< pääsivulle
  < Suomen historia

> Johdanto
> Esihistoria
> Ruotsin vallan aika
> Autonomian aika
> Itsenäisyyden aika



Teksti: Olli Lehtonen
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Asutus Suomessa pronssikaudella. Museovirasto.

· Mikael Agricola. Julkaisussa: Lukemisia lapsille - Porvoo, 1907. HELM, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva suurempana [420x550]

· Suomi-neito. Julkaisija: Helsinki : E.A. Hellman (koonnut), 1917. HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva suurempana [357x550]

· J.K. Paasikivi NL Korkeimman Neuvoston puheenjohtajan kanssa ( YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlassa). Ammattiyhdistysarkisto.




< pääsivulle


JOHDANTO

Yksi toistuva piirre Suomen vaiheissa on vahvempien naapurimaiden synnyttämä paine. Maa joutui tuhatluvun alussa lännen ja idän rajamaaksi. Tosin jo esihistoriallisissa löydöissä näkyy läntisen ja itäisen esineistön rinnakkainolo täällä. Valtioyhteys Ruotsiin muovasi suuresti suomalaisten oloja, vaikkakin paljon säilyi myös omaperäistä kulttuuria. 1800-luvun autonominen yhteys Venäjään taas antoi tilaa suomalaisuusliikkeen kasvulle ja omatoimisuudelle. Vuoden 1917 itsenäistyminen joutui tulikokeeseen parikymmentä vuotta myöhemmin, kun maan puolustuskykyä koeteltiin toisen maailmansodan melskeissä. Sodanjälkeinen kylmän sodan aika vaati luottamuksellisten suhteiden rakentamista Neuvostoliittoon.

Asutus Suomessa pronssikaudella. Museovirasto.
Suomessa tiedetään olleen asutusta yli 9000 vuoden ajan. Tosin ihmisiä oli harvassa. Koska ilmasto ei suosinut maanviljelyä, maa ei voinut elättää suurta kansaa. Alueen luonto sen sijaan suosi eränkäyntitaitoisia kansoja ja heimoja. Suurriistan pyytäjät asuttivatkin maata nopeasti sitä mukaa kuin se vapautui jääpeitteestä.

Kivikaudellakin käytiin kauppaa, sillä Suomeen on kulkeutunut esineitä, jotka on valmistettu meille vieraista kivilajeista. Tärkeitä kivikauden edistysaskelia olivat saviastioiden käyttöönotto ja maanviljelyyn siirtyminen. Tuhatvuotinen pronssikausi synnytti maahan yläluokan - se hallitsi arvokasta metallia, ja tavallinen kansa pysyi kivikautisena. Pronssikautinen asutus oli levinnyt laajalle alueelle, ja sisäsuomalainen kulttuuri erottuu tyyliltään rannikkoväestön kulttuurista.

Rautakauden aikana Suomi kävi läpi suuren muutoksen. Raudan käyttö laajeni koko kansan pariin, koska sen valmistus onnistui kotitarpeillakin. Suomi sijaitsi rautakaudella viikinkien idäntien varrella, ja sen vuoksi kauppa oli entistä vilkkaampaa. Turkikset olivat tärkeä vientitavara.

Esihistoriallinen aika loppui Suomessa 1000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla, kun kristinusko vakiintui Suomeen. Kirkkokuntien kilpailussa valtaosa maasta jäi lännen kirkon piiriin ja Suomesta tuli osa Ruotsia. Kuitenkaan Ruotsi-sanaa ei pidä käsittää samaksi kuin nykyään: Ruotsia ei ollut ilman Suomea eikä päinvastoin. Itämaaksi nimitetty Suomi oli valtakunnan tärkeä osa, ei pelkkä miehitetty alue.

Mikael Agricola. Julkaisussa: Lukemisia lapsille - Porvoo, 1907. HELMI - tietokanta, Helsingin yliopiston kirjasto. Tärkeitä kehitysvaiheita Ruotsin vallan aikana olivat hallinnon ja eri instituutioiden vakiintuminen keskiajalta aina 1600-luvulle asti, kirjakielen synty 1500-luvulla, talouden kehitys varsinkin 1600-luvun kreivin aikana ja elinkeinovapaus 1700-luvulla. Suomi sai myös kantaa raskaan osan koko valtakunnan verorasituksesta ja täältä otettiin jatkuvasti melkoisesti miehiä puolustamaan kuningaskunnan etuja jopa tuhansien virstojen päähän kotiseuduilta.

Ruotsin valta kesti Suomessa 700 vuotta, mutta lopulta se murtui vuonna 1809, kun se joutui Haminan rauhassa luovuttamaan maan Venäjälle. Suomi saavutti kuitenkin autonomisen aseman, joka vei kehitystä eteenpäin.

Suomi-neito. Julkaisija: Helsinki : E.A. Hellman (koonnut), 1917. HELMI - tietokanta, Helsingin yliopiston kirjasto. Suomen suuriruhtinaskunnan 1860-luvulta alkanut talouden kehitys, autonomian vahvistuminen ja yhteiskunnan nykyaikaistuminen loivat Suomeen itsenäisyyden pohjaa. Maan oli kuitenkin käytävä läpi sortovuosien koettelemukset ja vuoden 1918 sisällissota ennen kuin itsenäisyys oli täyttä totta. Maa säilytti demokratian myös 1930-luvun koettelemuksissa, jotka veivät useimmat muut Euroopan maat yksinvaltaan.

Toinen maailmansota oli Suomelle kova voimanponnistus, sillä suurvaltojen puristus oli kova. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 luottaen Saksan kanssa tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen ja oman vahvan armeijansa tehoon. Suomi pystyi kuitenkin selviytymään talvisodasta raskain uhrauksin. Rauhanteon jälkeenkään sota ei vielä ollut ohi, vaan vasta vuosien 1941-1944 jatkosota ratkaisi Suomen tulevaisuuden: maa välttyi miehitykseltä.

Seuranneina kylmän sodan vuosina Neuvostoliiton paine jatkui Suomessa, mutta Paasikiven ja Kekkosen rohkea toiminta antoi Suomelle liikkumavaraa. Suomen ulkopolitiikan pääajatuksena oli taata Neuvostoliitolle, ettei sen turvallisuus ole uhattuna Suomen suunnalla. Venäläiset saivat toisaalta melkoisesti vaikutusvaltaa Suomessa.

J.K. Paasikivi NL Korkeimman Neuvoston puheenjohtajan kanssa ( YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlassa). Ammattiyhdistysarkisto. Taloudelle sodanjälkeinen aika merkitsi myönteistä kehitystä, vaikkakin sodan monet seuraukset olivatkin rasitteena. Väestöä asutettiin ensin syrjäseutujen pientiloille, mutta niiden väki lähti jo 1960-luvun lopussa suurin joukoin Ruotsiin parempaa elintasoa hakemaan.

Suomen asema muuttui ratkaisevasti 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena. Aluksi jouduttiin talouden ennätyssyvään lamaan. Ruotsin pyrkimys liittymisestä EU:n jäseneksi johti Suomenkin samoihin keskusteluihin. Jäsenyyden toteutuminen vuonna 1995 merkitsi myös selkeää ulkopolitiikan länsisuuntausta. Talous sai samalla voimakkaan sysäyksen, joka muovasi Suomesta Nokia-vetoisen informaatiotekniikan huippumaan.