Esihistoriallisella ajalla elettiin metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn turvin.
Esinelöydöt todistavat, että kauppasuhteita ylläpidettiin itään ja etelään. Kauppa oli vaihtokauppaa: keskisuomalaista arvotavaraa olivat turkikset, joita vaihdettiin mm. metalleihin ja muihin raaka-aineisiin, joita ei täällä ollut saatavilla. Elettiin pienissä sukukylissä ja asuinpaikkaa vaihdettiin vuodenajan ja suotuisten riistamaiden mukaan.

1500-luvulla savolaiset toivat oman korpirukiiseen perustuneen kaskiviljelytekniikkansa Keski-Suomeen. Hämäläisillä oli puolestaan oma kaskeamistekniikkansa. Turkiseläinten metsästys oli edelleen tärkeä tulonhankintakeino, samoin kalastus. Kauppamatkat ovat pitkiä: kaupankäynti suuntautui rannikon kaupunkeihin, mm. Turkuun. Pääasiassa elettiin omavaraistaloudessa: ruoka kasvatettiin tai pyydystettiin, samoin tarvekalut ja vaatteet valmistettiin pääasiassa oman perheen voimin. Vesimyllyjä perustettiin jokien ja purojen varsille. Metsillä oli arvoa lähinnä kaskiviljelyn kannalta ja kotitarvepuuna - rakennusmateriaalina, työkalujen valmistuksessa ja polttopuuna.

Keski-Suomessa poltettiin viimeiset kasket 1900-luvun alussa. Kuva: Jussi Jäppinen.


etusivulle