< pääsivulle
  < Kalendaaritraditiot


> Johdanto
> Tammikuu
> Helmikuu
> Maaliskuu
> Huhtikuu
> Toukokuu
> Kesäkuu
> Heinäkuu
> Elokuu
> Syyskuu
> Lokakuu
> Marraskuu
> Joulukuu



Teksti: Lassi Saressalo
© Finnica 2003


KUVAT:

· Kuva: Pekka Suomäki.
» Katso kuva suurempana [521x356]
· Kuva unikekopäiviltä vuonna 1969. Naantalin museon kuva-arkisto. Unikeoksi valittiin Jaakko Väätänen.
» Katso kuva suurempana [550x414]




< pääsivulle


HEINÄKUU

Heinämaija | Unikeonpäivä



Pekka Suomäki. Heinä-Maijaa 2.7. ei kukaan paalaaja enää muista; aiemmin heinätyöhön liittyi verraten paljon sosiodraamaa, olihan heinänkorjuu nimenomaan yhteisöllistä miesten ja naisten, nuorten ja vanhojen yhteistä työperiodiaikaa. Heinät, heinäkasat ja heinäladot ovat tarjonneet suomalaiselle piiloerotiikalle ehtymättömän voimavaran niin teatteridraamassa kuin ja erityisesti elokuvan keinoin. Nyt heinäkuu merkitsee lomakuuta, normaalin palvelun lakkaamista matkailupalveluja lukuun ottamatta, festivaaleja, tapahtumia, kyläjuhlia. Mainittu Kansanvallan päivä valitettavasti hukkui kesän muuhun tarjontaan - uuden merkkipäivän istuttaminen kalenteriin ei ole helppoa.

Eino Leinon päivää, runon ja suven päivää vietetään 6.7. joissakin yhteisöissä ilman varsinaisia vakiintuneita rituaaleja. Sen saattaisi hyvinkin kuvitella helatorstain tai Kalevalan päivän rinnalle tapahtumaksi, jossa kirjallinen kansankulttuuri nostettaisiin uudelleen kunniaan, jossa Helkavirsiä esitettäisiin, jossa euroSuomi lähestyisi menneisyyttään.

Heinäkuun kirkolliseksi hahmoksi nousee yhteispohjoismainen Pyhä Olavi 23.7., josta kertovista legendoista riittäisi - jos haluaisi - ammennettavaksi loppumattomasti tapahtuma-aineksia. Ainakin niille 17 paikkakunnille, joilla on Pyhälle Oleville omistettu kirkko ja vastaava kirkkopyhä.

Kuun loppuun, 27.7. sattuu kristillisperäinen Unikeon päivä, jonka traditio elää lähinnä Naantalin veteenviskaamisjuhlassa, jota vaihtelevalla menestyksellä on muuallakin plagioitu.





Heinämaija 2.7.

Kirkollisen tradition mukaan päivä tunnettaan Marian etsikkopäivänä, jolloin Neitsyt Maria teki vierailun sukulaisensa Elisabetin luo, saatuaan enkeliltä ilmoituksen Jeesuksen syntymästä. Katolisena aikana Marian etsikkopäivä oli tärkeä kirkollinen juhla 1700-luvun loppuun saakka.

Hämeessä päivä on tunnettu myös Kukka-Maariana tai kukkasten päivänä.

Kansan työkalenterissa Heinä-Maijalta alkoi heinänteon valmistelu - kaluston kunnostus ja viljavainioiden piennarten niitto. Uskomuksen mukaan Heinä-Maijana kylvetyt nauriit kasvoivat erityisen makeiksi ja suuriksi.

Heinä-Maijana toivottiin kaunista poutasäätä, sillä kansanperinteen mukaan samanlaista säätä olisi luvassa seuraavat 40 päivää. Aurinkoinen sää tietysti edesauttoi heinien kuivatusta seipäillä ja hyvälaatuisen sadon saamista. Savossa kiellettiin kaikenlaisten ”kolinatöiden teko”, muuten ukkonen aiheuttaisi tuhoja myöhemmin kesällä. Heinä-Maijaan ovat myös liittyneet samanlaiset lemmennostatustaiat kuin juhannusyöhön.

Nykyään Heinä-Maijaan liittyneet perinteet ovat jo unohtuneet - heinätyökin sujuu koneiden ja menetelmien kehityttyä parissa päivässä.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto




Unikeon päivä 27.7.

Kuva unikekopäiviltä vuonna 1969. Naantalin museon kuva-arkisto. Unikeoksi valittiin Jaakko Väätänen. Unikeon päivä, alun perin seitsemän nukkujan päivä, löytyy ensimmäistä kertaa Hemmingin virsikirjan kalenterista vuodelta 1652, mutta päivää on luultavasti jo kauan tätä ennen vietetty kansan keskuudessa.

Unikeon päivää vietetään seitsemän efesolaisen marttyyrin muistoksi - legendan mukaan nämä nukkuivat Deciuksen vainoja paetakseen vuodet 249 -447 j.K.r. Unikeon päivää vietettiin aluksi 26.6., 1700-luvulla se siirtyi nykyiselle paikalleen 27.7.

Unikeon päivän aamuna talossa viimeisenä sängystä ylös noussutta uskottiin nukuttavan koko vuoden ja hän sai tulevaksi vuodeksi laiskurin ja unikeon kyseenalaisen arvonimen.

Unikeon päivänä ennustettiin myös loppuvuoden säätä: jos satoi, sateista säätä oli luvassa koko loppuvuodeksi.

Suomessa Naantalin kaupunki on erityisen tunnettu unikeko-perinteestään. Kaupungissa unikeon juhlinnan juuret liittyvät 1800-luvun lopun kylpyläkulttuuriin. Varhaisin tieto unikeon juhlinnasta on vuodelta 1886. Myös muissa kylpylöissä on juhlittu unikekoa. Kylpylöissä ohjelma alkoi aamukuudelta terveysveden juomisella. Unikeonpäivänä kylpylävieraat kokoontuivat odottamaan pahaa-aavistamatonta viimeistä tulijaa, jota tervehdittiin laululla ja takiaiskimpulla. Aamuvarhain kylpylästä lähti liikkeelle soittokunnan säestämä meluava kulkue herättämään kaupunkilaisia. Nykyään unikekoperinteestä on muodostunut moderni kaupunkijuhla, jossa vuoden unikeko, yleensä ansioitunut kaupunkilainen, heitetään vuoteineen laiturilta mereen.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto; Karjalainen: Juhlan aika