnoksen vuodelta 1918 laativat taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Punakeltaiset leijonaliput vaihdettiin tämän jälkeen siniristilippuihin, jonka värit viittaavat Suomen järvien ja taivaan sineen sekä lumivalkoisiin hankiin.