< pääsivulle
  < Kalendaaritraditiot


> Johdanto
> Tammikuu
> Helmikuu
> Maaliskuu
> Huhtikuu
> Toukokuu
> Kesäkuu
> Heinäkuu
> Elokuu
> Syyskuu
> Lokakuu
> Marraskuu
> Joulukuu



Teksti: Lassi Saressalo
© Finnica 2003


KUVAT:

· Uudenvuoden tinojen valaminen Pietisten keittiössä Helsingissä v. 1932. Helsinki, 1932. Kuvaaja: Pietinen. Museovirasto.




< pääsivulle


JOHDANTO

Seuraavassa esitellään lyhyesti suomalainen tällä hetkellä aktuaalisesti esiintyvä kalendaaritraditio sellaisena, kun sen tapaa paitsi almanakan sivuilta myös edelleen elävänä tapahtumakokonaisuutena. Mukana on myös viittauksia joihinkin yhteisösosiaalisiin juhliin, joilla ei ole varsinaista kalendaarista taustaa, mutta jotka toistuvat vuosittain.

Uudenvuoden tinojen valaminen Pietisten keittiössä Helsingissä v. 1932.  Helsinki, 1932. Kuvaaja: Pietinen. Museovirasto. On selvää, että perinteinen talonpoikaiseen elinkeinovuoteen liittynyt vuoden kasvukauden ja vuoden töitten ajoittumiseen perustunut ns. elinkeinovuosikalenteri on kadonnut tai katoamassa. Yhtä selvää on, että katoliseen pyhimyskalenteriin pohjautunut juhlapyhäkalenteri on uskonpuhdistuksen myötä ammoin jo menettänyt terävyytensä ja maallistumisen myötä uskonnolliset juhlat profanoituneet. Samoin on selvää, että kansalliseen herätykseen ja kansallisvaltion rakentamiseen liittyvät symbolitraditiopäivät ovat haalistumassa. Mutta kuitenkin on juhla- ja tapahtumakalenterimme täynnään niin talonpoikaisyhteiskunnan kausiriittejä ja juhlia, pyhimysten elämänkertoja kuin isänmaalliskulttuurista paatosta. Näiden merkkipäivien taustoja vain ei enää välttämättä tunnisteta. Tämän ympärille ja lomaan ovat viisaat yhteiskunta-aktivistit ja kauppamiehet rakentaneet kuorrutuksen, jolla ohjataan arki- ja pyhäaikojaan elävän pienen kuluttajan tottumuksia.

Vuoden kiertoa voisi toki seurata monelle muullakin tavalla kuin kalendaarisesti. Media on viime vuosina nostanut esiin joukon vuotuisia päiviä ja kausia, joiden sanomaa toistetaan säännöllisesti. Osa niistä on valtiollisia (esim. eduskunnan työperiodin aloittamis- ja päättymispäivat), osa toiminnallisia (tapahtumakalenterit), osa taas periodittaisia (syys-, talvi-, kevät- ja kesälomaperiodit matkoineen ja muoteineen). Ja tietenkin pitkäaikaisempaan säännöllisyyteen kuuluvat erilaiset vaalikaudet ja niihin liittyvät kampanjat ja vaalipäivät. Jokaisella yhteisöllä, olivatpa ne sitten julkisyhteisöjä, yksityisiä firmoja tai kolmannen sektorin toimijoita on myös omat perustamisen aikansa, joita juhlitaan sekä vuosittain että sitten vähän raskaammin tiettyinä viisi- ja kymmenvuotisperiodeina.

Kalendaarivuosi voidaan tässä aloittaa nykyisestä uudesta vuodesta, vaikka elinkeinovuoden taitekohta onkin kekrinä ja aurinkovuoden taas ennen jouluamme talvipäivän seisauksessa 22.12.. Seuraan alla kalenterivuotta poimien sieltä osittain satunnaisesti, osittain harkitusti joitain kokonaisuuksia.



Jokaisella meillä on oma kalenterimme. Se rakentuu yllä mainittujen yleisten juhla- ja merkkipäivien perustalle, mutta saa oman rytmityksensä työn ja loma-aikojen vaihtelusta, koulua käyvien lastemme työvuodesta, harrastustemme sijoittumisesta aurinkovuoteen, omien, sukulaistemme, kummilastemme ja muiden tärkeiden ihmisten nimi- ja syntymäpäivien, perhejuhlapäiviemme, hääpäiviemme, eropäiviemme, autonostopäivän ja minkä tahansa merkittävän tapahtuman vuosipäivän sijoittumisesta alati kuluvaan aikaan. Vaikka aika on yhteistä, vaikka juhlakalenteri on kollektiivista, on kukin merkkipäivä silti aina yhtä tärkeä, kuin siihen liittyvä tarina.