< pääsivulle
  < Suomen historia

> Johdanto
> Esihistoria
> Ruotsin vallan aika
> Autonomian aika
> Itsenäisyyden aika





Teksti: Olli Lehtonen
© Finnica 2003


KUVAT (ylhäältä alas):

· Susiluola. Olli Lehtonen.
» Katso kuva suurempana [593x400]

· Suomusjärven kulttuuri 6500 - 4200 eKr. Museovirasto.

· Sammallahdenmäki. Museovirasto.

· Hevosenkenkäsolki. Museovirasto.
» Katso kuva suurempana [500x436]

· Halikon aarre. Museovirasto.
» Katso kuva suurempana [428x600]



A R T I K K E L I T

[aukeavat uuteen ikkunaan]

Suomen kalliomaalaukset
Pekka Kivikäs

Keski-Suomen luonnon historia
Veli Saari

Keski-Suomen esihistoriallisia asuinpaikkoja
Timo Sepänmaa

Hautaus esihistoriallisella ajalla
Timo Sepänmaa

Arkeologisen tutkimuksen päämenetelmiä
Janne Vilkuna




> Esihistorian jaottelut
> Arkeologiset ajoitusmenetelmät

Keski-Suomen esihistoria
< pääsivulle
  < historia


SUOMEN ESIHISTORIA

Teksti: Olli Lehtonen


Esihistorialla tarkoitetaan sitä varhaishistoriallista aikaa, jolta ei ole säilynyt kirjallisia tietoja. Suomen esihistoria kertoo luonnon vaatimuksiin mukautuneista ihmisistä, joiden erikoistaitoja olivat suurriistan pyynti ja talvisiin oloihin sopeutuminen. Suomi oli syrjäinen maa, jolla silti oli yhteyksiä niin etelään, itään kuin länteenkin. Vesistöt olivat kulkemisessa keskeisiä väyliä. Esinelöydöt kertovat myös suurista kulttuurin murroksista, kuten vasarakirveskaudesta ja raudan käyttöönoton aiheuttamasta sysäyksestä.

Jääkausi päättyi Suomessa noin 8000 eKr. Sitä mukaa kuin maa vapautui jää- ja vesipeitteestään, tuli paikalle ihmisiä. Emme voi varmasti sanoa, mitä kansaa nämä varhaiset asukkaat olivat, mutta nykyisin oletetaan, että asutus on täällä jatkunut katkeamattomana ketjuna, joten osa biologisesta perimästämme on lähtöisin näiltä varhaisilta kivikautisilta hylkeenpyytäjiltä.

Susiluola. Olli Lehtonen. Arkeologit ovat parin viime vuoden aikana tutkineet Kristiinankaupungin lähellä Karijoen Susiluolaa, joka kertoo asutuksesta Suomessa huomattavasti vanhemmaltakin ajalta, yli sadan tuhannen vuoden takaa. Löytö on harvinainen, koska jääkausi tuhosi lähes kaikki jäänteet sitä edeltäneestä ihmiselämästä. Jääkaudelta suojassa olleeseen luolaan on tallentunut jäänteitä niin vanhalta ajalta, että tiedon tulkintaan tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta ja tietojen vertailuun muitakin vastaavia löytöjä.

Suomusjärven kulttuuri 6500 - 4200 eKr. Museovirasto. Susiluolaa lukuun ottamatta vanhimmat kivikautiset löydöt ovat pieniä kivisiä tarve-esineitä 9300 vuoden takaa Lahden Ristolasta. Sieltä löydetyt esineet eivät voi olla aivan kotitekoisia, sillä niiden kivilaji on peräisin Etelä-Venäjältä. Samalta ajalta Antreasta, Karjalan kannakselta on maailman vanhin kalaverkko. Vanhimmat kiinteät asuinpaikat on taas on löydetty Suomussalmelta Kalmosärkältä ja Lahden Ristolasta. Kivikauden aikaisia kalliomaalauksia on löydetty mm. Suomussalmelta Värikalliosta ja Ristiinan Astuvansalmesta. Asutusta on ollut laajalla alueella.

Koska löytöjä on näin monilta eri suunnilta, voidaan asutuksen katsoa levinneen jo laajalle, vaikka asukkaita olikin nykyväestöön verrattuna vähän. Suomen ensimmäiset asukkaat elivät pyyntielinkeinon varassa: he olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Kiveäkin yleisempi tarve-esineiden materiaali oli tietenkin puu, mutta puiset esineet (ruuhet, sukset, ahkiot ym.) ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta maatuneet. Mieluinen kivikauden asuinpaikka oli etelänpuoleinen hiekkaranta ja pakalla asuttiin perhekunnittain. Viime aikoina tosin on Pohjois-Suomesta löydetty suurempiakin asutuksen keskittymiä.

Jo kivikaudelta voidaan erottaa voimakkaita murroskausia, jotka ovat tuoneet Suomeen uutta väestöä ja uusia elämäntapoja. Kampakeraaminen kausi toi saviastiat, joiden myötä on arvattavasti voitu siirtyä melkoisesti monipuolisempaan ravintoon ja ruoan säilytykseen. Maata alettiin viljellä Lounais-Suomessa nuorakeraamisen kulttuurin aikana 2500 eKr. Nuorakeramiikan kausi tunnetaan myös vasarakirveistään.

Vasarakirveskulttuuri levisi tänne lännestä ja se sai jalansijaa erityisesti rannikoilla. Vasarakirveskansa oli sotainen, ja voidaan olettaa, että sen kohtaamat muut kansanryhmät joutuivat väistymään kehittyneen sotataidon edessä. Vasarakirveskansakin on silti sulautunut muun asujaimiston joukkoon, eikä se toisaalta hävittänyt aikaisempia kulttuureja kokonaan. Kiukaisten kulttuurin taas oletetaan tuoneen kaskiviljelytaidon Länsi- ja Etelä-Suomeen. Suomessa säilyikin monia kivikauden kansantaitoja melkein meidän päiviimme saakka.

Sammallahdenmäki. Museovirasto. Kun monien kivikauden piirteiden voidaan havaita jakavan Suomen kahtia, on hahmoteltu, että Sisä- ja Pohjois-Suomen kulttuuri on muodostanut erillisen saamelaiskansan. Erityisesti asbestikeramiikkana tunnettu nuorakeramiikan muunnos on yhdistetty saamelaisiin. Tällä sisäsuomalaisella kansalla oli kauppayhteydet itään, kun taas meren rannoilla asustavalla kansalla oli yhteyksiä sekä länteen että etelään.

Pronssikausi alkoi 1500 eKr., mutta sekään ei merkinnyt äkillistä murrosta täällä asuneen väestön elämässä tai toimeentulon hankinnassa. Pronssikautiset löydöt sijoittuvat lähinnä rannikkoalueelle, joten asutuksen painopiste on ehkä ollut siellä. Pronssiesineen omistaminen oli suuri etuoikeus, koska niiden valmistaminen oli hankalaa. Pronssinen kattila oli myös paljon kätevämpi keittiöväline kuin saviruukku. Pronssi oli tuontitavaraa, vaikkakin Pohjois-Suomesta on havaittu myös omaa pronssituotantoa.

Hevosenkenkäsolki. Museovirasto. Raudan käyttöönotto 500-luvulla eKr. oli suuri murros yhteiskunnassa. Silloin lieventyi pronssikautinen selvä jako metalliesineitä omistavaan yläluokkaan ja kivikauden tasalla elävään kansaan. Tämä johtui siitä, että rautaesineitä saattoi valmistaa suo- tai järvimalmista melkein kuka tahansa. Myöhemmällä rautakaudella suomalaisten vauraus perustui turkiskauppaan, jota käytiin viikinkien kanssa. Suomen rautakauden aikana suuri osa Eurooppaa oli roomalaisen ja kristillisen vaikutuksen piirissä, joten Suomi oli melko lailla syrjässä ajan valtavirtauksista.

Rautakauden alkaessa Suomen väkiluku oli noin kymmenen tuhatta. Ajanlaskun alussa asutus alkoi levitä Varsinais-Suomesta Hämeeseen. 400-luvulta lähtien muuttoliike jatkui edelleen Päijänteen itäpuolelle. Näin muodostui Häme ja hämäläisyys. Viikinkiajalla Ahvenanmaa oli tiheästi asuttu ja sillä oli kiinteät suhteet Ruotsiin. Savolaisten ajatellaan olleen karjalaisista irronnut uudisraivaajien heimo. Savolaisten levittäytyminen Mikkelin seudulta laajalle Itä- ja Keski-Suomen alueelle alkoi paljon myöhemmin, 1400-luvulla.

Halikon aarre. Museovirasto. Ristiretkiajalla Suomessa omaksuttiin vähitellen kristinusko. Tosin merkkejä kristillisen hautaustavan yleistymisestä on jo 800-luvulta. Kristillisyyden leviämisen kannalta on kiinnostava selvitellä, miten Turun kaupunki syntyi, sillä sana turku on slaavilaisperäinen. Tosin tietomme Turun kaupungin synnystä ovat vajavaisia, eikä tarkkaa kaupungin perustamisaikaa tiedetä. Maa oli 900- ja 1000-luvulla sekä idän että lännen kirkkokunnan kiinnostuksen kohteena, sillä kumpikin puoli pyrki laajentamaan aluettaan. Esihistoriallinen aika päättyi kristinuskon ja läntisen kirkkokunnan vakiintumiseen, Länsi-Suomessa 1100-luvulla ja Itä-Suomessa 1300-luvulla.




> Ruotsin vallan aika



block



Esihistorian aika Keski-Suomessa