< pääsivulle
  < Kalendaaritraditiot


> Johdanto
> Tammikuu
> Helmikuu
> Maaliskuu
> Huhtikuu
> Toukokuu
> Kesäkuu
> Heinäkuu
> Elokuu
> Syyskuu
> Lokakuu
> Marraskuu
> Joulukuu



Teksti: Lassi Saressalo
© Finnica 2003


KUVAT:

· Penkinpainajaiset. Jussi Jäppinen.

· Kuva teoksesta: Hannikainen, P.J.: Kuvia Suomen lasten elämästä. Kuvittanut: Åkerblom, R. G. W. Edlund, F. Tilgmannin kirja- ja kivipaino, Helsinki 1882. Yksityiskohta. HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva kokonaisena [448x550]




< pääsivulle


HELMIKUU

Laskiainen | Karkauspäivä



Runebergin päivä (5.2.) taitaa olla nykyisin pelkkää torttua vain, eikä siihen muutoinkaan ole kansanomaisessa kalendaaritraditiossa huomiota kiinnitetty. Ehkä suomenruotsalainen perinneyhteisö saa siitä enemmän irti kuin supisuomalainen. 6.2. on kansallisen vähemmistömme, saamelaisten, kansallispäivä, mutta eipä se tunnu meitä enemmistöläisiä juuri liikuttavan enempää kuin ruotsalaisuuden päiväkään 6.11.. Laskiainen on sisällöltään reippaan ulkoileva, sen kytkeytymistä pääsiäisaikaan ja katoliseen paastotraditioon ei juurikaan enää tunneta. Sen sijaan 14.2. vietettävä ystävänpäivä, amerikkalaisperäinen, kaupallisen makea uusi kalenteripäivä on saavuttanut suuren suosion ja sille keskeisintä ovat yllättävätkin ystävänpäiväkortit ja pikku lahjat, joita tulee tai joita yllättävästi ei tule.

Penkinpainajaiset. Jussi Jäppinen. Näille paikoin sattuu myös vuosittainen penkinpainajaispäivä, jolloin lukion viimeisen luokan oppilaat päättävät arkisen koulunkäyntinsä ja aloittavat tentti- ja ylioppilaskirjoitusurakkansa. Penkinpainajaispäivää seuraa ns. vanhojen päivä, monen tytön ja pojan ensimmäinen seurapiirijuhla, monelle kuitenkin raskas taloudellinen uhraus.

Karkauspäivällä 29.2. on omat pienet vanhapiikatraditionsa, Talvi-Matiksi sitä tuskin kukaan enää muistaa. Helmikuulle sattuu vielä Kalevalanpäivä 28.2. joka on varsin laajalti muuntumassa perinnekulttuuritapahtumapäiväksi.





Laskiainen

Laskiaissunnuntaita vietetään 7 viikkoa ennen pääsiäistä ja varsinaista laskiaista seuraavana tiistaina. Laskiainen aloitti pääsiäiseen kestävän paastonajan. Päivään liittyvät erityisesti rasvaiset, raskaat ruoat, joita syömällä valmistauduttiin tulevaan pitkään paastoon.

Kuva teoksesta: Hannikainen, P.J.: Kuvia Suomen lasten elämästä. Kuvittanut:Åkerblom, R. G. W. Edlund, F. Tilgmannin kirja- ja kivipaino, Helsinki 1882. Laskiainen oli entisaikoina tärkeä kansanomainen merkkipäivä, johon liittyivät erityisesti naisten töitä koskevat tavat, uskomukset ja taiat. Laskiaiseen mennessä kehruutyöt oli saatava päätökseen, jotta langat olisivat valmiina kudottavaksi pitenevien kevätiltojen aikana.

Laskiaisen rituaalit liittyivät erityisesti tulevan kesän pellavan kasvuun: esimerkiksi mäkeä laskiessa toivottiin ”Pitkiä pellavia” - pitkät laskut tiesivät hyvää pellavakasvustoa tulevana kesänä.

Enteitä etsittiin ja tulkittiin samaan tapaan kuin uutena vuotenakin, laskiaisena myös trullit ja noidat alkoivat liikkua karjasuojissa karjaonnea varastamassa.

Nykyajan laskiaisessa elävät erityisesti rasvaisen ruuan perinteet - hernekeitto ja pannukakku ovat tyypillistä laskiaisruokaa tänä päivänäkin. Laskiaispullat kuuluvat olennaisesti nykyajan laskiaiseen. Säätyläisiltä 1800-luvulla omaksuttujen pullien täytteenä on maun mukaan joko hilloa ja kermavaahtoa tai mantelimassaa. Laskiaiseen liittyvät nykyään erityisesti mäenlasku, hiihtoretket ja erilaiset ulkoilutapahtumat.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto; Karjalainen: Juhlan aika




Karkauspäivä 29.2.

”Karkauspäivä on karkuteillä 3 vuoden ajan ja palaa neljäntenä vuotena takaisin paikalleen vanhojenpiikojen iloksi.” Tällainen selitys löytyy Kustaa Vilkunan mukaan kansan suusta Karkauspäivä-nimitykselle. Vain joka 4. vuosi toistuva päivä on kalenterissa harvinainen, se ei ole varsinainen juhlapäivä, vaan siihen on suhtauduttu varoen. Euroopassa karkauspäivä tunnetaan onnettomuuksien ja nurinkurisuuden päivänä.

Entisaikojen patriarkaalisessa yhteiskunnassa maailmanjärjestyksen vastaista oli naisen suorittama kosinta - sen katsottiin olevan sallittua vain karkauspäivänä. Suomesta löytyy tietoja naisten karkauspäivänä kosimista poikamiehistä 1800-luvulta lähtien. Jos mies kieltäytyi kosinnasta, hän oli velvollinen ostamaan naiselle hamekankaan. Vaikka karkauspäivän kosintaan suhtauduttiin leikkimielellä, onpa moni kosinta johtanut avioliittoonkin.

Vaikka maailma on tasa-arvoistunut, naisten karkauspäivän kosintaoikeus on säilynyt edelleen ihmisten muistissa.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto; Karjalainen: Juhlan aika