K a r h u m ä e n    v e l j e k s e t

Multialla syntyneitä, sittemmin Jyväskylän Keljossa ja Kuoreveden Hallissa toimineita Karhumäen veljeksiä voi sanoa keskisuomalaisen siviili-ilmailun uranuurtajiksi. Veljekset Niilo (1902 -78) ja Valto Karhumäki (1905-85) olivat jo lapsesta saakka kiinnostuneita lentokoneista ja autoista. Niiloa kiinnosti itse lentäminen ja Valtoa tekniikka. Vaikka poikien harrastukselle aluksi naureskeltiin, ensimmäisten lentojen jälkeen kaupunkilaiset olivat ylpeitä lentäjäsankareistaan.

Niilon suoritettua suojeluskuntalaisten lentokurssin, veljekset alkoivat rakentaa ensimmäistä lentokonettaan, Karhu I. Koneen moottorina oli ilmeisesti venemoottorin muunnelma ja ensimmäiset lentoyritykset jäivätkin pieniksi ilmahypyiksi. Kun koneeseen asennettiin uusi moottori, se nousi ensimmäisen kerran ilmaan maaliskuussa 1926. Seuraava veljesten rakentama lentokone sai nimekseen Karhu II, ensimmäiset lennot sillä lennettiin vuonna 1927 Keljonlahdella. Näiden jälkeen veljekset rakensivat lisää koneita ja hankkivat niitä myös Valtion lentokonetehtaalta.

Veljekset osallistuivat myös vuonna1927 perustetun Keljon lentokerhon toimintaan. Kerhon tarkoituksena oli herättää ja pitää vireillä ilmailu- ja lentoharrastusta, toimeenpanna ilmailu-aiheisia keskustelukokouksia, luento- ja opiskelutilaisuuksia, juhlia, iltamia, lentonäytöksiä ja huvilentoja.

Karhumäet tekivät ensimmäiset yleisölennätykset Jyväskylässä syystalvella 1927. Tilaisuus päättyi haaveriin: 26 onnistuneen lennon jälkeen Niilo väisti eteen juoksevia ihmisiä ja hevosta. Koneen siipi osui Johan Oskar Mäkisen T-Fordin kangaskattoon ja vei sen mukanaan. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut. Myöhemmin Karhumäet tekivät yleisölennätyksiä ympäri maata. 30-luvun lopulla joukkoon liittyi myös nuorin veli Uuno, joka kutsuttiin tekemään yleisölennätyksiä.

Niilo Karhumäen lentokurssit käynnistyivät vuonna 1932. Kursseilla tekniikan opetuksesta huolehti Valto Karhumäki. Kurssitoiminnan loppuessa 1939, Karhumäet olivat kouluttaneet 81 lentäjää.

Karhumäet tunnetaan ilmakuvistaan, joiden kohteina olivat kaupungit ja keskustat, julkiset rakennukset, teollisuuslaitokset ja kartanot. Kuvat kehitettiin aluksi valokuvausliikkeessä, mutta vuodesta 1933 Karhumäkien lentokonetehtaan yhteydessä toimi valokuvauslaboratorio, joka 1930-luvun viimeisinä vuosina työllisti 10 henkilöä. Karhumäkien negatiivikokoelma sisältää 20 000 kuvaa eri puolilta Suomea.

Karhumäkien lentokonetehdas, jossa oli alkuaikoina rakennettu ja huollettu vain omat koneet, oli 30-luvulla saanut huoltaakseen ilmavoimien koneita. Vuosikymmenen lopulla, sodanuhkan kasvaessa, päätettiin siirtää tehdas kauemmaksi kaupungista. Sopiva paikka löytyi Kuoreveden Hallista, asumattoman korven keskeltä. Sinne Veljekset Karhumäki siirtyi talvella 1939-40.

Teksti: Jaana Ojala.
Lähteenä: Valtonen, Rauni 1990. Karhumäet Keljossa. Keskisuomalaista siviili-ilmailua. 1925-1939. Keski-Suomen ilmailumuseon julkaisuja I, Jyväskylä.