< pääsivulle
  < Suomen kielet


> Johdanto
> Äidinkielten kirjo
> Miten Suomen kieliä voi ryhmitellä?
> Alueellinen jakautuminen ja äidinkielen elinvoima




Teksti: Pirkko Nuolijärvi
© Finnica 2003



< pääsivulle


ALUEELLINEN JAKAUTUMINEN JA ÄIDINKIELEN ELINVOIMA

Ruotsia äidinkielenään puhuvat elävät yhä useammin kaksikielisillä alueilla suurissa kaupungeissa tai niiden liepeillä. Yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia on parikymmentä, lähinnä Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla. Saamelaisten perinteinen alue sijaitsee saamelaislaissakin määritellyllä kotiseutualueella (Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän Vuotso), Muuttoliikkeen vuoksi Helsinki on nykyisin yksi saamenkielisten tärkeimpiä keskuksia.

Erikielisiä on nykyisin kaikkialla Suomessa, mutta kuten muutkin suomalaiset, myös uudet maahanmuuttajat asettuvat lähinnä Uudellemaalle ja suuriin kaupunkeihin. Suomessa asui vuonna 2002 noin 145 135 ulkomaan kansalaista tai ulkomailla syntynyttä Suomen kansalaista. Suuri osa viimeksi mainituista on inkeriläisiä ja Ruotsissa syntyneitä paluumuuttajien lapsia, mutta osa on esimerkiksi Suomen kansalaisuuden saaneita vietnamilaisia, somaleja, marokkolaisia, kiinalaisia, intialaisia ja puolalaisia. Pääkaupunkiseudulla asuu ihmisiä melkein kaikista maapallon kolkista, 160 maasta. Ryhmät ovat sangen pieniä, ja monikielisyyden ja -kulttuurisuuden rakentuminen on ollut hitaampaa ja vähäisempää kuin muualla Pohjoismaissa.

Oma kieli on kaikkia yhteisöjä ylläpitävä voima. Äidinkielen ja oman kulttuurin säilymisen kannalta samaa kieltä puhuvien keskittyminen yhdelle alueelle on pelkästään hyvä asia. Kun yhteisöt ovat suurempia, voi yksilö pitää yllä omaa kieltä ja kulttuuria. Äidinkielellä ja suomen tai ruotsin kielen taidolla on kotoutumisessa ratkaiseva rooli.