OPEC - Organization of Petroleum Exporting Countries - perustettiin Bagdadissa syyskuun puolimaissa vuonna 1960. Järjestön perustamisen taustalla oli suurten monikansallisten öljy-yhtiöiden yksipuoliset raakaöljyn hinnanalennukset, joihin tuottajamaat eivät voineet suostua. Hintatason vakauttamiseksi perustettiin öljyn viejämaiden järjestö, joka alkoi yhdessä neuvotella öljyntuotannon määristä ja myös hinnoista.

OPECin perustajajäseniä olivat Saudi-Arabia, Venezuela, Irak, Iran ja Kuwait. Myöhemmin järjestön jäsenmäärä kohosi kolmeentoista. Nämä maat vastasivat käytännössä puolesta koko maailman öljyntuotannosta, sillä ulkopuolelle jäivät merkittävistä öljyntuottajista esimerkiksi Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Myöhemmin Pohjanmeren öljyn löytyminen ja hyödyntäminen ovat vähentäneet OPECin merkitystä, mutta OPEC-maiden osuus tuotannosta on kuitenkin pysynyt niin suurena, että maat ovat yhteisin päätöksin voineet tehokkaasti vaikuttaa öljyn hinnan kehitykseen.

Järjestön vaikutus korostui vuonna 1973, kun tuottajamaat tekivät puolestaan yhteisen yksipuoleisen päätöksen raakaöljyn hinnan korotuksesta. Tämän päätöksen seurauksena syntyi nk. ensimmäinen öljykriisi. Hinnankorotus oli huomattava, ja sen seurauksena raakaöljyn hinta nelinkertaistui. Toinen öljykriisi koettiin 1970-luvun lopussa, ja tällöin raakaöljyn hintataso kohosi jälleen noin kaksinkertaiseksi.

Toisen öljykriisin jälkeen mahdollisuuksia radikaaleihin hinnan korotuksiin ei enää ollut, mutta sen jälkeen OPEC-valtiot ovat säädelleet öljyn maailmanmarkkinahintoja sopimalla öljyntuotannon määristä. Kun OPEC-maiden osuus tuotannosta on riittävä, sopimukset ovat taanneet raakaöljyn suhteellisen vakaan ja öljyntuottajamaiden kannalta kohtuullisen hintatason 1980-luvulta alkaen.



takaisin artikkeliin

artikkelit ja tietoiskut

etusivulle