< pääsivulle
  < Kalendaaritraditiot


> Johdanto
> Tammikuu
> Helmikuu
> Maaliskuu
> Huhtikuu
> Toukokuu
> Kesäkuu
> Heinäkuu
> Elokuu
> Syyskuu
> Lokakuu
> Marraskuu
> Joulukuu



Teksti: Lassi Saressalo
© Finnica 2003


KUVAT:

· Juhannuskokolla Kuismankankaalla. Valokuva: Ville Tuhkanen 1909. Kansallismuseo.
» Katso kuva suurempana [458x500]




< pääsivulle


KESÄKUU

Puolustusvoimat marssii myös mahdollisesssa Natoarmeijassa lippujuhlapäivänään 4.6., mikä onkin itse asiassa ainut yleinen sotaväkipäivä itsenäisyyspäivän lisäksi Suomessa. Kustaan päivä 6.6. on Pyhän Urhon päivän lailla esimerkki keinotekoisesta kalendaaripäivästä. Tampereen perustaja Kustaa III sai nimipäivänsä kaupungin 220-vuotisjuhlapäivänä 1999 ja se elää edelleen onnahdellen. Tällaisia paikallisjuhlia, olivatpa ne sitten hapanvellijuhlia, kihauksia, joutopäiviä tai mustan pitsin öitä on toki pitkin vuotta lähes joka pitäjässä, kylässä, kaupungissa ja kaupunginosassa ja niitä on syytä kehittää laajemminkin yhteisöllisyyden voimistamiseksi.

Juhannus on säilynyt esikristillisen ja kristillisen perinteen symbioosina, sillä on omat vakiintuneet menonsa, joihin ei auta puuttua. Se on virallisesti Suomen lipun päivä. Nokkelimmat viettävät nykyisin kahta juhannusta, kun virolaiset juhlivat sitä 21.6. ja suomalaiset lähimmäksi sattuvana lauantaina. Joka seitsemäs vuosi toki nämä sattuvat samaankin päivään.

Suomalaisen kesäkalenterihan rakentuu nykyisin aivan muiden kuin perinteisten kalenteripäivien mukaan - ehkä juhannusta lukuun ottamatta. Kesä rytmittyy Pispalan Sottiisin, Porin Jazzin, Jyväskylän kesän, Savonlinnan oopperajuhlien, Kuhmon kamarimusiikin, Tampereen Teatterikesän, Turun Musiikkijuhlien mukaan ja päättyy sitten Helsingin juhlaviikkoihin. Vain muutaman mainitakseni. Tätä kalenteria ylläpitää matkailuteollisuus ja markkinoi media muun tärkeämmän kertomisen puutteessa.





Juhannus, Suomen lipun päivä

Juhannuskokolla Kuismankankaalla.  Valokuva: Ville Tuhkanen 1909. Kansallismuseo. Kirkollisen tradition mukaan juhannukseen liittyy Johannes Kastajan juhlinta: legendan mukaan Johannes Kastaja syntyi 6 kuukautta ennen Jeesusta ja 24.6. pyhitettiin Johannekselle 400-luvulla. Juhannus osuu lähelle kesäpäivänseisausta, jota juhlittiin ympäri Eurooppaa.

Jo esikristillisenä aikana kesän valoisimman yön juhlintaan kuului enteiden tutkinta ja tulien poltto. Juhannus on aina ollut kansanomainen ja maaseutuhenkinen, erityisesti karjanhoitajien ja paimenten kesäjuhla. Juhannuksen aikaan karjan antimet olivat runsaimmillaan ja juhannukseen juhlaruokiin kuuluivat erityisesti maito- ja munaruuat. Lehmät koristeltiin lehvä- ja kukkaseppelein, jotka otettiin talteen, kuivattiin ja syötettiin myöhemmin karjalle maidontuoton lisäämiseksi.

Juhannukseen on kuulunut juhannuskokon poltto, erityisesti Itä-Suomessa. Länsi-Suomessa tulia poltettiin jo Helatorstaina ja Helluntaina. Nykyisin kokkoja poltetaan ympäri maata - metsäpalovaroituksen sen salliessa. Ruotsinkielisellä rannikolla kokkojen polttamisen sijaan pystytetään juhannussalkoja. Juhannukseen kuuluvat erityisesti koivut - kautta maan pystytettiin talojen porraspäähän juhannuskoivut. Juhannuskoristeena käytetään myös lehtimajoja ja kukkia sekä juhannuksen aikaan kukkivia syreenejä pihlajia ja tuomia. Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla juhannukseen kuului myös latvaa lukuun ottamatta karsittu kuusi, johon kiipeämisessä miehet kilpailivat.

Juhannuksena tulkittiin enteitä tulevan karjaonnen ja satovuoden varalle. Juhannus oli myös erilaisten lemmentaikojen aikaa ja erityisesti naimaikäiset nuoret pyrkivät enteiden ja taikojen avulla selvittämään tulevan puolisonsa. Tulevan puolison saattoi nähdä esimerkiksi katsomalla keskiyöllä lähteeseen tai yöllä unessa kerättyään ennen nukkumaanmenoa 9 yrttiä tyynyn alle.

Juhannuksena oli myös mahdollista löytää aarre seuraamalla yöllä palavia virvatulia. Tarinan mukaan virvatulet palavat paikoissa, joihin aarre on kätketty. Toisen uskomuksen mukaan aarnivalkeiden palaessa juhannusyönä haltijat polttavat aarteista hometta. Myös sananjalan kukinnon tai siemenen juhannusyönä löytäneelle oli luvassa onnea ja rikkautta.

Juhannuksena tarkkailtiin enteistä myös tulevaa säätä, sanottiin ”Millaista ilmaa juhannuksena, sellaista on Mikkeliin.” Myös tulevan sadon onnistumista pyrittiin ennustamaan luonnon merkeistä.

Nykyjuhannukseen kuuluvat erilaiset rock-festivaalit, juhannustanssit ja mökkeily.

Suuri osa kaupunkilaisista haluaa viettää juhannustaan luonnon helmassa. Juhannukseen kuuluvat myös juominen, grillaaminen ja saunominen. Juhannuksesta alkaa myös suomalaisten lomakausi. Juhannuskokkoja poltetaan edelleen, eivätkä juhannustaiatkaan pääse unohtumaan, sillä niitä esitellään yleensä vuosittain sanomalehdissä, erityisesti vinkiksi tulevasta puolisosta kiinnostuneelle nuorisolle. Juhannus on myös Suomen lipun päivä.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto; Karjalainen: Juhlan aika