< pääsivulle
  < Kalendaaritraditiot


> Johdanto
> Tammikuu
> Helmikuu
> Maaliskuu
> Huhtikuu
> Toukokuu
> Kesäkuu
> Heinäkuu
> Elokuu
> Syyskuu
> Lokakuu
> Marraskuu
> Joulukuu



Teksti: Lassi Saressalo
© Finnica 2003


KUVAT:

· Hautausmaa. Jussi Jäppinen.

· Maaninka, Kurolanlahti, Vatala. "Köyritär". Keritsimet ja lusikat kirveessä, jonka varsi on pistetty turkin kaulanreijästä, turkki nurinpäin. Valokuva: Ahti Rytkönen 1927. Kansatieteen kuva-arkisto / Kansallismuseo.




< pääsivulle


MARRASKUU

Hautausmaa. Jussi Jäppinen. Kekri, pyhäinpäivä ja nykyinen Halloween muodostavat traditionipun, josta vähän jokaiselle löytyy jotakin. Kekri elinkeinovuoden käännekohtana ja pyhäinmiestenpäivä kirkollisena marttyyrien muistojuhlana on saanut rinnalleen tai nyt voidaan jo sanoa päälleen kelttiläis-irlantilais-usalaisen esikristillisperäisen vainajien muistopäivän, Halloweenjuhlan. Kekriä toki vietetään joissain paikoin, mutta se tunnetaan lähinnä puoluepoliittisena mediapäivänä. Vaikuttaakin että Halloween yleisen amerikkalaistumisen ja erityisesti mediasuotuisuutensa vuoksi tulee peittämään perinteiset loka-marraskuun vaihteen viikonlopun traditiot. Mielenkiintoista on nähdä miten nuuttipukkialueella vanha suomalainen joulunjälkeinen nuuttiperinne sekoittuu kurpitsakulttuurin kanssa. Molemmissahan kuljetaan naamioituneena talosta taloon kerjäämässä makeisia. Odotettavissa on myös, että sama mediatuotanto tuo meille myös Thanksgiving Dayn, amerikkalaisen 1600-luvulla alkaneen sadonkorjuujuhlan, kiitospäivän. Näin siirrytään joustavasti nauttimaan kalkkunaa ja kurpitsapiirakkaa talkkunan ja imelletyn perunalaatikon sijaan.

Marraskuulle sijoittuvat myös valloittajakuningas Kustaan II Adolfin kuolinpäivä, Svenska dagen 6.11. suomenruotsalaistemme kansallinen juhlapäivä. Kaupallisuuteen taas perustuu marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä, jolla testataan lähinnä tulevan joulukuun kirjamyyntiä.





Kekri

Maaninka, Kurolanlahti, Vatala.  Köyritär.  Keritsimet ja lusikat kirveessä, jonka varsi on pistetty turkin kaulanreijästä, turkki nurinpäin.  Valokuva: Ahti Rytkönen 1927. Kansatieteen kuva-arkisto / Kansallismuseo. Kekrin alkuperä ei ole tiedossa, mutta se mainitaan jo Agricolan Psalttarin suomennoksessa vuodelta 1551, karjalaisten palvomien jumalten joukossa, karjan suojelijana:

”Kekri lisäs karjan kasvun, Hiisi metsäläisist soi voiton, Wedenemä vei Kalat verkkoon…”
Murteissa Kekristä on käytetty myös nimityksiä Keyri, köyri, keuri tai köyry.

Kekri viittaa satovuoden päätökseen ja sen sijoittuminen on entisaikaan vaihdellut syyskesästä myöhäiseen syksyyn, Kekriä vietettiin syystöiden päätyttyä jopa kylän taloissa eri aikaan. Työn ja sadon juhla lopetti vanhan satovuoden ja sen jälkeen alkoi uusi vuosi. Osa jouluun ja uuteen vuoteen liittyvistä tavoista on peräisin Kekristä. Kekriin liittyivät esimerkiksi köyripukit - joulupukin ”maalaisserkut” naamareineen ja nurinpäin käännettyine turkkeineen. Kekrinä luonnonenteitä tulkitsemalla ennustettiin myös tulevaa satovuotta. Kun nykyaikaa kohti tullessa joulun merkitys on korostunut, samalla Kekrin ja siihen liittyvien traditioiden merkitys on vähentynyt. Satovuoden sijaan uutena vuotena vaihtuva kalenterivuosi mittaa ajan kulumista.

1800-luvulla Kekrin juhlinta sijoitettiin pyhäinmiesten päivään ja se sai myös merkitystä vainajain muistopäivänä. Vuodesta 1955 Pyhäinmiesten päivää on vietetty Valtioneuvoston päätöksellä marraskuun ensimmäisenä lauantaipäivänä, 1.-7.11.

Päivään liittyy kaksi kirkollista juhlaa: uskonsa vuoksi kuolleiden marttyyrien muistopäivä sekä vainajien muistopäivä. Nykyisin päivä on kansallinen vapaapäivä ja siihen liittyy haudoilla käynti ja hautojen koristaminen kynttilöin ja havuseppelein.

Kekrillä on myös merkitystä puoluepolitiikassa ja sitä kautta näkyvyyttä mediassa: Keskustapuolueen edeltäjä, Suomen Maaseudun puolue valitsi Kekrin nimikkojuhlakseen toisen maailmansodan jälkeen.

Teksti: Jaana Ojala.
Vilkuna: Ajantieto; Karjalainen: Juhlan aika