< pääsivulle
  < Suomen historia

> Johdanto
> Esihistoria
> Ruotsin vallan aika
> Autonomian aika
> Itsenäisyyden aika



Teksti: Olli Lehtonen
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Piispa Henrik ja Lalli. Julkaisussa: Missale Aboense - Lübeck, 1488. HELMI - tietokanta, Helsingin yliopiston kirjasto.
» Katso kuva kokonaisena [428x600]

· Kuningatar Margareta 1353-1412. Kivipiirros, J. Cardon, A.C. Westerlingin mukaan. Museovirasto.
» Katso kuva kokonaisena [550x382]

· Ruotsin kuningas Kustaa I (Vaasa), s.1496, hall. 1523-1560. Kuparipiirros, Janos (Johan) Blaschke. Antellin kokoelmat. Museovirasto.
» Katso kuva kokonaisena [422x550]

· Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf,s.1594, hall. 1611-1632. Kuparipiirros. Museovirasto.
» Katso kuva kokonaisena [400x541]

· Pietari Brahe 1602-1680. Kivipiirros. Museovirasto.
» Katso kuva kokonaisena [403x525]

· Antti Chydenius 1729-1803. Kivipiirros. Museovirasto.
» Katso kuva kokonaisena [383x55]

· Ruotsin kuningas Kustaa III,s.1746, hall. 1771-1792. Pastelli, Lorenz Pasch nuor. Valok. C. Grünberg. Suomen kansallismuseo.
» Katso kuva kokonaisena [380x550]





L U E N N O T

Kriiseistä syntyivät Ruotsin vallan ajan sankarit
Kustaa H.J. Vilkuna
[Sankaruuden salat, seminaari 2000]




< pääsivulle
  < historia


SUOMI OSANA RUOTSIN VALTAKUNTAA

>Keski-aika   >Kustaa Vaasa valtion rakentajana   >Suurvalta-aika   >Vapauden ja hyödyn aika   >Kustavilainen aika


Suomi oli seitsemänsadan vuoden ajan osa Ruotsin kuningaskuntaa. Tänä aikana Suomeen juurtui se yhteiskuntajärjestys, jota nyt pidämme itsestään selvänä: monet oikeusperiaatteet, tasa-arvokäsitys ja yksilönvapaus. Toisaalta idän ja lännen rajamaaksi joutuminen toi tänne sotia ja rosvoretkiä ja niiden mukana kurjuutta. Kulttuurille rajamaa-asema oli edullinenkin. Vanha kalevalaishenkinen kansankulttuuri mukautui uuteen länsimais-kristilliseen ympäristöön ja säilytti elinvoimansa. 1700-luku oli jo vähittäistä Ruotsista erkanemista, sillä Suomen etuja ei enää riittävästi otettu pääkaupungissa huomioon.

Suomi ei ollut Ruotsiin kuuluessaan alistettu voittomaa vaan olennainen osa valtakuntaa. Sen vuoksi vanha suomalainen maan nimitys Ruotsi-Suomi on puolustettavissa, mutta toisaalta se voi antaa sen väärän kuvan, että olisi ollut kyse valtioliitosta kahden maan kesken. Jos nimitämme silloista maata Ruotsiksi, emme tarkoita nykyisin tuntemaamme Ruotsin valtiota vaan Ruotsi-Suomea. Yhtä lailla silloin Suomeksi nimitettiin aluetta, joka ei vastaa nykyistä maatamme, vaan Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Tukholmasta katsoen sanottiin Itämaaksi koko sitä aluetta, joka suunnilleen kattaa nykyisen Suomen.




KESKIAIKA

Piispa Henrik ja Lalli. Julkaisussa: Missale Aboense - Lübeck, 1488. HELMI - tietokanta, Helsingin yliopiston kirjasto. Suomi oli historiallisen ajan alussa lännen ja idän vaikutuksen välissä. Ruotsi pyrki luomaan vahvat siteet Länsi-Suomeen ja Novgorod levitti ortodoksista oppia Karjalassa. Vahva alueen mahti oli lisäksi saksalainen hansaliitto, joka puolusti ja edisti kaupallisia etujaan koko Itämeren alueella. Saksalainen ritarikunta toimi samaan suuntaan hengellisellä alueella.

Vanhastaan Suomen liittäminen Ruotsiin on kuvattu kolmen ristiretken muodossa: Henrikin ja Eerikin retkenä 1100-luvun puolivälissä, Hämeen ristiretkenä noin vuonna 1240 ja taisteluna Karjalasta 1290-luvulla. Tämä pohjautuu varmaankin osin tosiasioihin, mutta tietomme ristiretkistä perustuvat paljon myöhemmin tehtyihin kuvauksiin, joiden tarkoituksena on ollut tehdä retkien suorittajista sankareita. Voidaan myös epäillä, ovatko juuri nämä kolme retkeä ne käänteentekevät tapahtumat, vai onko jokin samanveroinen jäänyt unohduksiin.

Ruotsin ja Novgorodin 1323 solmima Pähkinäsaaren rauha vakiinnutti Ruotsin vallan läntisessä Suomessa. Raja kulki nykyisen Suomen halki Kannaksen Rajajoelta Savonlinnan ja Varkauden kautta Raaheen. Tosin tämän nimisiä paikkakuntia ei silloin tunnettu. Rajanveto ei ollut Ruotsille erityisen edullinen, sillä läntinen vaikutus oli levinnyt jo pidemmällekin.

Kuningatar Margareta. Museovirasto. Kaikkien Pohjoismaiden yhteinen Kalmarin unioni kesti 1300-luvulta uuden ajan alkuun saakka. Unionia ihaillaan Pohjoismaiden yhteistyön korkeimpana saavutuksena, mutta kun se todellisuudessa oli täynnä sisäisiä riitoja ja valtataisteluja niin pohjoismaisesta yhteistyöstä on olemassa kunniakkaampiakin esimerkkejä.

Näinä vuosisatoina Suomen asutus kehittyi suotuisasti. Tyypillinen suomalainen oli itsenäinen maanviljelijä, joka eli omavaraisesti eikä tarvinnut paljoakaan ostotavaraa, mutta jolta ei paljoa riittänyt tuotteita myyntiinkään. Verot maksettiin voin ja rukiin muodossa. Turkikset sentään olivat kauppatavaraa. Väestö levittäytyi vähitellen vesistöjen suunnassa itään ja pohjoiseen. Pielisjärven, Saimaan, Päijänteen, Kokemäenjoen ja jopa Oulujoen reitit tarjosivat siihen mahdollisuuden. Ruotsalaisten muutto rannikkoalueille oli laajaa, ja siten muodostui Suomen ruotsinkielinen väestö.

Keskiajan Suomessa oli kuusi kaupunkia: Turku, Ulvila, Viipuri, Porvoo, Rauma ja Naantali. Niissä oli huomattava saksalaiskauppiaiden sekä munkki- ja nunnajärjestöjen vaikutus. Kaupungeissa oli myös oikeat satamat, joiden kautta tuli Suomeen suolaa, kankaita ja elintarvikkeita. Aatelisto muodostui niistä varakkaista suvuista, jotka pystyivät varustamaan ratsukon kruunun käyttöön. Kivikirkkoja alkoi nousta 1200-luvun lopussa maalaispitäjiinkin.

Keskiaikana rakentui se yhteiskunta, jonka terve pohja on säilynyt meidän päiviimme. Se perustui talonpoikien osallistumiseen päätöksentekoon, yksilönvapauteen, kirkon hengelliseen työhön sekä kohtuulliseen veronmaksuvelvollisuuteen.





KUSTAA VAASA VALTION RAKENTAJANA
Kustaa Vaasa. Museovirasto.
1500-luku oli uuden ajan alku sekä Ruotsissa että koko Euroopassa. Kustaa Vaasa tuli vallankaappauksella valtaan 1521. Hän toteutti maassa uskonpuhdistuksen ja otti määräysvallan kirkon asioissa kruunulle. Uuden opin mukaan piti uskonnollista sanomaa levittää kansan kielellä: Mikael Agricola otti elämäntyökseen suomen kirjakielen synnyttämisen. Kustaa tehosti verojen keruuta kruunulle, koska hän halusi olla entistä riippumattomampi ylhäisaateliston tuesta. Suomesta pystyttiinkin kiskomaan kaksinkertaiset verot entiseen verrattuna, ja Suomen osuus koko valtakunnankin verotuloista oli melkoinen.

Kustaa edisti erämaiden asutusta jopa valtakunnan rajan yli niin, että tämä lopulta johti rajariitoihin ja sotaan Venäjää vastaan. Sodankäynti ja armeija alkoi syödä yhä suuremman osan valtion verotuloista. Saksalaiskauppiaiden liiallista otetta kaupunkiporvarien keskuudessa Kustaa ei suvainnut. Ruotsin edun ajamiseksi perustettiin 1550 Helsinki Tallinnan kilpailijaksi.

Turun linna muuttui Kustaa Vaasan pojan Juhanan herttua-aikana oikeaksi renessanssihoviksi. 1500-luvun loppupuoli oli muutoin kovin myrskyisää: sota Venäjää vastaan kesti 25 vuotta ja Kustaan poikien keskinäinen kilpailu johti Suomessa nuijasotaan. Sota syntyi toisaalta Suomen talonpoikien tyytymättömyydestä valtion heille määräämiin rasituksiin, toisaalta Suomen aatelin juonitteluista vallantavoittelija Sigismundin kanssa, Kaarlea vastaan. Suomen kannalta tulos oli huonoin mahdollinen: sota päättyi sekä suomalaisten talonpoikien tappioon että myöhemmin suomalaisen aatelin kukistumiseen Kaarlen voitettua valtapelin.



SUURVALTA-AIKA

Kustaa II Adolf. Museovirasto. 1600-luku oli Ruotsin mahtavuuden aikaa. Ruotsi oli vuosisadan loppupuolella koko Itämeren voimakkain valtio, jota silti Tanska, Puola ja Venäjä pystyisivät horjuttamaan yksissä tuumin toimiessaan. Mahti perustui nykyaikaiseen armeijaan ja tehokkaaseen valtiokoneistoon. Erityisesti Kustaa II Adolf oli tämän tehokkuuden kehittäjä, eikä Suomenkaan osuus suurvallan rakentamisessa ollut aivan vähäinen: verotus, palkkasotilaiden elättäminen ja miehenotto armeijaan olivat täällä suurempi rasitus kuin emämaassa. Kun sotanäyttämöt siirtyivät entistä etelämmäksi, suomalaisia ratsumiehiä vietiin sotiin Puolaan ja Saksaan.

Ajan oppien mukaan valtion hallintoa piti keskittää tehokkuuden saavuttamiseksi. Maa pyrittiin ruotsalaistamaan, ja Suomesta tuli entistäkin kiinteämpi osa Ruotsia. Taloudessa uskottiin merkantilismin oppiin, jonka mukaan oli suosittava suuria kaupunkeja, joita Suomessa ei ollut. Kustaa II Aadolf alkoi laajentaa valtakuntaa, vei armeijansa Pohjois-Saksaan ja sitoutui siten kolmikymmenvuotiseen sotaan.

Pietari Brahe 1602-1680. Kivipiirros. Museovirasto. Kreivi Pietari Brahe toimi pitkään 1640-1650-luvulla Suomen kenraalikuvernöörinä. Hän teki laajoja tarkastusmatkoja, kehitti maan taloutta, perusti Suomeen uusia kaupunkeja ja kehotti sivistyneistöä opettelemaan valtaväestön kielen. Kreivin aikana Helsinki siirrettiin nykyiselle paikalleen, postilaitos syntyi ja Turun Akatemia perustettiin.

Samaan aikaan hallinnut kuningatar Kristiina oli ristiriitainen hahmo. Hänen aikanaan 1600-luvun puolessa välissä aatelin valta oli huipussaan. Aatelin asema vahvistui, kun he saivat laajoja verovapaita läänityksiä. Pahimmillaan Suomesta oli läänitettynä noin kaksi kolmasosaa. Seuraava hallitsija Kaarle XI tosin peruutti 1690 suuren osan läänityksistä. Tällaiset Kaarle-kuninkaan alulle panemat uudistukset hyödyttivät laajasti talonpoikia, mutta hyödyt tulivat esille hitaasti. Isojako oli valtava maatalousuudistus, jonka toteuttamiseen kului toista vuosisataa.

1700-luvun alku oli Suomessa synkkä. Ensin olivat suuret nälkävuodet, joiden aikana kolmasosa suomalaisista menehtyi. Sitten tuli yli kaksikymmentä vuotta kestänyt Pohjan sota. Sen aikana Suomi joutui vuosikausiksi venäläismiehitykseen, joka tunnetaan nimellä iso viha. Rauhansopimuksessa 1721 Karjalan kannas menetettiin Venäjälle. Samalla päättyi Ruotsin suurvalta-aika.



VAPAUDEN JA HYÖDYN AIKA

Antti Chydenius 1729-1803. Kivipiirros. Museovirasto. Kuningas Kaarle XII:n jälkeen säädyt ottivat vallan kuninkaalta: itsevaltainen hallitusmuoto muuttui säätyjen vallaksi. Tästä oli etuja ja haittoja. Talouden kehitys ja tieteen edistys oikeuttavat ajan nimeämisen hyödyn ajaksi. Vakavin haitta oli vallankäytön rämettyminen: Ranska ja Venäjä saivat valtaa rahoittamalla kilpailevia puolueita hattuja ja myssyjä.

Hattujen valtaannousu 1740-luvulla aloitti Suomelle epäedullisen Venäjän-vastaisen ulkopolitiikan. Hattujen sota johti maan miehitykseen ja rajan siirtymiseen Kymijoelle. Talouselämässä terva ja laivanrakennus tarjosivat mahdollisuuksia, mutta kaupan merkantilistisen käytännön takia hyöty jäi Tukholmaan. 1760-luvulla tämä nosti Kokkolan kirkkoherran Anders Chydeniuksen toimintaan: hän vaati elinkeinovapautta ja sananvapautta, mutta oli ajatuksineen liian paljon aikaansa edellä. Peruna tuli suomalaisten ruokapöytään, ja se olikin nälän torjujana vailla vertaa.



KUSTAVILAINEN AIKA

Ruotsin kuningas Kustaa III,s.1746, hall. 1771-1792. Pastelli, Lorenz Pasch nuor. Valok. C. Grünberg. Suomen kansallismuseo. Vuonna 1772 kuningas Kustaa III teki vallankaappauksen ja säätyjen valta kutistui - lopulta palattiin yksinvaltaan. Taloudessa pyrittiin pois merkantilismin kahleista. Kustaa III perusti Tampereen ja Kuopion kaupungit. Sananvapaus ja uskonvapaus olivat henkisen elämän avartumisen merkkejä. Kuningas sai osakseen rahvaan luottamuksen. Sen sijaan aatelisto menetti valtaansa.

Suomalaisten upseerien luottamus Ruotsiin oli alkanut heiketä, ja muutamat korkea-arvoiset sotilaat siirtyivät Venäjän palvelukseen. Ruotsin ja Venäjän kesken syntyi Kustaan sota 1788. Tällöin upseerit vetosivat kuninkaaseen Liikkalan nootin ja Anjalan liiton muodossa sodan lopettamiseksi. Kuningas ei kuunnellut heitä. Aateliston vihaa kuningasta kohtaan yltyi. Tämä viha ja vallankumousajan tunnelma johtivat lopulta kuninkaan murhaan 1792.

Venäjä ja Ranska solmivat Tilsitissä 1805 sopimuksen, joka oli tähdätty Ruotsia vastaan. Napoleonille oli tärkeää pakottaa Ruotsi Englannin-vastaiseen kauppasaartoon. Venäjä lupautui painostamaan Ruotsia sodan uhalla. Tämä johti vuonna 1808 suurvalloille vähäiseen, mutta Suomen kannalta ratkaisevaan sotaan. Haminan rauhassa 1809 Suomi liitettiin Venäjään.




> autonomian aika