< pääsivulle
  < Suomalaiset kansallispuvut


> Kansanpuku ja kansallispuku
> Kansallispuku tänään
> Kansallispuku - kansainvälisen muodin ja kansanomaisen juhlapukeutumisen perilllinen
> Muuttuva kansallispuku
> Sanasto



Teksti: Leena Holst
© Finnica 2003


KUVAT
Kansallispukujen nimiä tai kuvia klikkaamalla ne aukeavat suurempana [355x550 tai 550x355] omaan ikkunaansa, myös muutamasta tekstilinkistä saa auki kuvan.

Kaikki kuvat © Suomen kansallispukuneuvosto.


· Rantalakeuden kansallispukuun pukeutunut nainen ja Kainuun kansallispukuun pukeutunut mies. Lasse Keltto.

· [tekstilinkki] Rantalakeuden kansallispukuun pukeutunut nainen. Lasse Keltto.

· Nurmijärven kansallispuvut. Ulla Paakkunainen.

· Vihdin naisen ja miehen kansallispuvut. Lasse Keltto.

· Säkylän miehen ja Kankaanpään naisen kansallispuvut. Ulla Paakkunainen.

· Kuopion seudun naisen ja miehen kansallispuvut. Timo Ripatti.

· Karijoen ja Isojoen naisen kansallispuku. Timo Ripatti.

· [tekstilinkki] Pirtanauhat. Karijoen ja Isojoen naisen kansallispuku. Timo Ripatti.

· [tekstilinkki] Irtotasku. Karijoen ja Isojoen naisen kansallispuku. Timo Ripatti.

· [tekstilinkki] Tykkimyssy. Karijoen ja Isojoen naisen kansallispuku. Timo Ripatti.

· Haapajärven ja Reisjärven kansallispuku. Ulla Paakkunainen.

· Mäntyharjun seudun kansallispuku. Timo Ripatti.

· Kalajokilaakson kansallispuku. Ulla Paakkunainen.

· Sortavalan seudun kansallispuku. Ulla Paakkunainen.

· Kivennavan kansallispuku. Ulla Paakkunainen.




< pääsivulle


KANSALLISPUKU - KANSAINVÄLISEN MUODIN JA KANSANOMAISEN JUHLAPUKEUTUMISEN PERILLLINEN

Kuvien kansallispuvut kuuluvat Suomen kansallispukuneuvoston mallipukukokoelmaan, josta osa on nähtävissä Jyväskylässä Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä.

Rantalakeuden kansallispukuun pukeutunut nainen ja Kainuun kansallispukuun pukeutunut mies.  Suomen kansallispukuneuvosto. Lasse Keltto. Varakkaan talollisen vaimon juhla-asut tehtiin perukirjojen mukaan 1700-luvun lopulla Limingassa arvokkaista kankaista. Rantalakeuden kansallispuku kertoo saman: pitkä röijy on florettia, hame kamlottia, esiliina silkkiraidallinen tai valkeasta palttinasta tehty. Kangasta on käytetty runsaasti. Päässään vaimolla oli taidokkaasti kirjaillulla silkillä päällystetty tykkimyssy ja puvun somisteena ulkomailta tuotu silkkihuivi. Mies Kainuun kansallispuvussa on pukeutunut 1800-luvun yleismuodin mukaisesti pukuun, jonka suoralahkeiset luukkuhousut ja röijy on valmistettu ohuesta sarasta. Miehen liivi on painokankainen, huivi silkkiä. Päähineenä miehellä on silinteri tai lippalakki.

Nurmijärven kansallispuvut.  Suomen kansallispukuneuvosto. Ulla Paakkunainen. Kansanomainen juhlapukeutuminen oli vaateomaisuuden esittelyä. Ostettuja materiaaleja arvostettiin enemmän kuin kotona tehtyjä. Kansallispuvuissa käytetään kansanomaisten esikuvien mukaisia materiaaleja. Kankaista upeimpia ja kalleimpia olivat punainen verka hameessa, raidallinen kalminkki liivissä, silkki tykkimyssyssä ja huivissa sekä harsokangas esiliinassa, pellavapalttina paidassa. Miehellä on verkaröijy, parkkumiliivi ja säämiskäiset polvihousut. Kiiltävät messinkinapit ovat puvun koriste. Röijy, silkkihuivi ja päähine kuuluvat juhlapukeutumiseen. Kuvissa ovat Nurmijärven kansallispuvut.

Vihdin naisen ja miehen kansallispuvut. Suomen kansallispukuneuvosto.  Lasse Keltto. Raidallinen parkkumi oli yleisin hame- ja liivikangas kansanomaisessa pukeutumisessa. Kankaat ja valmistustekniikat olivat kestäviä. Vaateomaisuudesta huolehdittiin ja puvun osat siirtyivät perintönä. Samaan pukukokonaisuuteen saatettiin yhdistää eriaikaisia osia. Näitä periaatteita noudatetaan myös kansallispuvuissa. Vihdin naisen kansallispuvussa on pitkä, vartalomnukainen, leveäraitaisesta kalminkista tehty liivi, joka edustaa malliltaan 1700-luvun loppua. Liivissä on takana laskoskörtti. Kapearaitainen parkkumihame on jo 1800-luvulla käytetyn mallinen. Vihdin miehen kansallispuvussa on pitkät, luukulliset sarkahousut ja samasta kankaasta tehty takki. Liivi on kotikutoista ripsiä. Paidan kaulus on tuettu pystyyn silkkisellä huivilla.



Säkylän miehen ja Kankaanpään naisen kansallispuvut.  Suomen kansallispukuneuvosto. Ulla Paakkunainen.. Säkyläläinen kirkkopuku on ollut esikuvana Säkylän miehen kansallispuvulle. Säämiskähousujen ja parkkumiliivin päälle on puettu sarkatakki. Takkia ja röijyä oli tapana pitää auki, jotta korea liivi ja kiiltävät napit näkyisivät. Solkikengät, villaiset sukat ja silinteri kuuluvat asuun. Pukuun kuuluu vielä lyhyt sarkatakki, lippalakki, kirjovirkattu myssy ja patalakki, joista kukin voi valita haluamansa yhdistelmän. Naisella on Kankaanpään kansallispuku. Leveäraitaisessa hameessa on koristeena valkeita täpliä, jotka on saatu aikaan ikat-värjäyksellä. Paidan kaulus on koristettu punaisilla ompeleilla ja hapsuilla. Nauhat kuuluvat pukeutumiseen. Niillä sidotaan sukat, taskut ja esiliinat.



Kuopion seudun naisen ja miehen kansallispuvut.  Suomen kansallispukuneuvosto. Timo Ripatti. Naisen kimonohihainen röijy oli laajalti käytössä. Savossa se tehtiin puolipellavaisista ja puuvillaisista raitakankaista, jotka oli kudottu ohuista langoista hyvin tiiviiksi. Tämäntyyppisen röijyn kanssa käytettiin harvoin liiviä. Röijy suljettiin edestä nauhoilla tai neuloilla. Kansanomainen pukeutuminen oli kerrospukeutumista. Esiliina solmittiin useimmiten liivin ja röijyn alle, joskus päälle. Jokainen puvun osa oli oma yksilönsä malliltaan, rakenteeltaan ja kankailtaan. Siksi samassa pukukokonaisuudessa käytettiin kuoseiltaan erilaisia materiaaleja. Mitä varakkaampi nainen, sitä enemmän hänellä oli erilaisia puvun osia, joita yhdisteltiin useammalla tavalla. Kaikki tämä on toteutettu myös kansallispuvuissa. Miehen puvussa oli vähemmän vaihtelua. Liivi oli usein puvun korein osa. Tässä kansallispuvussa on kahdet housut, röijyn väriset sarkaiset ja valkeat pellavatoimikkaiset. Kuvissa ovat Kuopion seudun naisen ja miehen kansallispuvut.



Karijoen ja Isojoen naisen kansallispuku.  Suomen kansallispukuneuvosto. Timo Ripatti. Kristiinan kaupungin vaikutusalueella eteläisellä Pohjanmaalla käytettiin kansanomaisia pukuja vielä 1900-luvun alussa. Alueelle tyypillinen pukuparsi otettiin esikuvaksi, kun Karijoen ja Isojoen kunnat toteuttivat yhdessä kansallispukuhankkeen. Omaleimaista naisen puvulle olivat pienin flammukuvioin koristetut kankaat, poikittaiset laskokset hameen ja esiliinan helmassa, kuviollisiksi kudotut pirtanauhat ja sametilla reunustetut liivit, joiden körtit oli topattu jäykiksi. Tykkimyssyt olivat litteitä, edestä herttamaisia. Myssy oli naisen päähine, jota jo rippikouluikäinen sai käyttää. Sen alle puettiin tykki, tärkätty pitsi, joka asetettiin sileästi hiuksia peittämään. Irtotasku oli valmistettu tilkuista. Kansanomaiseen pukujen ompeluun liittyi materiaalien arvostus. Leikkuu suunniteltiin kangasta säästäväksi ja tilkut käytettiin tarkasti hyväksi.

Karijoen ja Isojoen kansallispuvussa toteutettiin kaikki tämä. Puvun koru on kaiverretuista hopealevyistä koottu riipus. Tykkimyssyn silkki on koristettu ketjupistokuvioin. Tykki on kirjottua tylliä. Esiliina on silkkiä. Puvun röijy on verkaa. Sukat ovat siniset, jalkineet soljelliset.



Haapajärven ja Reisjärven kansallispuku.  Suomen kansallispukuneuvosto. Ulla Paakkunainen. Taiteilijat kiersivät maatamme 1800-luvulla ja tekivät kansan elämästä kuvia ja kuvauksia. C.P.Elfströmin akvarellit vuodelta 1808 auttoivat osaltaan, kun etsittiin materiaalia keskipohjalaiseen Haapajärven ja Reisjärven kansallispukuun. Puku syntyi kuvamateriaalin ja Kansallismuseon kokoelmien avulla. Siinä on kolme hametta, kaksi röijyä ja useita esiliinoja, joista kuvassa on raskista tehty. Röijyn ja hameen kankaat ovat kapearaitaista flammupilkuin koristettua parkkumia. Esiliinan alle jäävä osa jäi pilkuitta, koska kallista flammuvärjättyä lankaa säästettiin kansallispuvussa kansanomaiseen tapaan Sekä tykkimyssy että sen alle puettu pitsi ovat kookkaat ja muodokkaat alueelle tyypilliseen tapaan. Röijyn tärkein osa on pyrstömäinen laskoskörtti selässä.



Mäntyharjun seudun kansallispuku.  Suomen kansallispukuneuvosto.Timo Ripatti. Kansanomainen kerrospukeutuminen näkyy selkeästi kansallispuvussa, joka perustuu Kansallismuseoon Mäntyharjun seudulta talletettuun materiaaliin. Alimmaisena puvussa on hihaton hankkipaita, jonka päälle on puettu olkaimellinen hame. Seuraavana on lyhyt, reikäompeleilla koristettu ylispaita ja lyhyt parkkumiröijy. Päähineenä on tanu-niminen liinalakki, jonka reunassa on nyplätty pitsi. Hameen kangas on erittäin upeasti flammukuvioitu parkkumi. Puvussa on toinenkin tanupäähine sekä pitkä röijy valkoisesta sarasta. Koruna on kaulan juureen sijoitettu hopeinen levyriipus.

Kuvassa on Mäntyharjun seudun kansallispuku, jonka esikuvana on mäntyharjulainen kirkkopuku 1800-luvun alkupuolelta.



Kalajokilaakson kansallispuku.  Suomen kansallispukuneuvosto. Ulla Paakkunainen. Kansallismuseon kokoelmissa on Kalajoelta talletettu liivihame ja röijy, joiden perusteella on tehty puku-uusinto Kalajokilaakson kansallispuvuksi. Puvun malli edustaa 1800-luvun alun empiremuotia. Röijyssä on komeat lampaanlapahihat. Liivihameen ja röijyn kangas on puolipellavaa. Esiliinoissa on kaksi vaihtoehtoa, pellavabatistinen ja kuvioidusta harsokankaasta valmistettu.



Sortavalan seudun kansallispuku.  Suomen kansallispukuneuvosto. Ulla Paakkunainen. Räätälit valmistivat miesten puvut ja levittivät tietoja vallitsevasta muodista. Miehen pukuun kuuluivat paita, housut, liivi ja röijy sekä päähine ja jalkaverhot. Puvuissa näkyi myös sotilaspukujen vaikutus. Karjalassa miehet pukeutuivat vanhoillisten pukujen ohella yleismuodin mukaan, josta hyvänä esimerkkinä on Sortavalasta talletetun materiaalin mukainen kansallispuku. Messinkinappisen lievetakin ja luukkuhousujen kangas on ohutta vihertävää sarkaa. Päähine on huopalääppä, lierillinen, samettinauhalla ja tinasoljilla koristettu hattu. Pukuun kuuluu myös sarkaliivi sekä kairalakki.



Karjalassa naisten puvuissa olivat kankaat yksivärisiä valkeita, sinisiä, luonnonmustia ja punaisia. Kirjonnat olivat runsaita ja kullekin alueelle tyypillisiä.

Karjalan kannaksen kihlakuntien naisenpuvut erottuivat omaleimaisina toisistaan. Äyräpääläiset kirjonnat olivat ehkä näyttävimpiä. Kukin vaatekappale rakentui koristeineen omalla tavallaan. Paidassa oli kirjottu etuosa, rekko, kauluskaitale ja rannekkeet. Esiliinat olivat poikkiraidallisia ja raidat syntyivät reikäompeleista, kirjonnoista, kudotuista raidoista, nauhoista ja nyytingeistä, karjalaisista nyplätyistä pitseistä. Päällysvaatteena oli kesäisin liinaviitta eli kostuli, talvisin sarkainen viitta. Molemmat olivat edestä avoimia, jotta paidan etumus näkyisi. Tytöillä oli nauhamainen päähine, luterinuskoisilla vaimoilla huntu. Sukat olivat yksiväriset.

Kivennavan kansallispuku.  Suomen kansallispukuneuvosto. Ulla Paakkunainen. Kuvassa on yksi versio Kivennavan kansallispuvusta. Sarkaisessa viitassa on runsaasti koristetut etureunat ja hihansuut sekä punaverkainen kauluskaitale. Viitan alta näkyy paidan rekko. Talviesiliinassa on raidalliseksi kudotun osan jatkeena helmus, joka rakentuu kullanvärisesta kaluunanauhasta, punaisesta verasta, kirjotusta kaitaleesta, villalankahapsuista ja tilkuista. Sarkahameessa on verkahelmus. Päähineenä on taidokkasti laskostettu ja kovitettu pienoishuntu. Liina kädessä on nästyyki, joka on lähinnä koriste.