Talousneuvos Viljo Turkkila
M E I L L Ä   K O T O N A   O L I   O S U U S K A S S A



Lapsuus ja nuoruusmuistoihini liittyy osuuskassa yhtä läheisesti, kuin mikä tahansa perhepiiriin kuuluva asia. Isän toimiessa Muuramen Rannankylän Osuuskassan hoitajana tapahtui pankin toiminta aluksi pääosin ja myöhemmin kokonaan meillä kotona. Ei siis ihme, jos leikin aiheinakin usein juuri oli osuuskassan kokous. Vaikutteet tähän oli saatu ihan oikeasta osuuskassan kokouksesta Turkkilan tuvassa. Me lapset istuimme siellä joukon jatkona, eikä meitä pois häädetty, ellemme häirinneet kokousta. Kokous toi kaivattua vaihtelua syrjäseudun arkeen ja oli tapahtumana kiintoisa. Siinä tapasi mielenkiintoisia ihmisiä ja kuuli asioita, joita ei olisi muualla kuullut.


"ERÄSKIN ASIAKAS KOLKUTTI OVEEN
JUURI ENNEN PUOLTAYÖTÄ
JA HALUSI TEHDÄ TALLETUKSEN. . ."



Kerran kuussa pidetty kokous alkoi kello kymmenen ja jatkui iltamyöhään. Hallitus istui arvokkaana tuvan pöydän ympärillä tehden päätöksiä pankin toiminnasta ja myöntäen lainoja niitä anoville. Kokouksen aikana kävi myös asiakkaita: lainan anojia, lyhennysten ja korkojen maksajia sekä muutama tallettajakin. Monet hoitivatkin pankkiasiansa juuri kokouksessa välttyäkseen turhalta käynniltä, sillä pankilla ei ollut varsinaisia aukioloaikoja, vaan käytännössä pankki oli auki kaikkina vuorokaudenaikoina, mikäli isä oli kotona. Eräskin asiakas kolkutti oveen juuri ennen puoltayötä ja halusi tehdä talletuksen. Isä puki vaatteet päällensä ja otti rahat pankkiin. Huhu uudesta setelinleikkaamisesta sai asiakkaan liikkeelle näin poikkeavaan vuorokaudenaikaan. Aikaisemmassa setelinleikkaamisessa omistajan setelistä leikattiin puoli seteliä valtiolle, jolloin hän menetti puolet setelin arvosta määräajaksi valtion kassaan. Huhu oli perätön, mutta kasvoihan pankkisaldo.

Ellei isä ollut kotona, niin usein pitkästä matkasta tullut asiakas jäi odottamaan isän paluuta, joskus koko päiväksi. Äiti joutui seuranpitoon ja usein ihan keksimään puheenaiheita, jotta asiakas viihtyi pitkän päivän. Ei ollutkaan ihme, että hän joskus oikein vähäpuheisen asiakkaan sattuessa tuskaili illalla päivän yksitoikkoisuutta. Yleensä talo tarjosi asiakkaille kahvit, olivathan naapureita, muita vakioasiakkaita tai pitkämatkalaisia.


"HALLITUS KOOSTUI JÄMERISTÄ MIEHISTÄ,
JOTKA HOITIVAT PANKIN ASIOITA TARKASTI"



Asiakkaita tuli Rannankylästä, Isolahdesta, Saukkolasta ja Tikkalasta, kirkonkylästä harvemmin. Muutamat asiakkaista nauttivat kokouksista niin, että järjestivät asiaa joka kokoukseen. Kokouksen kestäessä huone täyttyi sakeasta tupakansavusta, jotkut polttivat paperosseja, jotkut kotoista. Oli sellaisiakin, jotka pistivät piipunporot suuhunsa mälleiksi ja valuttivat kertyvän syljen lattialle jalkojensa väliin. Äidillä olikin tarpeeksi vastenmielinen työ siivota tupa kokouksen jälkeen puhtaaksi. Oli muutamia hyviä juttumiehiä, joita erityisesti odotimme kokoukseen. He hallitsivat kertomisen taidon, ja heillä oli kyky huomata mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita tavallisen elämän piiristä. Hallitus koostui jämeristä miehistä, jotka hoitivat pankin asioita tarkasti.

Muuramen Rannankylän osuuskassan hallitus

Ajanoloon pankin palvelutaso ja riittämättömät luotonantomahdollisuudet eivät tyydyttäneet muuttuneen aikakauden tarpeita. Oli pakko liittyä suurempaan, mikä tapahtui sulautumisena Jyväskylän Seudun Osuuskassaan vuonna 1950.

Oman osuuskassan lopettaminen oli joillekin vaikeasti hyväksyttävä päätös. Oli opittu lähes 40 vuoden aikana kylän omaan osuuskassaan. Pelko, jota ratkaisua kohtaan tunnettiin, osoittautui pian turhaksi, kun huomattiin pankkipalvelun parantuneen ja monipuolistuneen ratkaisun myötä. Kodin piirissä muutos oli suuri helpotus, mutta jätti jälkeensä myös pienen haikeuden, sillä olihan osuuskassa kokouksineen ja asiakkaineen ollut kuin osa perhe-elämää, joten muisto vieläkin kiehtoo mieltä.


Teksti on lyhennetty Viljo Turkkilan luvalla teoksesta: "Opiks ol". Vaasa OY, 1991.


pankkihistoriaa -sivulle

etusivulle