< pääsivulle
  < Suomen historia

> Johdanto
> Esihistoria
> Ruotsin vallan aika
> Autonomian aika
> Itsenäisyyden aika



Teksti: Olli Lehtonen
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Me Alexander I... Suuri Ruhtinas Suomen maasa... : Wakutus-Kirja... Annettu Borgåsa sinä 15/27 päiwänä Maaliskuusa 1809 Turku, 1809. HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva suurempana [488x600]

· Elias Lönnrot 1802-1884. Painokuva A.V. Linsénin piirroksen mukaan. Alkuperäinen tehty v. 1847. Museovirasto.
» Katso kuva kokonaisena [421x550]

· Aleksanteri II. Methuen & Co.Ltd, Lontoo 1915. HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva kokonaisena [394x526]

· Nikolai Ivanovitj Bobrikov 1839-1904. Öljymaalaus, B. Makovski 1912. Valok. C. Grünberg. Suomen kansallismuseo.
» Katso kuva kokonaisena [353x550]

· Yksikamarisen eduskunnan ensimmäinen istunto Palokunnantalolla Helsingissä 23.5. 1907. Museovirasto.
» Katso kuva suurempana [600x393]

· V.I. Lenin 1870-1924. Postikortti. Museovirasto.
» Katso kuva suurempana [356x550]

· Suomi-neito. Julkaisija: Helsinki : E.A. Hellman (koonnut), 1917. HELMI - tietokanta, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva suurempana [357x550]





< pääsivulle
  < historia


AUTONOMIAN AIKA


Suomen satavuotinen autonominen kausi nähdään usein välivaiheena itsenäistymisen tiellä. Tässä suhteessa 1800-luku sisälsi kolme jaksoa: aluksi autonomian järjestämisen ja virkavallan ajan, toiseksi uudistusten kauden sekä kolmanneksi sortokausien ajan. Kaikkea 1800-luvun toimintaa ei kuitenkaan voi mitata myöhemmän itsenäistymisen perusteella. Suomi kehittyi 1800-luvulla monin tavoin. Esimerkiksi väkiluku kasvoi maailmanennätysvauhdilla: miljoonasta kolmeen miljoonaan. Maan huomattavin luonnonvara, metsät, otettiin hyötykäyttöön. Teollistumisen läpimurto ja maatalouden uudistuminen vaikuttivat mielialoihin: jo 1800-luvulla saattoi ranskalainen diplomaatti ihmetellä suomalaisten intoa kaiken uuden kokeilemiseen.


Me Alexander I... Suuri Ruhtinas Suomen maasa... : Wakutus-Kirja... Annettu Borgåsa sinä 15/27 päiwänä Maaliskuusa 1809 Turku, 1809. HELMI - tietokanta, Helsingin yliopiston kirjasto. Ruotsi ei 1700-luvulla enää pystynyt tukevasti pitämään Suomea hallussaan, vaan täällä koettiin kaksi venäläismiehityksen kautta. Vaikka vanha järjestys saatiin rauhanneuvotteluissa palautetuksi, itäraja siirtyi koko ajan lännemmäksi. Suomalaisten luottamus Ruotsin kykyyn ja haluun puolustaa Suomea alkoi horjua, vaikka puolustusta vahvistettiin 1700-luvun loppupuolella.

Napoleonin sotiin liittynyt Suomen sota oli lopullinen isku Suomen ja Ruotsin valtioyhteydelle. Jo sodan aikana, maaliskuussa 1809, Venäjän keisari Aleksanteri I järjesti Porvoon valtiopäivät. Suomesta tehtiin Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Ylin päätäntävalta oli Pietarissa asuvalla Venäjän keisarilla eli Suomen suuriruhtinaalla. Valtiopäiväpuheessaan keisari Aleksanteri I julisti Suomen korotetuksi kansakuntien joukkoon, ja tämä tarjosi suotuisan pohjan todellisen autonomian kasvamiseen.

Helsingistä tehtiin autonomisen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki. Helsingissä oli keisarin edustajana kenraalikuvernööri ja hänen johtamansa Suomen senaatti hallituksena. Pietarissa oli Suomen asiain komitea, joka hoiti asioita keisarin kanssa. Venäjän rupla otettiin käyttöön, mutta kirkollisiin oloihin Venäjä ei puuttunut. Myös lakiolot pysyivät entisinä: Suomea hallittiin Ruotsin lakien mukaan. Tämä oli esimerkiksi talonpojille tärkeä asia, sillä Venäjän oikeuskäytäntö olisi tuonut tänne maaorjuuden.

Elias Lönnrot 1802-1884. Painokuva A.V. Linsénin piirroksen mukaan. Alkuperäinen tehty v. 1847. Museovirasto. Olot pysyivät autonomian ajan alkupuolella melko vanhoillisella kannalla. Suomalaisetkaan eivät halunneet muutoksia, jottei saavutettu autonomia vaarantuisi. Suomalaiskansallinen aate sai vähitellen ilmaa siipiensä alle nuoren sivistyneistön parissa. Vuosisadan puolivälissä aate tuli vahvasti esille, kun Runeberg muutti teoksissaan mielikuvaa Suomen kansasta myönteisemmäksi ja Lönnrot kuvasi Kalevalassa sen myyttistä menneisyyttä ja kielellistä rikkautta. Snellman katsoi asiaa poliitikon silmin: hän vaati ruotsinkielisen sivistyneistön suomalaistamista, väestön sivistystason kohottamista ja talouden uudistamista elintason kohottamiseksi. Vaatimukset olivat vielä Nikolai I:n aikana liian rohkeita.

Talous kyllä kehittyi vuosisadan alkupuolellakin: rakennettiin Saimaan kanava ja perustettiin useita uusia kaupunkeja. Nämä olivat kuitenkin vanhanaikaisia toimia teollistumisen edetessä koko Euroopassa. Sen sijaan rauhan kausi näkyi pirttien sisäpuolella: väkiluku kasvoi maailmanennätysvauhdilla, sadassa vuodessa miljoonasta kolmeen miljoonaan.

Aleksanteri II. Methuen & Co.Ltd, Lontoo 1915.  HELMI, Helsingin yliopiston kirjasto. Aleksanteri II:n aika (1855-1881) oli Suomelle ratkaisevan tärkeä kehitysvaihe. Aleksanteri suhtautui myönteisesti Suomen kehittämiseen mm. ajatellen siitä koko keisarikunnalle koituvaa taloudellista hyötyä. Niinpä Snellmanin esitys kieliasetukseksi sai keisarin hyväksynnän 1861: suomen kieli kohotettiin vähitellen virkakielenä ruotsin rinnalle. Vuonna 1860 Suomi sai oman rahan, joka vuodesta 1865 alkaen oli riippumaton ruplan arvosta.

Suomen autonomia sai vahvan sysäyksen siitä, että Aleksanterin koolle kutsumilla Helsingin valtiopäivillä 1863 aloitettiin säännöllinen valtiopäivätyö. Nyt ryhdyttiin myös uudistamaan tähän asti muuttumattomana pysynyttä lainsäädäntöä. Lyhyessä ajassa säädettiin lait elinkeinovapaudesta ja kuntien itsehallinnosta.

Uudistuskaudella perustettiin kansakoululaitos, suomenkielisiä oppikouluja ja oma armeija. Teollistuminenkin sai lopulta vauhtia, kun siihen kohdistuneet rajoitukset poistettiin Tämä antoi mahdollisuuksia varsinkin metsäteollisuudelle: suursahoja ja paperitehtaita perustettiin ulkomaisen pääoman turvin. Höyrylaivat ja rautatiet yleistyivät ja helpottivat liikkumista.

Murroksen vauhdittajana oli myös nälkä: nopeasti kasvanut maalaisväki olisi mieluusti pysytellyt synnyinseuduillaan, mutta suuret nälkävuodet 1860-luvun lopussa pakottivat liikaväestön liikkeelle, mikä helpotti teollisuuden työvoimapulaa. Maatalouskin muuttui, sillä nälkävuosien opettamana karjanhoito tuli arvostetuksi, ja voin myynti tuotti rahaakin. Aikaisemmin vähäarvoiset metsät muuttivat muutamassa vuodessa vihreäksi kullaksi, josta talonpojat saivat rahaa. Maaseudun tilattoman väestön ongelma ei silti ratkennut, vaan pikemminkin kärjistyi entisestään metsien arvon kohotessa.

Nikolai Ivanovitj Bobrikov 1839-1904. Öljymaalaus, B. Makovski 1912. Valok. C. Grünberg. Suomen kansallismuseo. Venäjän yhtenäistämispolitiikka alkoi vaikuttaa Suomen kehitykseen Aleksanteri III:n hallituskaudella. Venäläiskansallinen liike protestoi Suomen saamia erioikeuksia vastaan. He vaativat Suomen postin, tullin, rahan, armeijan ja koko autonomian lakkauttamista.

Varsinaiset sortotoimet alkoivat Nikolai II:n tultua valtaistuimelle 1894. Kenraalikuvernööriksi nimitetyllä Nikolai Bobrikovilla oli yhtenäistämisohjelma, jonka toteuttamisen hän aloitti helmikuun manifestilla 1899. Siinä määrättiin, että yleisvaltakunnallinen lainsäädäntö koskisi myös Suomea. Manifesti ja ensimmäiset sen mukaisesti säädetyt lait aiheuttivat laajaa kuohuntaa, niin että asevelvollisten kutsunnat Venäjän armeijaan epäonnistuivat. Levottomuuksien lopettamiseksi Bobrikoville annettiin laajat valtuudet, joihin kuului mm. oikeus lakkauttaa sanomalehtiä ja karkottaa taipumattomia suomalaisia Siperiaan. Kansan mielialat jakautuivat: osa kannatti myöntyvyyttä venäläisiä kohtaan, mutta ehkä suurempi osa vaati taipumattomuutta sortotoimien edessä. Bobrikovin murha 1904 ei auttanut.

Suomi säästyi tämän ensimmäisen sortokauden pahimmilta seurauksilta, kun Venäjän sisäiset asiat menivät sekaisin vuonna 1905. Kapinointi levisi Suomeenkin: muutaman viikon pituinen suurlakko johti sortotoimenpiteiden peruuttamiseen keisarin antamalla marraskuun manifestilla.

Yksikamarisen eduskunnan ensimmäinen istunto Palokunnantalolla Helsingissä 23.5. 1907. Museovirasto. Liikehdintä johti myös eduskuntauudistukseen. Uudistusta vaativat erityisesti sortoa vastustaneet perustuslailliset, työväenliike ja naisasialiike. Jos Suomen nelisäätyinen valtiopäivälaitos oli melko vanhanaikainen, niin uudistuksessa harpattiin maailman nykyaikaisimpien parlamenttien joukkoon. Säätyvaltiopäivien tilalle muodostettiin yksikamarinen eduskunta - Suomi oli maailman toinen maa, jossa naiset saivat äänioikeuden.

Sorto ei päättynyt tähän, vaan olojen vakiinnuttua Venäjä jatkoi sitä entistä päättäväisemmin. Täydellisen venäläistämisohjelman avulla Suomesta aiottiin tehdä yksi Venäjän maakunta. Tilanteen epätoivoisuuden ymmärtänyt nuori sivistyneistö ryhtyi aseellisen kansannousun valmisteluun. Maailmansodan vallitessa oli mahdollista saada tukea Saksalta, joka oli sodassa Venäjää vastaan. Toiminta oli sodan aikana äärimmäisen vaarallista, Venäjän silmin maanpetturuutta. Vuoden 1915 aikana tähän jääkäriliikkeeksi nimettyyn sotilaskoulutukseen lähti pari tuhatta miestä.

V.I. Lenin 1870-1924. Postikortti. Museovirasto. Venäjän sisäisten olojen järkkyminen pelasti Suomen venäläistämiseltä jo toistamiseen. Keisari kukistui helmikuun vallankumouksessa, jonka jälkeen Suomen sortotoimenpiteet peruutettiin. Olot Venäjällä jäivät epävakaisiksi, mikä merkitsi huojumista Suomenkin tilanteessa.

Vuoden 1917 tapahtumia voi seurata kahdelta kannalta: itsenäistymisen edistymisenä ja Suomen sisäisen mielialan kiristymisenä. Työväenliikkeen piirissä oli katkeruutta, jota Venäjän vasemmiston oli helppo lietsoa vallankumoushengeksi. Vallankumousoppiin kuului ajatus aseiden käytöstä uudistusten toteuttamisessa, joten tilanne oli jännittynyt. Aseisiin olivat valmiita tarttumaan myös porvarilliset itsenäisyysmiehet, jotka eivät halunneet vallankumouksen leviämistä Suomeen.
Suomi-neito. Julkaisija: Helsinki : E.A. Hellman (koonnut), 1917. HELMI - tietokanta, Helsingin yliopiston kirjasto.
Itsenäistymisen kannalta ratkaiseva hetki oli Venäjän bolsevikkivallankumous Suomen porvarillinen senaatti ryhtyi sen tapahduttua voimakkaisiin toimiin Suomen irrottamiseksi Venäjästä, koska senaatti ei halunnut Suomen muuttuvan Venäjän mukana sosialistiseksi. Enää ei tyydytty itsenäisyyden tunnusteluihin Venäjän kanssa. Senaatti esitti eduskunnalle itsenäisyysjulistuksen, jonka eduskunta hyväksyi 6.12.1917. Vaikka asia ei ollutkaan näin helposti hoidettu, katsotaan Suomen autonomian ajan päättyvän itsenäisyysjulistukseen.





> itsenäisyyden aika







Olkaamme siis suomalaisia - 10xsuomalaisuus