< pääsivulle
  < Suomen kirjallisuuden historia


> Verkkainen käynnistyminen
> Romantiikkaa kohti
> Kansan ääni
> Realismin nousu
> Symbolismin tulo
> Jako neljään
> Tulenkantajien tähdenlento
> Modernismin voitto
> 1900-luvun jälkiosan tuulet



Teksti:
Liisi Huhtala ja Kari Sallamaa

© Finnica 2003


KUVAT:

· Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. WSOY.

· Rosa Liksom: Kreisland. WSOY.




< pääsivulle


1900-LUVUN JÄLKIOSAN TUULET

1900-luvun jälkiosan kirjallisuus jatkoi osin 1950-luvun murroksen merkeissä, osin perinnäisellä realistisella linjalla.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. WSOY. 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa kirjallisuuden tehtäväksi koettiin osallistua. Erilaiset pamfletit, dokumenttiromaanit ja vasemmistolaiset agitaatiorunot ottivat kantaa muun muassa naisten, lasten ja työläisten asemaan, niin sanotun kolmannen maailman ongelmiin ja sotaan.

Väinö Linnan romaani Täällä Pohjantähden alla 2 (1960) aloitti vuoden 1918 tapahtumien käsittelyn kirjallisuudessamme. Pentti Saarikosken runokokoelma Mitä tapahtuu todella? (1962) käytti epärunollista kollaasiaineistoa. Varsinkin Pohjois-Suomessa käynnistettiin omakustannustoiminta, jotta syrjäalueidenkin ääni pääsisi esiin.

1970-luvulla kuvattiin maaseudun autioitumista ja alettiin nostaa novellin asemaa. Laajoissa sukusarjoissa käsiteltiin Suomen lähihistoriaa; luetuin on ollut Kalle Päätalon omaelämäkertasarja sarja Juuret Iijoen törmässä.

Rosa Liksom: Kreisland. WSOY. 1980-luvulla naiskirjailijat nousivat keskeiseen asemaan ja romaani sai tartunnan postmodernismista: siitä tuli itsestään ja kerronnastaan tietoinen. Tiivistä, tylyä ja itseään selittelemätöntä kerrontaa edusti muun muassa Rosa Liksom. Osaa kirjailijoista kiinnosti pahan ongelma.

1990-luvulla kirjallisuudenlajit jatkoivat sekoittumistaan ja lyhytproosan erilaiset muodot yleistyivät. Suomenruotsalainen proosa osoitti kuitenkin, että myös perinnäinen tarina on voimissaan. Lyriikkakin alkoi elpyä muutaman varsin hiljaisen vuosikymmenen jälkeen.

Vuosisadan loppuessa oli selvää, että eri sukupolvilla on omat kirjallisuutensa. Lajien kirjo levenee, eri mediat toimivat yhteistyössä ja pienkustantamoiden merkitys kasvaa.