K e s k i - S u o m e n
t ä r k e i m m ä t    r a u t a t i e t

Tampereen-Vaasan rata johdettiin 1880-luvun alussa kulkemaan Haapamäen kautta. Linjaukseen vaikutti Gustaf Serlachius, jonka teollisuuslaitokset Mäntässä tarvitsivat kelvollisen kuljetusväylän. Jo vuosikymmentä aikaisemmin keskisuomalaiset aloittivat kiivaan taistelun rautatien ulottamiseksi Vaasan radalta Jyväskylään. Rautatie oli elintärkeä kaupungin ja sen talouselämän kehitykselle, sekä koko Keski-Suomen teollistumiselle. Tähän saakka kaupankäynti ja tavaroiden saatavuus olivat perustuneet kulkuväylänä toimivan Päijänteen jäätymiseen ja sulamiseen.

Vuoden 1894 valtiopäivillä päätettiin rautatien rakentamisesta Haapamäeltä Jyväskylään ja edelleen Suolahteen. Työ alkoi vuonna 1895, eteni nopeasti ja kiskotus saavutti Jyväskylän lokakuussa 1896. Ensimmäinen juna saapui Jyväskylään 6.10.1896, mutta uusi rautatie avattiin lopullisesti liikenteelle vasta 1.11.1897. Jyväskylä-Suolahti -rata valmistui ja avattiin liikenteelle syyskuun lopussa vuonna 1898.

Haapamäen-Jyväskylän rata tehtiin nopeasti ja pienellä budjetilla, mikä näkyi lopputuloksessa. Rataosalle jäi suuria mäkiä ja jyrkkiä mutkia. Päätös rataosan uudelleen rakentamisesta tehtiin 1910-luvulla. Työ aloitettiin tehokkaasti, mutta rahan loppuminen keskeytti työt vuonna 1920. Muutamaa vuotta myöhemmin työ jatkui ja uudistettu rautatie oli valmis vuonna 1926. Vanhan radan ratapenkka jäi monin paikoin tavalliseksi tieksi ja jäljet alkuperäisestä rautatiestä ovat edelleen nähtävissä. Nykyinen Keljonkatu kulkee lähes koko matkan vanhaa ratapenkkaa pitkin.

Muualta tulleet rautatien tekijät olivat täysin ympäristöstään riippumattomia, eikä heillä ollut minkäänlaista sosiaalista kontrollia. Miehet junttasivat Keuruun kirkon vieressä Lapinsalmen siltatyömaalla tukkeja pohjaan pystyyn ja vauhdittivat työtään rivoilla junttalauluilla kirkkoherrasta välittämättä. Tämä jumalattomuus pääsi kirkkoherra Pihlmanin saarnoihinkin, sillä hänen kerrotaan aikanaan saarnanneen: "Taivaassa ei rakenneta rautatietä eikä lauleta hoppa hoo".

Jyväskylän-Pieksämäen rata

Jyväskylän-Pieksämäen rata yhdisti maan pohjois-etelä -suuntaiset, Savon ja Pohjanmaan pääradat. Rakentamispäätös tehtiin vuonna 1912 ja työ alkoi jo seuraavana vuonna. Maailmansodan syttymisen vuoksi ja vaikean maaston hidastettua rakennustyötä rata avattiin liikenteelle vasta marraskuussa 1918.

Vuoden 1918 keväällä käydyssä kansalaissodassa radalla oli suuri strateginen merkitys, sillä se yhdisti Hämeen ja Savo-Karjalan rintamat valkoisten hallitsemassa osassa maata. Punaisen Suomen alueella sijaitsevat yhdystiet eivät olleet valkoisten käytössä. Keskeneräistä Jyväskylän-Pieksämäen -rataa käytettiin sodan aikana joukkojen, aseiden ja muonavarojen kuljetukseen, ja rataosalla sijainnutta Pönttövuoren tunnelia vartioitiin tarkoin pelätyltä tihutyöltä.

FT Teppo Vihola 30.3.2001