< pääsivulle
  < Kalendaaritraditiot


> Johdanto
> Tammikuu
> Helmikuu
> Maaliskuu
> Huhtikuu
> Toukokuu
> Kesäkuu
> Heinäkuu
> Elokuu
> Syyskuu
> Lokakuu
> Marraskuu
> Joulukuu



Teksti: Lassi Saressalo
© Finnica 2003


KUVAT:

· » Katso kuva suurempana [500x303]

· Vappu. Jussi Jäppinen.
» Katso kuva suurempana [738x387]

· Lähikuva helkajuhlakulkueesta peltoaukealla. Sääksmäki, Ritvala. Valok. H. Iffland. Kansallismuseo / Kansatieteen kuva-arkisto. Museovirasto.
» Katso kuva suurempana [465x500]




< pääsivulle


TOUKOKUU

Vappu | Helatorstai ja helluntai



Toukokuun aloittaa Vappu, Valpuri, työläisten ja akateemisen sivistyneistön juhlapäivä. Toukokuun ensimmäinen on USA:ssa 1888 alkunsa saanut mielenosoituspäivä, jonka ensimmäinen sosialistinen internationaali kokouksessaan Pariisissa 1889 otti yleiseksi mielenosoituspäiväksi. Se oli myös vuotuinen työsopimusten uusimispäivä. Työväestö sitä viettää yhä vähemmin perinteisin menoin, puheineen, marsseineen, eikä sen julkista viettoa sinänsä sivistyneeksikään enää voi sanoa. Se on kuitenkin noussut akateemiseksi kevään juhlatapahtumaksi entisen Floran päivän sijaan. En tälle yleiselle mekastuspäivälle toivota muuta, kuin että tulevatkin ylioppilaspolvet, jos sellaisia tulevaisuudessa enää on, muistaisivat akateemiset perinteensä.

Helatorstai ja helluntai, jotka ovat sijainniltaan riippuvaisia pääsiäisestä, ovat taas päiviä, joilla on mahdollisuuksia uudistua. Ritvalan helkajuhla Valkeakosken Sääksmäellä olisi saatava kansalliseksi televisiotapahtumaksi ja helluntaihin taas liittyy väkevässä keväässä eläen runsaasti lemmennostatusriittejä - helavalkeatraditiota unohtamatta. Täältä kietoutuu esikristillinen hedelmällisyysrituaali, uudistuvat luonnon voima ja sen vaikutus ihmisiin siihen eroottisluonteiseen sosiodraamaan, jota me arkisinkin, mutta erityisesti yhteisön juhlissa elämme.

Uutena on varsin monilla paikkakunnilla jo vakiintunut Eurooppa-päivä, 9.5., jonka vakiintumiseen lienee syynä ollut Eurooppalainen Suomi-nimisen organisaation melkoiset määrärahat toteuttajille jakaa.

Ja sitten onkin vuorossa äitienpäivä toukokuun toisena sunnuntaina, yleinen omantunnon puhdistamispäivä, jossa keskeistä on riittävä lahjonta, liikuttavat itse tehdyt kortit ja epäonnistuneet ”nuku - nyt - vaan” -traditiot. Mutta kyllä äitienpäivä kaikessa imelyydessäänkin aina yhden kansainvälisen naistenpäivän voittaa.

Snellmannin päivä 12.5. kadonnee käytänteistä EU:n ja euron myötä, mutta sen sijaan 13.5. Flooran päivästä tuntuu olevan tulossa uusi kaupungistuneiden ihmisten kevään aloituspäivä. Kaatuneiden muistopäivä 18.5. on vielä sodan ja veteraanit muistavien harras päivä, mutta senkin syvin sanottava on katoamassa.

Suomessa koulutoiminta päättyy touko-kesäkuun vaihteessa, on lakkiaisten aika ja suloinen suvivirsi kaikaa kirkoissa ja kouluissa. Myös ammatillisista oppilaitoksista valmistuvien juhlinta alkaa saada omia muotojaan. Paineita koulukauden pidentämiseen keväällä ja lomakauden vastaamiseen pidentämiseen elokuussa on, mutta sukupolvien ajan käytössä ollutta kesän alkamisprosessia on äärettömän vaikea muuttaa esimerkiksi vastaamaan eurooppalaista järjestelmää.





Vappu 1.5.

Vappu. Jussi Jäppinen. Vappu on perinteisesti merkinnyt kevään alkua ja ollut yksi vuoden taitekohdista. Toukokuun ensimmäistä päivää on juhlittu jo keskiajalta lähtien, alun perin Abbedissa Valborgin pyhimykseksi julistamisen kunniaksi. Vapun päivän kirkollista perinnettä edustivat entisaikaan erilaiset työkiellot: vapunpäivänä kalastanutta uhkasi kalaonnen menettäminen, vapunpäivänä tehty kylvötyö ei myöskään menestynyt. Toisaalta myös päinvastaisia kehotuksia tunnettiin: eteläsuomalaisen sananlaskun mukaan ”Vappu vakan pellolle kantaa”, myös karja laskettiin laitumille viimeistään vappuna. Vappuun kuuluivat myös tulevan kesän maidon saantia edistävät karjataiat.

1800-luvulla vapunviettoon tulivat mukaan ideologiset ja poliittiset sävyt. Vappu nimettiin Amerikassa ja Keski-Euroopassa työläisten mielenosoitusten päiväksi. Vappuun kuuluivat työläisten kevätretket, jotka nekin muuttuivat myöhemmin mielenosoituskulkueiksi. Suomessa kehitys oli samanlainen, ensimmäinen vappumarssi järjestettiin 1.5.1898 raittiusaatteen vuoksi. Työväki marssi vappuna vuodesta 1906. 1920-luvulla työväen juhlinta siirtyi vappuaatosta vapunpäivään.

Vapusta on tullut entisaikojen markkinoiden korvike, jolloin vappurihkama - serpentiinit, ilmapallot ja viuhkat - käy hyvin kaupaksi. Nykyisin vapun juhlintaan kuuluu runsas alkoholin käyttö, luvallinen huvi juomisesta tuli kieltolain jälkeen v. 1931. Vappuaaton juhlinta painottuu nykyään karnevaalimaiseen opiskelijoiden juhlintaan, juomiseen, lakitusseremonioihin ja rellestykseen. Vapunpäivänä ovat puolestaan vuorossa viralliset puheet ja vappumarssit. Vapunpäivään kuuluvat myös brunssit ja piknikit kuohujuomineen - myös räntäsateella. Vapunajan herkkuihin kuuluvat erityisesti tippaleivät, munkit ja sima.

Suomen ylioppilaiden vapunvieton esikuvat löytyvät Ruotsista. Ylioppilaiden suorittamat lakitusseremoniat tapahtuvat vappuaattona - suurimmissa kaupungeissa ylioppilaat lakittavat vuosittain tietyn patsaan. Näistä tunnetuin on Helsingin Havis Amanda, joka on saanut vappuna lakin päähänsä jo 1900-luvun alusta alkaen. 1900-luvun loppupuolelta lähtien vapun katukuvaan ovat ylioppilaslakkien lisäksi kuuluneet erityisesti opiskelijoiden univormut: ainejärjestön haalarit.

Nykyään vappu on kaikkien juhla, vaikka sitä näkyvimmin juhlivat kaupunkien opiskelijat ja työväki. Tosin Vapun asema työväen ja marssien juhlana alkaa painua taka-alalle yleisen kevään alkamisen, markkinahumun ja karnevaalitunnelman tieltä. Maaseudulla Vapun juhlinta on ollut melko vaatimatonta. Vapun päivä on ollut myös suomalaisen työn päivä vuodesta 1978.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto; Karjalainen: Juhlan aika




Helatorstai ja helluntai

Lähikuva helkajuhlakulkueesta peltoaukealla. Sääksmäki, Ritvala. Valok. H. Iffland. KM/kansatieteen kuva-arkisto. Helatorstai ja helluntai ovat vanhimpia kirkollisia juhlapyhiä. Helluntai löytyy kirkollisesta kalenterista 200-luvulta, jolloin sitä alettiin viettää Pyhän Hengen vuodatuksen muistoksi. Helatorstaita on vietetty 300-luvulta lähtien Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi.

Helatorstaita vietetään 40 päivän ja helluntaita 50 päivän kuluttua pääsiäisestä. Helatorstain ohjelmaan kuului helavalkeiden polttaminen, joka aloitettiin torstaina ja mahdollisesti toistettiin lauantaina. Tulien ympärille kylän väki, erityisesti nuoret, kokoontuivat leikkimään ja tanssimaan.

Sääksmäen Ritvalan Helkajuhlat on ollut erityisen tunnettu Helluntain ajan juhla. Menot alkoivat Helatorstaina ja jatkuivat juhlapyhinä juhannukseen saakka. Sääksmäen neidot kerääntyivät keskustaan ja alkoivat vaeltaa teitä pitkin laulaen kalevalamittaisia lauluja. Laulajia keräännyttiin katsomaan teiden varsille naapuripitäjistä saakka. Illalla poltettiin helkatulia. Helkajuhlien perinne alkoi rappeutua 1800-luvun lopulla. Vuodesta 1922 Ritvalan Helkajuhlat on jälleen järjestetty vuosittain.

Helluntain säästä saatiin enteet koko kesäksi. Vanha kansa sanoi: ”Millainen on ilma helluntain lauantaina, sellainen on koko kesä.” Helluntailta sanottiin myös kärpästen ja paarmojen ilmestyvän ihmisten kiusaksi. Helluntaisaunassa suoritettiin kesän ensimmäinen kylpy tuoreilla vastoilla. Saunan jälkeen saunavihdoista ennustettiin, saunassa tehtiin myös naimaonnea parantavia taikoja ja lemmennostatusloitsuja.

Helluntain ruokapöytään kuuluivat erityisesti maito ja juustoruuat: talven niukan sisäruokintakauden jälkeen laitumelle päässeet lehmät antoivat runsaasti maitoa, joista tehtiin juhlan kunniaksi juustoja.

Helluntai oli erityisesti nuorten juhla, järjestettiin tansseja, iloittiin kesän tulosta ja luonnon kauneudesta. Nykyisin helatorstain ja helluntain viettoon ei liity erityisempiä juhlatapoja.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto