< pääsivulle
  < Suomen maantiede


> Suomi ja suomalaiset - Asutus
> Hyvinvoinnin perusta
> Hyvinvoinnin jakautuminen
> Tulevaisuus




Teksti: Markku Tykkyläinen
© Finnica 2003


Katsottavat kuvat ovat omilla sivuillaan:

· Teollisuus. Tykkyläinen, Markku: Spatial turn in manufacturing, Finland - nature, society and regions. Fennia 180: 1-2. kuva CD-1.

· Osaamiskeskukset. Markku Tykkyläinen.

· Matkailu. Vuoristo, Kai-Veikko: Matkailijoiden maa, Suomen Kartasto 1999, 178-183, kuva sivulta 179.





Viennin rakenne vuonna 2000 prosentteina
(STV 2001, 247):

Sähkötekniset ja optiset tuotteet 31,0
Massa, paperi ja paperituotteet 21,7
Koneet ja laitteet 10,2
Perusmetallit ja metallituotteet 8,7
Kulkuneuvot 5,8
Puutavara ja puutuotteet 5,4
Kemikaalit, kemialliset tuotteet ja tekokuidut 5,4
Muu vienti 11,8




< pääsivulle


HYVINVOINNIN PERUSTA

Pääosa suomalaisista työskentelee palvelutehtävissä. Vuonna 2000 palveluista sai elantonsa 66 prosenttia suomalaisista (STV 2001, 79). Hyvinvoinnin aineelliset edellytykset luodaan teollisuuden ja alkutuotannon avulla. Energian tuotannolla on suuri merkitys. Pohjoinen sijainti, luonnonvarojen hyödyntäminen ja pitkät etäisyydet merkitsevät suurta energiankulutusta.

Suomi on markkina-alueena pieni maa ja se sijaitsee korkeilla leveysasteilla. Nämä seikat ovat toimineet talouden kehityksen reunaehtoina. Suomalaisten yritysten on ollut erikoistuttava tuottamaan niitä tuotteita, jotka voidaan täällä edullisesti tuottaa ja vaihtaa tuotteisiin, joita täällä ei valmisteta. Tämä on merkinnyt, että Suomen talous on voimakkaasti riippuvainen viennistä. Yli kolmannes kaikesta tuotannosta palvelee vientiä. Viennillä rahoitetaan tuontia ja siten lisätään kansalaisten hyvinvointia.

Suomen talouden tärkein sektori on elektroniikkateollisuus. Se kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla Nokia Oyj:n onnistuessa valtaamaan yli kolmanneksen maailman matkapuhelinmarkkinoista. Matkapuhelinalalle onkin muodostunut tuotantoklusteri, joka koostuu Nokian lisäksi komponenttivalmistajista ja tuotantoautomaatiota tarjoavista yrityksistä.

Toiseksi tärkein teollisuudenala on metsäteollisuus. Metsäteollisuus on kansainvälistynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja suomalaisyritykset toimivat monissa maailman maissa. Toisaalta ulkomaalaiset omistavat huomattavan osan näistä suomalaisyrityksistä.

Metalliteollisuus on merkittävä tuotannon ala Suomessa. Sulattojen, konepajojen ja telakoiden tuotteita viedään ympäri maailmaa. Vaikka kaivosteollisuus on Suomessa supistunut, metallien valmistus on merkittävää. Esimerkiksi Avesta Polaritin terästehtaat Torniossa ovat maailmanmitassa merkittävä tuotantolaitos.

Suomalaiset hissit, nosturit, paperikoneet ja kuljetusvälineet ovat tuttuja eri puolilla maailmaa. Voimakkaan globalisoitumisen myötä suomalaisen tuotemerkin takana saattaa olla ulkomaalainen yritys.

Suomen teollisuuden historiassa on monta merkittävää kasvukautta: autonomian aika, sodan ja sotakorvausten vauhdittama metalliteollisuuden kehitys, kehitysalueiden teollistuminen ja tietoyhteiskunnan kehittyminen. Kehitysaluepolitiikka kasvatti Suomen teollisuutta syrjäalueilla 1960- ja 1970-luvuilla. Sitä seurasi teollisen kehityksen suvantovaihe, joka päättyi 1990-luvun alun lamaan. Teollisuustuotanto laski lähes kymmenyksen ja maan heikentynyt teollinen suorituskyky uhkasi koko kansakunnan hyvinvointia. [Kts. kuva: teollisuus]

Suomi alkoi teollistua uudelleen 1990-luvulla. Näin päästiin 1990-luvun suuresta lamasta. Teollisuus kasvoi etenkin suurten kaupunkien ympäristöissä ja Länsi-Suomessa. Suomeen rakennettiin runsaasti uutta teollisuutta ja useimpiin kaupunkeihin kohosi teknologiakeskuksia ja tiedepuistoja. Talouden kasvu on voimakkaasti riippuvainen kytköksistä koulutukseen ja tutkimustoimintaan. 1990-luvulla Suomeen perustettiin monia osaamiskeskuksia. Tutkimuksen, kehittämistyön ja tuotekehittelyn sekä yritystoiminnan avulla on luotu tuhansia uusia työpaikkoja. [Kts. kuva: osaamiskeskukset]

Suomi on myös matkailumaa. Matkustamalla ja tutustumalla paikkakuntiin ja alueisiin niin suomalainen kuin ulkomaalainenkin hahmottaa Suomen luonnon ja kulttuurin ominaispiirteitä. Vetovoimaisin kulttuurikohde on Helsinki. Sinne myös kanavoituu suuri osa matkailutuloista. Lappi on merkittävin luontomatkailualue ja talvimatkailukohde. Järvi-Suomi houkuttelee vesistöillään ja rannoillaan. Suomessa käy eniten matkailijoita Ruotsista, Saksasta ja Venäjältä. Suomi ei kuitenkaan ole mikään massaturismin maa. Taloudellisten seikkojen ohella matkailulla on kulttuurinen merkitys. Se on keskeinen tekijä Suomi-kuvan hahmottamisessa. [Kts. kuva: matkailu]

Pääkaupunkiseutu on Suomen liikenteellinen solmukohta. Lento- ja laivamatkustajat saapuvat sitä kautta Suomeen. Helsingin satama on Suomen suurin tavaraliikenteen satama. Suomi onkin rakentunut siten, että hyvin suuri osa pääoma-, tuotanto-, matkustus- ja tietovirroista kulkee pääkaupunkiseudun kautta.