Amanuenssi Tellervo Helin
VIRKAVALLAN KASVU


Venäjän vallan aika - 1809 - 1917

Ruotsin rakennushallinnon perintö siirtyi vuonna 1811 perustetun Suomen intendentinkonttorin toimintaan, vaikka maa siirtyi Venäjän alaisuuteen. Keskushallinnon toimintojen vakiinnuttua suuriruhtinaskunnassa perustettiin rakennushallinnon toimipisteitä läänien pääkaupunkeihin. Kirkkorakennusten suunnittelu muodosti konttorin töistä tärkeän osan, sillä vuosina 1810 - 1865 Suomessa rakennettiin n. 180 uutta kirkkoa. Puukirkkojen rakentaminen säilyi luvanvaraisena. Pitkäkirkot alkoivat yleistyä intendentinkonttorin piirustuksissa 1800-luvun jälkipuoliskolla ja ristikirkkojen määrä väheni samalla hiljalleen.

Vaikka kirkkoja rakennettiin vilkkaasti 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla, ei uusia seurakuntia perustettu samaa määrää. Seurakuntien jakoja vastustivat niin kirkollistoimikunta kuin senaattikin, jottei pappien palkkaustaso putoaisi. Tämä selittää osaksi silloisiin suuriin emäseurakuntiin perustetut lukuisat rukoushuonekunnat ja kappeliseurakunnat myös Keski-Suomessa. Ne itsenäistyivät vasta 1800-luvun loppupuolella.

Arkkitehti Charles Bassi toimi ensimmäisenä intendentinkonttorin esimiehenä 1810 - 1824. Bassin suunnittelun lähtökohdat olivat edellisen vuosisadan kustavilaisessa arkkitehtuurissa. Charles Bassin intendenttikautena konttorissa tehtiin piirustuksia ensisijaisesti puisia ristikirkkoja varten. Usein näissä kirkoissa oli sisäviisteet tai kulmaulokkeet, joskus myös länsitorni. Ristivarsia kattoi joko matala auma- tai satulakatto. Ristikeskuksen yläpuolella kohosi torniaihe, jonka mitat suurenivat ajanjakson loppua kohti mentäessä. Fasadeita jäsennöivät suurehkot pyörökaariset tai suorapäätteiset ikkunat. Alttari sijoitettiin itäiseen ristivarteen ja sakaristo sen taakse. Saarnastuolin paikaksi vakiintui kirkkosalin koillisviiste tai -kulmaus.


Laukaan kirkko valmistui vuonna 1835 C.L. Engelin ollessa intendentinkonttorin johtajana.

Saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel johti intendentinkonttoria Charles Bassin jälkeen vuodet 1824 - 1840. Kirkkojen perusratkaisut olivat vakiintuneet jo Bassin aikana. Senaatille lähetetyissä seurakuntien anomuksissa saattoi olla seurakunnan toivomus ristikirkosta, mutta harvoin enää piirrettyä ehdotusta. Tyypillisin ryhmä, ns. Engel-kirkot olivat sisäviisteisiä ristikirkkoja. Niissä oli korkeakaulaiset kupolit, jotka päättyivät kattolyhtyyn eli lanterniiniin. Engelin virkakauden kirkoissa alkaa klassisten tyylipiirteiden sekaan tulla uusgoottilaisia muotoja.

Seuraavaksi intendentiksi valittiin niinikään saksalainen Ernst Bernhard Lohrmann, jonka virkakausi kesti yli kaksikymmentä vuotta 1841 - 1867. Lohrmannin aikana uudistettiin rakennushallintoa alueellisesti kattavammaksi perustamalla lääninarkkitehtien virkoja. Vaikka tiet olivat huonoja ja posti kulki hitaasti, matkasi lääninarkkitehti usein tarkastamaan rakennustyömaita ja arvioimaan vanhojen kirkkojen kuntoa. Lähellä olevan valvonnan myötä virka-arkkitehtuuri vahvistui ja kansanmestareiden omaperäiset toteutukset vähenivät.

Intendentinkonttori muutettiin 1865 Yleisten rakennusten ylihallitukseksi. Samoihin aikoihin valmistuivat ensimmäiset Suomessa koulutetut arkkitehdit ammatteihinsa. Nopeasti myös rakennushallinnon virat saatiin täytetyksi Suomessa koulutetuilla arkkitehdeillä.

Lohrmannin virkakauden aikana vahvistui kirkkorakentamisessa uusgotiikan muotokieli. Oikeaksi koetun kristillisen kirkon malli saatiin polyteknillisten opetusohjelmien mukaisesti keskiajan rakennustyyleistä. 1800-luvun loppua voidaan nimittää kertaustyylien kaudeksi, koska vaikutteita otettiin myös muista tyyleistä kuin gotiikasta. Vuosisadan vaihtuessa 1900-luvuksi olivat kansalliset aatteet vahvistuneet ja Suomessa kansainvälinen art nouveau sidottiin vahvasti kansallisromantiikkaan. Arkkitehtuurissa suosittiin kokonaistaideteoksen luomista. Nämä piirteet näkyivät parhaiten Yrjö Blomstedtin suunnittelemassa Äänekosken palaneessa puukirkossa.

Keski-Suomessa 1800-luvun loppu aina 1900-luvun alkuvuosiin oli vilkasta kirkkojen rakentamiskautta. Väestön nopean kasvun myötä uusiin asutuskeskuksiin perustettiin uusia seurakuntia kirkkoineen. Toisaalta vanhojen seurakuntien kirkot kävivät ahtaiksi ja ne usein purettiin uusien tieltä. Vaikka suojelusäännökset olivat puutteellisia, jäi Keski-Suomessa purkamatta kolme kaunista 1700-luvun puukirkkoa seurakuntien rakentaessa isommat kirkot. Keuruun, Petäjäveden ja Pihlajaveden autiokirkot kertovat kukin omalla tavallaan menneiden vuosisatojen arkkitehtuurista ennen sähköä ja lämmityslaitteita. Säästäväiset seurakunnat - Sumiainen, Viitasaari ja Uurainen - puolestaan pystyttivät vanhat kirkkonsa laajennettuina uudestaan.

	Uuraisten kirkko rakennettiin ensimmäisen kirkon paikalle vanhaa pohjakaavaa noudattaen vuonna 1904.

Aikakaudelle tyypillisiä kirkkoja Keski-Suomessa:

1826   Korpilahden kirkko
1835   Laukaan kirkko
1849   Saarijärven kirkko
1853   Karstulan kirkko
1866   Konginkankaan kirkko
1867   Kinnulan kirkko
1871   Pihlajaveden kirkko, Keuruu
1874   Kivijärven kirkko
1878   Viitasaaren kirkko
1879   Petäjäveden uusi kirkko
1882   Toivakan kirkko
1889   Sumiaisten kirkko
1892   Keuruun uusi kirkko
1892   Hankasalmen kirkko
1893   Luhangan kirkko
1902   Koskenpään kirkko, Jämsänkoski
1904   Uuraisten kirkko



Kirjallisuutta:

Ars : Suomen taide / [toimitusneuvosto: päätoim.: Salme
Sarajas-Korte...et al.] 3-4, Espoo, 1989.

Keski-Suomen historia 2. Keski-Suomi maakunta-ajatuksen synnystä itsenäisyyden aikaan. Toim. Jokipii Mauno. Jyväskylä 1988.

Riitta Nikula, Rakennettu maisema. Suomen arkkitehtuurin vuosisadat, 1993.

Suomen rakennushallinto 1811-1961 / (Kirj. Aimo Halila, Ole Gripenberg &
Esko Järventaus) ; Matrikkelin laat. Irja Puranen, Helsinki 1967



ARTIKKELI TULOSTUSMUODOSSA (RTF)

TAKAISIN ARTIKKELILISTAAN >>

ETUSIVULLE >>