Vaivaisukon päätehtävä on ollut vaivaishoitoon liittyvä rahankeruu. Tapa periytyy katolisen kirkon valtakaudelta. Tuolloin käytössä olleet ontot uhritukit ovat tietyssä mielessä vaivaisukon esi-isiä. Myös luterilaiset seurakunnat ovat keränneet vaivaistukeilla rahaa ennen ihmishahmoisia keruulaitteita (mm. Jämsässä ja Karstulassa).

Suomalaiset vaivaisukot ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ilmiö. Yleensä miestä kuvaava, maalattu, arkaistinen puuveistos sijoitettiin tavallisesti kirkon pääoven viereen kolikoiden toivossa. Vaivaisukkojen veistäminen on pohjalainen ilmiö. Niiden suosio oli suurimmillaan 1700-1800-luvun vaihteessa. Keski-Suomessa ukot yhä päivystävät Karstulan, Keuruun, Kivijärven, Multian, Pihlajaveden, Viitasaaren ja Pylkönmäen kirkoissa. Kuoreveden vaivaisukko odottaa vielä vintillä kunnostusta. Kooltaan ukot ovat metristä puoleentoista metrin pituisia. Vaivaisukkojen yhteyteen on usein maalattu raamatunlause esim. "Joka köyhää holhoo, häntä holhoo Herra pahana päivänä" (Kivijärvi).