K o i v i s t o n    m u s e o t i e

Nykyinen Koiviston paikallistie noudattelee yli kaksisataa vuotta vanhoja tieuria. Tielaitos on tien paikallis- ja liikennehistoriallisen merkityksen vuoksi nimennyt sen museotieksi.

Jo ennen 1700-luvun loppua Hämeestä tulevalta ja Saarijärvelle suuntautuvalta maantieltä, Vanhalta Laukaantieltä, Anianpellon markkinatieltä ja vanhalta postitieltä erkanivat Koiviston kohdalla Viitasaaren ja Rautalammin suuntiin heikot ratsutiet. Kesäisin kuljettiin kuitenkin pääasiassa vesistöjä pitkin.

Pohjois-Hämeen pitäjien liittäminen Vaasan lääniin ja Vaasan hovioikeuden alaiseksi lisäsi tarvetta tieyhteyksien parantamiseen Pohjanmaan suuntaan. Kuopion lääni perustettiin vuonna 1776. Parantaakseen hallinto-oloja kuningas antoi käskykirjeen 1775 tien rakentamiseksi Kuopiosta Vaasaan.

Kuopion-Vaasan tie rakennettiin koko pituudeltaan vaunutieksi. Maanmittari Hans Aspegren viitoitti tielinjan 1777. Suunnitelman mukaan Saarijärvelle suuntautuva maantie kulki Koivistosta Niiniveden länsipuolitse Kivimäen kautta Honkolaan ja Savontien linja kulki Rautalammin suunnasta Torikan pohjoispuolitse Kapeenkosken alapuolelle, johon piti rakentaa silta. Tielinja jatkui Haukkavuoren pohjoispuolitse pienen Riikosmäen syrjään, Harjumäelle ja edelleen Hirvaskankaalle, missä se yhtyi Jyväskylästä Vehniän kautta Saarijärvelle suuntautuvaan Vanhaan Laukaantiehen.

Laukaalaisten urakaksi jäi tehdä oma tieosuus eli Saarijärven ja Rautalammin pitäjänrajojen väli sekä Kapeenkosken silta. Länteen menevää osuutta tehtiin vuosina 1777-1782, ja se valmistui ensimmäisenä. Tie kulki Koivistosta Karstulaan vanhoja pohjia. Savontien alkuosa aina Rautalammin rajalle, samoin kuin silta, valmistui läpiajettavaan kuntoon vuonna 1786. Rautalammin puoleisten tietöiden viivästymisestä huolimatta jo vuonna 1786 Koiviston postikonttorin perustamisen aikaan Kuopion-Vaasan tieltä voitiin kulkea ratsain ja seuraavana vuonna pyöräajoneuvoin.
Kun koko poikittaistie oli tullut läpiajettavaan kuntoon, osa Savon kaupasta suuntautui Pohjanmaan satamakaupunkeihin Koiviston kautta. Koivisto oli 1700-luvun lopulta 1840-luvulle Keski-Suomen pääteitten risteyksessä, maantieteellinen solmukohta ja hallinnollinen keskus. Muhluniemessä oli sisämaan ainoa postikonttori, Vanhan Koiviston talossa kestikievari ja sen vieressä voutikunnan kruununmakasiini. 1820-luvun alkupuolella Pohjois-Hämeen ainoat markkinat toimivat Hirvaskankaalla. Koivisto oli 1834 perustetun Laukaan kihlakunnan keskus.

Poikittaistiestä käytettiin asiayhteydestä riippuen eri nimiä: Ruotintie, Kruununtie, Savontie, Vanha posti-, rahti-, kievari- ja sotatie, Kuopio-Vaasa-valtatie, Suomen sodan tie. Se oli Pohjois-Hämeen ensimmäinen mittatie, joka oli varustettu puisilla virstantolpilla.

Valmistunut maantie vaati ylläpitoa ja parantamista, mikä oli alueen talollisille jatkuva velvoite ja rasitus. Kruununmakasiinin kohdalta lähtenyt Harjunmäen ohittava tieoikaisu tehtin jo 1800-luvun alussa. Alun perin kuuden kyynärän levyiseksi tehty tie leveni kymmenkyynäräiseksi vähän ennen vuoden 1827 talvikäräjiä.

Jyväskylän-Laukaan pitäjäntietä parannettiin 1839. Sen jatkoksi rakennettiin vuosina 1841-44 Laukaasta Valkolan kautta Koivistoon kulkeva tieosuus. Se korvasi Vehniän kautta Koivistoon johtaneen vanhan, kapean ja mäkisen tieosuuden. Koivisto-Laukaa-Jyväskylä-maantie tuli valmiiksi 1845. Viimeisenä työnä valmistui Koivistossa Haukkavuoren eteläpuolitse kulkeva puolen virstan pätkä.

Nykyisten pääteiden ja uuden neljän tien risteyksen syntyessä Hirvaskankaalle Koivistontie jäi palvelemaan historiallisesti ja maisemallisesti merkittävän Koiviston kylätienä. Museotien viralliset avajaiset pidettiin 18.9.1998.

Teksti Koiviston historiaa -vihkosesta, kirjoittaja Erkki Pyyppönen