< pääsivulle
  < Suomen kirjallisuuden historia


> Verkkainen käynnistyminen
> Romantiikkaa kohti
> Kansan ääni
> Realismin nousu
> Symbolismin tulo
> Jako neljään
> Tulenkantajien tähdenlento
> Modernismin voitto
> 1900-luvun jälkiosan tuulet



Teksti:
Liisi Huhtala ja Kari Sallamaa

© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Kaarlo Vuoren akvarelli Minna Canthista SKS:n kirjallisuusarkistossa.
» Katso kuva suurempana [409x535]

· Piirros Juhani Ahosta digitoitu kirjallisuusarkiston valokuvasta.

· Teuvo Pakkala. Pohjois-Pohjanmaan museo.




< pääsivulle


REALISMIN NOUSU

Kaarlo Vuoren akvarelli Minna Canthista SKS:n kirjallisuusarkistossa. Kirjallisuus alkoi kukoistaa realismin merkeissä. Herätteitä saatiin Skandinavian maista, Ranskasta ja Venäjältä. Ohjenuorana oli selkeä yhteiskunnallinen ja psykologinen sanottava koristelemattomasti kirjoitettuna. Realistit suuntautuivat suomalaisuusliikkeen jakautuessa nuorsuomalaisten leiriin. Ryhmän ensimmäinen keskeinen nimi oli Minna Canth, jonka yhteiskunnalliset kertomukset sekä taistelunäytelmät Työmiehen vaimo (1885) ja Kovan onnen lapsia (1888) herättivät kohua. Myöhemmissä näytelmissään Canth kääntyi yksilöpsykologisten ongelmien ja perhesuhteiden pariin (Papin perhe 1891, Anna-Liisa 1895).

Piirros Juhani Ahosta  digitoitu kirjallisuusarkiston valokuvasta. Realistien toinen voimaryhmä oli Järnefeltin koulu, venäläissyntyisen Elisabeth Järnefeltin ympärille kokoontunut nuorten älykköjen piiri, jonka keskeiset nimet olivat Arvid Järnefelt ja Juhani Aho. Edellinen omaksui äidiltään Leo Tolstoin opit käsitellen moraalisten ongelmien lisäksi ennen kaikkea ns. maakysymystä: Isänmaa 1893, Maaemon lapsia 1905.

Juhani Aho oli ryhmän monipuolisin kyky. Hänen sujuvan kirjoittamistapansa tukena oli lehtimieskokemus. Hän kirjoitti novelleja ja ranskalaistyylisen harjoitelman muunnoksia, joita hän kutsui lastuiksi. Hänen romaanituotantonsa kaari alkoi kansankuvauksesta (Rautatie 1884) jatkuen loistavaan psykologiseen romaanipariin Papin tytär (1885) sekä Papin rouva (1893) ja päätyen "kansallisiin" aiheisiin: Panu (1897) ja Juha (1911). Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija.

Teuvo Pakkala. Pohjois-Pohjanmaan museo. Realisteissa tapahtui 1800-luvun lopulla ja vuosisadan vaihteessa käännös yhteiskuntarealismista psykologisempaan ja sisäistyneempään suuntaan. Näin mm. oululaisperäinen Teuvo Pakkala, jonka köyhälistöympäristöisiä lapsikuvauksia ja naiskohtaloa Vaaralla (11891) ja Elsa (1894) seuraa naisen psyykkisen murtumisen kuvaus Pieni elämäntarina (1902).