< pääsivulle
  < Suomen kirjallisuuden historia


> Verkkainen käynnistyminen
> Romantiikkaa kohti
> Kansan ääni
> Realismin nousu
> Symbolismin tulo
> Jako neljään
> Tulenkantajien tähdenlento
> Modernismin voitto
> 1900-luvun jälkiosan tuulet



Teksti:
Liisi Huhtala ja Kari Sallamaa

© Finnica 2003


KUVA:

· Maria Jotuni. Kuopion museo.




< pääsivulle


JAKO NELJÄÄN

Maria Jotuni. Kuopion museo. 1900-luvun alussa suomalaisen kirjallisuuden tilanne vakiintuu nelihaaraiseksi. Modernismi vahvistuu 1910-luvulla ennen kaikkea ruotsinkielisellä puolella: loistava lyyrikko Edith Södergran julkaisee esikoiskokoelmansa 1916. Symbolismi muuntuu dekadenssiksi, jonka painopiste oli ruotsinkielisellä puolella: Euterpe-lehden piiri sekä 1910-luvulla mannermaistyyppiset ”vetelehtijät”, Dagdrivare-polvi.

Realismi nousee uudelleen. Sen tärkeimpiä nimiä ovat Rantamalasta Maiju Lassilaksi muuntunut Algot Untola, Joel Lehtonen, Ilmari Kianto, Maila Talvio sekä taitava novellisti ja näytelmäkirjailija Maria Jotuni. Tämän ohella itse asiassa valtavirtauksena on jälkijättöinen talonpoikais- ja maaseutukuvaus.

Lyriikan klassismin edustajia ovat V.A. Koskenniemi, Otto Manninen ja Juhani Siljo. Tämän muodollisen loistokkuuden vievät huippuunsa sotien välisenä aikana Uuno Kailas, Kaarlo Sarkia ja Yrjö Jylhä. Ruotsinkielisen lyriikan näkyvin ilmiö on modernismi, jossa varhain kuolleen Södergranin perinnettä jatkoivat Gunnar Björling, Elmer Diktonius ja Rabbe Enckell.