< pääsivulle
  < Suomen kasvit


> Vuokot ja muu eteläinen kasvistoaines
> Metsä- ja vesikasvit luonnehtivat Keski-Suomea
> Pohjoinen lajisto lisääntyy Lappia kohti



Teksti: Veli Saari
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Valkovuokko, Muurame; yksityiskohta. Veli Saari.
» Katso kuva kokonaisena [600x396]

· Ruoholaukka, Långskär 1974. Veli Saari.
» Katso kuva suurempana [600x384]

· Koiranputki. Veli Saari.
» Katso kuva kokonaisena [368x550]




< pääsivulle


VUOKOT JA MUU ETELÄINEN KASVISTOAINES

Valkovuokko, Muurame. Veli Saari. Ahvenanmaa, saaristo ja lounaisrannikko ovat kasvistoltaan rikkainta aluetta. Tammi on luonnonvarainen metsäpuu Suomessa vain täällä.Tammen ohella saarni on Lounais-Suomen puu. Ahvenanmaan lehtoniittyjen keväinen kukkaloisto on vertaansa vailla. Valkovuokko, sinivuokko, kevätesikko sekä keltakukkaisena ja punakukkaisena esiintyvä seljakämmekkä värittävät maisemaa. Sikoangervo, verikurjenpolvi ja lehtomaitikka kukkivat näyttävästi myöhemmin kesällä.

Ruoholaukka, Långskär 1974. Veli Saari. Rannikko on kasvistoltaan rikasta. Ruoholaukka koristaa kesä-heinäkuussa rantakallioita. Rantavehnä ja merinätkelmä sitovat tuulen kuljettamia hiekkadyynejä. Kivikkorantojen suolavihvilä, merisuolake, meriratamo ja merirannikki ovat tavallisia suolakkokasveja. Maan kohotessa merestä matalat lahdet kuroutuvat reheviksi järviksi. Runsas kasvillisuus umpeuttaa ne luhtasoiksi. Tervaleppä, suomyrtti ja keltakurjenmiekka ovat näyttäviä luhtalajeja. Marjakasvina arvostettu tyrni on tavallinen Pohjanlahden kivikkoisilla merenrannoilla. Pohjanlahdenlauha on kotoperäinen heinä. Sitä esiintyy maapallolla vain Pohjanlahden rannoilla. Laajimmat merenrantaniityt ovat Perämeren matalilla maankohoamisrannoilla. Matalassa rantavedessä on ruovikoita ja kaislikoita. Maarannalla vallitsevat heinät ja sarat, kuten rönsyrölli, luhtakastikka, vesisara, suolasara ja jokapaikansara. Ruijanesikko on kotoperäinen harvinaisuus. Rantalaidunnuksen loputtua rantaniityt ovat pensoittuneet, ja ruijanesikko on nykyisin uhanalainen.

Koiranputki. Veli Saari. Lounais-Suomen savikkoalueen viljavuus jatkuu Etelä-Hämeeseen. Lehtomaiset tuoreet kankaat ovat metsäkasvillisuudessa vallalla. Vaahtera kasvaa ravinteisimmilla metsämailla. Pähkinäpensas esiintyy vielä Etelä-Hämeen lehdoissa. Lehdot ovat valoisia keväällä ennen lehtien puhkeamista puihin. Valkovuokko, sinivuokko, keltavuokko ja imikkä värittävät keväisen maiseman ja kypsyttävät siemeniään muiden metsäruohojen vasta noustessa. Etelä-Häme on Lounais-Suomen ohella vanhaa asutusaluetta ja moni kasvi on saapunut tänne varhain ihmisen mukana. Monet vanhat tulokaslajit, kuten koiranputki, hiirenvirna ja siankärsämö, esiintyvät alkuperäisten kasvien tapaan. Joitakin kasveja ihminen on tarkoituksella kuljettanut, joko omaksi ruuaksi tai eläinten rehuksi. Joitakin kasveja, kuten myrkyllistä keltamoa, ihminen on käyttänyt lääkkeeksi. Peltorikkaruohot ovat selkeä ihmisen toiminnasta riippuva kasviryhmä. Rikkaruoholajisto on viljelykasveista ja viljelymenetelmistä riippuvaa. Siemenviljan puhdistuksen tehostuttua moni laji on harvinaistunut tai peräti hävinnyt. Vielä 1960-luvulla yleinen ruiskaunokki ei enää korista viljapeltoja. Rikkaruohojen kemiallinen torjunta on karsinut torjunta-aineille herkkiä lajeja. Torjunta-aineita kestävät pelto-orvokki, pihatähtimö, pillikkeet, jauhosavikka ja juolavehnä ovat nykyisin kevätviljapeltojen yleisimpiä rikkaruohoja. Koko maassa tavalliset piharatamo ja kylänurmikka ovat lähes yleismaailmallisia rikkakasveja.