Amanuenssi Tellervo Helin
VANHAA JA UUTTA


Ruotsin vallan aika - vuoteen 1809

Suomi liittyi osaksi länsimaista katolista kirkkoa 1300-luvulla Turun tuomiokapitulin perustamisen ja tuomiokirkon valmistumisen myötä. Ruotsin kirkon reformaatio 1527 lopetti katolisen kirkon valtakauden. Uskonpuhdistuksen mukanaan tuomat muutokset näkyivät ennemminkin luterilaisen kirkkorakennuksen sisätilassa kuin ulkoasussa.

Maallista ja kirkollista julkista rakentamista on ohjattu säädöksillä keskiajalta lähtien. Kirkkojen rakentamiseen liittyviä määräyksiä sisältyi niin kirkon kuin maallisen rakennushallinnon piirissä tehtyihin lakeihin ja asetuksiin.

Ruotsissa rakennushallinnon tehtäviä hoiti Tukholmassa yli-intendentinvirasto, jonka asema vakiintui 1700-luvun lopulla, kustavilaisena aikana. Kirkkojen ja muiden julkisten rakennusten piirustukset ja kustannusarviot piti vuoden 1776 säädöksen mukaan lähettää maaherrojen välityksellä hallitsijalle. Hän hyväksyi ne yli-intendentinviraston puollettua niitä. Seurakunnasta tehty kirkon suunnitelma oli usein kansanrakentajan tekemä. Takaisin tullessaan sen muotokieltä oli poikkeuksetta ajanmukaistettu. Piirustuksissa haluttiin silti säilyttää kansanmestarin laatiman ehdotuksen mukainen ja kokoinen pohjakaava. Samainen säädös edellytti kirkkojen rakentamista kivestä, koska pelättiin toisaalta tulipalovaaraa ja puurakentamisesta aiheutuvaa ylenpalttista metsänhakkuuta. Siksi puukirkon rakentamiseen piti aina anoa lupa.

Kaikki Keski-Suomeen Ruotsin vallan aikana rakennetut kirkot olivat puisia. Pohjakaavaltaan ne olivat joko pitkäkirkkoja tai ristikirkkoja. Ristikirkko yleistyi Suomessa 1660-luvulla. Se välittyi Manner-Euroopasta Tukholman 1600- ja 1700-lukujen suurten keskeiskirkkojen kautta. Ristikirkon valtakaudella aina 1850-luvulle siitä syntyi pohjakaavaltaan useita variaatioita. Näiden kirkkojen yhteyteen pystytettiin yleensä erillinen kellotapuli. Ruotsin vallan viimeisiä vuosikymmeniä hallitsi melko yhtenäinen klassista muotokieltä käyttävä niukkaeleinen kustavilainen tyyli. Koska yli-intendentinvirastosta seurakuntiin lähetetyt piirustukset eivät sisältäneet yksityiskohtia sekoittui kansanmestareiden toteutuksissa kirkkojen muotoihin kuitenkin lukuisia vanhakantaisia, jopa keskiaikaisia piirteitä. Kirkkojen kattotuolit, holvit, sidehirret ja ikkunoiden detaljit jäivät usein rakentajan itsensä ratkaistavaksi.

	Pihtiputaan kirkko rakennettiin vuonna 1783. Puinen ristikirkko on vanhin yhä säännöllisessä käytössä olevista Keski-Suomen kirkoista.

Luterilaisen kirkon sisätilan perusratkaisut olivat syntyneet uskonpuhdistuksen jälkeen katolisen ajan käytäntöjen pohjalle. Kuoriin, kirkkosalin itäpäähän sijoitettiin alttari ja alttarikehä. Alttaritaulu vakiintui 1600-luvun loppupuolella alttariin liittyväksi osaksi. Saarnapainotteinen jumalanpalvelus korosti saarnastuolin merkitystä ja edesauttoi myös kiinteiden penkkien rakentamista. Saarnastuoli rakennettiin kuorin jommalle kummalle puolelle. Kuoriaitoja pystytettiin kirkkosalin ja kuorin väliin vielä 1600- ja 1700-luvuilla. Sakaristo rakennettiin joko runkohuoneen pohjoispuolelle tai ristikirkoissa joskus rakennuksen koilliskulmaan. Ruotsin vallan loppupuolella yleistyi jäsentely, jossa sakaristo sijoitettiin kirkon itäpäähän kuorin taakse. Lehtereitä tehtiin kirkkoon tavallisesti istuinpaikkojen saamiseksi länsipäähän ja pohjois- sekä eteläsakaraan.


Vuonna 1759 valmistuneen Keuruun vanhan kirkon alttaripääty.

Aikakaudelle tyypillisiä kirkkoja Keski-Suomessa:

1759   Keuruun vanha kirkko
1765   Petäjäveden vanha kirkko
1781   Pihlajaveden vanha kirkko, Keuruu
1783   Pihtiputaan kirkko
1785   Kuhmoisten kirkko
1796   Multian kirkko
1813   Joutsan kirkko



Kirjallisuutta:

Ars : Suomen taide / [toimitusneuvosto: päätoim.: Salme
Sarajas-Korte...et al.] 1-4, Espoo, 1987-1989.

Hanna Pirinen, Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutuminen Suomessa. Pitäjänkirkon sisustuksen muutokset reformaatiosta karoliinisen ajan loppuun (1527 - 1718), 1996.

Keski-Suomen historia 1. Keski-Suomen vanhin historia. Toim. Jokipii Mauno. Jyväskylä 1999.

Riitta Nikula, Rakennettu maisema. Suomen arkkitehtuurin vuosisadat, 1993.

Suomen rakennushallinto 1811-1961 / (Kirj. Aimo Halila, Ole Gripenberg &
Esko Järventaus) ; Matrikkelin laat. Irja Puranen, Helsinki 1967.



ARTIKKELI TULOSTUSMUODOSSA (RTF)

TAKAISIN ARTIKKELILISTAAN >>

ETUSIVULLE >>