< pääsivulle
  < Suomen maantiede


> Suomi ja suomalaiset - Asutus
> Hyvinvoinnin perusta
> Hyvinvoinnin jakautuminen
> Tulevaisuus




Teksti: Markku Tykkyläinen
© Finnica 2003


Katsottavat kuvat ovat omilla sivuillaan:

· Rantaviiva. Tikkanen, Matti: Muuttuvat vesistöt, Suomen Kartasto 1999, 40-43, kuva sivulta 41.

· Asutus. Häkkilä, Matti: Pohjoiset maatilat, Suomen Kartasto 1999, 118-119, kuva sivulta 119.

· Väestö Westerholm, John: Asutus harventuu ja keskittyy, Suomen Kartasto 1999, 90-91, kuva sivulta 91.

· Kielet ja murteet Raento, Pauliina & Kai Husso: Kohti monikulttuurista yhteiskuntaa, Suomen Kartasto, 184-189, kuva sivulta 185.




< pääsivulle


SUOMI JA SUOMALAISET


Rantaviiva Suomen maankamara on ikivanhaa kalliota, joka on hioutunut satojen miljoonien vuosien kuluessa puolitasangoksi. Samalla Fennoskandian kallioperä vaelsi mannerlaattojen mukana nykyiselle paikalleen hyvin pohjoisille leveysasteille. Viimein jääkaudet muovasivat maanpintaa ja samalla kerrostivat maaperän, joka avautuu meille suomalaisena maisemana.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että suomalaiset ovat hyvin pitkään asuneet nykyisillä asuinalueillaan. Me suomalaiset olemme itämerellinen kansa, joka on asuttanut Fennoskandian itäosaa jääkauden jälkeisistä ajoista saakka. Näin suomalaisuuden juuret ulottuvat tuhansien vuosien taa.

ASUTUS

Suomen asuttaminen on ollut riippuvainen luonnonoloista ja yhteiskunnan kehittymisestä. Ihminen on kehittänyt osaamistaan ja tekniikkaa selvitäkseen luonnonoloista ja helpottaakseen elämäänsä.

Maankamara on kohonnut ja niin meren kuin järvienkin rantaviivat ovat muuttuneet vuosituhansien kuluessa. Väestö sijoittui alun perin rannikolle ja jokivarsiin ja muuallekin paikkoihin, missä voitiin hyödyntää maan, metsän ja veden antimia.

Vähitellen siirryttiin sisämaahan hyödyntämään maata ja metsää. Alkutuotantovaltaisen Suomen asutuksen kasvun painopiste siirtyi ensin lännestä itään ja myöhemmin etelästä pohjoiseen. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa pysyvän maatalousasutuksen raja siirtyi neljässä sadassa vuodessa Pohjanlahden rannikolta ja jokilaaksoista Lapin perukoille. Viimeisin suuri asutusprojekti oli sodanjälkeinen asutustoiminta, jonka myötä syrjäisimmätkin takamaat ja raja-alueet asutettiin. [Kts. kuva: asutus]

Suomi on kaupungistunut, mutta se on tapahtunut varsin myöhään. Väestö on keskittynyt yhä enenevässä määrin suurimpiin kaupunkeihin ja niitä ympäröiville seuduille. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja Oulun seudulla väestö kasvoi viime vuosituhannen lopussa. Pääosa väestöstä asuu yhä etelämpänä. Voidaan myös sanoa, että pääosa väestöstä asuu rannikolla. [Kts. kuva: väestö]

Yli 90 prosenttia suomalaisista puhuu suomea äidinkielenään. Murteet antavat oman vivahteensa puhuttuun kieleen. Ruotsinkielisellä väestöllä on ollut perinteisesti vahva asema suomalaisessa kulttuurissa. Viime vuosina on venäjänkielisen väestön osuus kasvanut ja venäläiset olivatkin vuosituhannen vaihtuessa suurin ulkomaalaisryhmä Suomessa. Englannin kieli on yleistynyt viime vuosina Suomessa. [Kts. kuva: kielet ja murteet]