< pääsivulle
  < Suomen kasvit


> Vuokot ja muu eteläinen kasvistoaines
> Metsä- ja vesikasvit luonnehtivat Keski-Suomea
> Pohjoinen lajisto lisääntyy Lappia kohti



Teksti: Veli Saari
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Sianpuolukka, 1988. Veli Saari.
» Katso kuva suurempana [600x416]

· Lehtokuusama, Nenäinniemi 1988. Veli Saari.
» Katso kuva suurempana [600x412]

· Nuottaruoho. Veli Saari.
» Katso kuva suurempana [379x550]

· Ruusuruoho. Gunnar Velin.
» Katso kuva suurempana [369x550]

· Lehtopähkämö, Oittila 1990; yksityiskohta. Veli Saari.
» Katso kuva kokonaisena [600x403]




< pääsivulle


METSÄ- JA VESIKASVIT LUONNEHTIVAT KESKI-SUOMEA

Sianpuolukka, 1988. Veli Saari. Suomenlahden rantamaata ja Järvi-Suomea rajaavat Salpausselät ovat olleet monien lajien tärkeä leviämistie, ja monet harjukasvit, kuten kangasvuokko, harjumasmalo ja kangasajuruoho, ovat säilyttäneet kasvupaikkojaan Salpausselkien hiekkakankailla. Luode-kaakkosuuntaiset pitkittäisharjut ovat Järvi-Suomen tavallisia luonnonmuodostumia. Poronjäkälät ja kanerva ovat harjukankaiden valtalajeja. Lääkinnällisistä ominaisuuksistaan tunnettu sianpuolukka on eteläisten harjunrinteiden tavallinen kasvi.

Lehtokuusama, Nenäinniemi 1988. Veli Saari. Järvi-Suomessa maaperä on karumpaa kuin Lounais-Suomessa. Lehtomaiset piirteet metsissä vähenevät ja mustikkatyypin tuoreet kankaat yleistyvät. Lehmus esiintyy lehtopuuna vielä koko järvialueella. Taikinamarja, lehtokuusama, lehto-orvokki, mustakonnanmarja ja kevätlinnunherne ovat tavallisia lehtokasveja. Metsäimarre, hiirenporras ja isoalvejuuri ovat tavallisia sanaiaisia. Lehtoukonhattu on Keski- Karjalan lehtojen erikoisuus. Kuopion seutu erottuu muuta järvialuetta rehevempänä. Lehtoleinikki ja lehtopähkämö ovat alueen lehtokasveja. Vuokot harvinaistuvat Järvi-Suomessa ja puuttuvat pohjoiselta järvialueelta.

Nuottaruoho. Veli Saari.
Vesistöt ovat Keski-Suomen maisemassa näkyviä. Monin paikoin lähes 30 % pinta-alasta on vettä. Viiltosara, pullosara ja luhtasara muodostavat saraniittyjä matalilla suojaisilla rannoilla. Ilmaversoisten vesikasvien kasvustot voivat olla laajoja. Järviruoko ja osmankäämi lennättävät talventörröttäjiksi jäävistä korsistaan siemeniä läpi talven. Lumme, uistinvita ja vesitatar ovat tavallisia kelluslehtisiä, ahvenvita ja ärviät tavallisia uposlehtisiä. Harjualueiden kirkasvetisissä järvissä ilmaversoisia ja kelluslehtisiä on vähän. Pohjakasveille kasvuedellytykset ovat erinomaiset. Lahnanruohot, nuottaruoho ja äimäruoho kasvavat pohjaruusukkeina.

Ruusuruoho. Gunnar Velin. Kaskiviljely oli vielä 1800-luvulla järvialueen metsissä tavallista. Kaskiahoille kehittyi niittymäinen kasvillisuus. Laiduntaminen piti kaskesta säästyneitä metsiä aukeina hakamaina, ja niitä luonnehtivat matalat ruohot ja heinät. Kaskeamisen ja laiduntamisen jäljet ovat häipymässä, mutta niiden mukana levinnyttä lajistoa on säilynyt. Ruusuruoho, peurankello ja nurmikaunokki kasvavat vielä monin paikoin. Päivänkakkara on hyvin tavallinen. Hirvenkello on harvinaistunut ja peräti uhanalainen. Metsälaitumilla aikanaan runsaat ahomansikka, niittyhumala, rohtotädyke ja nurmirölli ovat edelleen tavallisia. Metsät ovat tehostuneen hoidon myötä tihentyneet. Valon puute rajoittaa tavallistenkin metsäkasvien, kuten oravanmarjan ja metsätähden, kukintaa. Valon puute heikentää myös puolukan ja mustikan marjasatoja. Metsänuudistusaloilla valoa on kuitenkin runsaasti. Kookkaat ruohot ja heinät, vadelma, maitohorsma ja kastikat, hyödyntävät tehokkaasti tuoreiden kangasmetsien hakkuuaukeiden hyvät ravinne- ja valaistusolot.

Lehtopähkämö, Oittila 1990; yksityiskohta. Veli Saari.
Järvialueen ja Pohjanlahden rantamaan väliin jäävä Suomenselkä on karua metsäistä ja soista vedenjakaja-aluetta. Laajamittaiset suo-ojitukset ovat vähentäneet monen tavallisen suokasvin runsautta. Erityisesti märkien soiden lajit, kuten raate, vehka, isokarpalo ja mutasara, ovat vähentyneet. Kuivempien suopintojen lajit, kuten tupasilla, voimakastuoksuinen suopursu ja marjakasvina arvostettu hilla, aluksi hyötyvät ojituksesta, mutta nekin ennen pitkää häviävät, jos soista kehittyy metsäisiä turvekankaita. Suomenselän järvet ovat ruskeavetisiä ja harvana kasvava järvikorte on luonteenomainen ilmaversoinen vesikasvi. Ulpukan veden pinnan yläpuolelle kohoavat keltaiset kukat ja vedenpinnassa kelluvat soikeat lehdet elävöittävät järven pintaa.