< pääsivulle
  < Oi Maamme Suomi…


> Suomalaiset ja suomen kieli
> Suomi-sana
> Faktoja Suomesta



Teksti: Jaana Ojala
© Finnica 2003





< pääsivulle


SUOMI -sana

Sanalle suomi on annettu lukuisia eri selityksiä, lähtien suomenkielisistä äänteellisesti läheisistä sanoista suo tai suomiehenmaa, suoda (Jumalan tai onnen suoma, vrt. luvattu maa) ja suomu, joka viittaa esihistorialliseen kalannahkavaatetukseen. Sananmuodostuksen ja semantiikan vuoksi nämä sanat ovat kuitenkin sopimattomia sanojen suomi ja suomalainen lähtökohdaksi. Suomi-sanan selittäminen on vaikeaa, koska sana on erisnimi, eikä sille ei ole rekonstruoitavissa selvää alkumerkitystä Nykyisten tietojen mukaan suomi-sanan synty ajoittuu runsaan 4000 vuoden taakse, jolloin suomen rannikolle saapui nykyisen baltian alueelta esibaltteja, jotka käyttivät suomen etelärannikosta baltin kielistä nimitystä žeme, ”maa”.

Etelä-Suomessa asui tuolloin varhaiskantasuomalaisia. Seuraavien vuosisatojen aikana sana lainautui useampaan otteeseen kielestä ja heimosta toiseen ja muuttui aina hieman merkitykseltään ja äänneasultaan. Žeme-sana muutti muotoaan ensin sanaksi šämä ja myöhemmin šaama. Näiden sanojen pohjalta ovat syntyneet sanat suomi, häme ja saame. Ennen muuttumistaan suomi-muotoon sana oli muotoa sooma ja Suomenlahden rannikolla asuvia, varsinais- ja lounaissuomessa asuvia Baltiasta saapuneiden ja varhaiskantasuomalaisten jälkeläisiä kutsuttiin soomalaisiksi. Pronssikaudella Suomeen tuli myös germaaneja, jotka alkoivat käyttää alueen asukkaiden esimerkin mukaan suomalaisista nimitystä soomalaiset.