< pääsivulle
  < Suomen kielet


> Johdanto
> Äidinkielten kirjo
> Miten Suomen kieliä voi ryhmitellä?
> Alueellinen jakautuminen ja äidinkielen elinvoima



Teksti: Pirkko Nuolijärvi
© Finnica 2003



< pääsivulle


JOHDANTO

Suomi on 2000-luvun alussa monikielinen yhteisö, jossa puhutaan noin 150:tä kieltä. Näitä äidinkieliä voi lähestyä eri näkökulmista. Tässä yhteydessä tarkastellaan Suomessa puhuttavien kielten määrää vuoden 2002 alun tietojen perusteella sekä kielten jakautumista ryhmäominaisuuksien eli sukulaisuuden perusteella.


Kaksi- ja monikielisyys on aina ollut tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa ja yksi sen resursseista. Kielilainsäädännön pyrkimyksenä on, että se muuttuvassa maailmassa olisi edelleenkin resurssi. Uudenlainen kaksikielisyys ei koske vain suomen- ja ruotsinkielisiä suomalaisia, vaan yhä useammin myös muita. Vaikka kansalliskielten käyttäjät ovat aina etuoikeutettuja verrattuna muihin, on varmaa, että tietoisuus kahdesta kielestä ja työ suomen ja ruotsin parissa auttaa myös muiden kielten asemaa. Se, jonka on mietittävä suomen ja ruotsin suhteita tai saamen asemaa Suomessa, ei voi ohittaa muita kieliä. Kaikki kieliä koskevat pohdinnat ja käytännön ratkaisut koituvat siten kaikkien äidinkielten hyväksi. Suomen ei ole syytä murentaa syvälle ulottuvia kaksikielisiä juuriaan, vaan käyttää historiaansa nykypäivän kielipolitiikan käyttövoimana jokaisen nyky-Suomessa asuvan parhaaksi.