Kuvalähde Jyväskylän Yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Kuvaaja Heikki Hanka. Kuvausvuosi  1991.Amanuenssi Tellervo Helin
UUSI AIKA JA UUDET MUODOT

Itsenäisen Suomen aika

Itsenäisessä Suomessa kirkkojen suunnitteluvastuu siirtyi pääosin pois rakennushallinnon virkamiehiltä. Piirustuksia tilattiin yksityisiltä arkkitehdeilta ja suunnittelutehtävistä järjestettiin kilpailuja. Hallitsijan sijaan kirkon piirustukset valtiovallan puolesta vahvisti opetusministeriö. Arkkitehtien ammattikunnan kasvaessa sen piirissä käytiin myös laajoja keskusteluja kirkkoarkkitehtuurista ja sen toteuttamistavoista. Kirkkojen pohjakaavaksi yleistyi päätytornillinen pitkäkirkko ja säilytti asemansa aina 1950-luvulle. Rakennusmateriaalina palonaran puun rinnalle tulivat kivi, tiili ja betoni.

Historialliset tyylit tarjosivat 1920-luvulla monia vaihtoehtoja seurakunnille, tyylipiirteitä lainattiin perinteestä luovasti yhdistellen klassismin hengessä. Kirkkojen suunnittelussa tavoiteltiin art nouveaun tapaan kokonaistaideteosta. Alvar Aallon ensimmäinen toteutunut kirkkosuunnitelma Muurameen edustaa italialaisvaikutteista klassismia. (esim. Konnevesi, Säynätsalo, Muurame, Taulumäki, Jämsä, Jämsänkoski)

Kuvalähde Jyväskylän yliopiston Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Kuvaaja Heikki Hanka. Kuvausvuosi  1989.
Alvar Aallon vuonna 1927 suunnittelema Muuramen kirkko.

Seuraavalla vuosikymmenellä suosituksi tulleessa funktionalismissa muotokieli yksinkertaistui (esim. Kannonkoski, Suolahti), mutta samalla kirkkorakennuksen pohjamuoto alkoi vapautua perinteisestä suorakaiteen tai ristin muodosta modernismin hengessä.

Toisen maailmansodan jälkeinen kirkkoarkkitehtuuri on rikasta muodoiltaan ja ilmeiltään. Suunnittelun lähtökohtia haettiin kansakunnan omasta historiasta (esim. Kyyjärvi, Haapamäki, Leivonmäki) ja modernismista. Betonivalun laajamittainen käyttö ja rakennustekniikan kehittyminen tekivät mahdolliseksi suunnitella aiempaa monimuotoisempia tiloja ja muotoja. Konstruktivististen ratkaisujen välityksellä luonnonläheisyyden ja valon merkitys kirkkosalissa korostui. (esim. Luhangan talvikirkko, Äänekosken kirkko) Postmodernismi keräsi muoto- ja materiaalilainansa ennakkoluulottomasti uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi. (esim. Huhtasuon seurakuntakeskus)

Kuvalähde Jyväskylän yliopiston Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Kuvaaja Heikki Hanka. Kuvausvuosi  1992.  
Luhangan talvikirkon alttari saa luonnonvaloa länsiseinän korkeasta ikkunasta.

Seurakuntakeskusten synnyn myötä kirkkorakennuksen asemassa tapahtui muutos. Seurakuntien sosiaalisen toiminnan laajentuessa kirkosta tuli yksi tila keskuksen muiden toimitilojen joukossa. Jo 1900-luvun alkuvuosikymmenillä suunniteltiin kirkkoja, joiden yhteyteen rakennetut seurakuntasalit voitiin avata kirkkosaliin.


Aikakaudelle tyypillisiä kirkkoja Keski-Suomessa:

1923   Konneveden kirkko
1927   Säynätsalon kirkko
1929   Muuramen kirkko
1929   Jämsän kirkko
1938   Kannonkosken kirkko
1940   Suolahden kirkko
1953   Haapamäen kirkko, Keuruu
1953   Kyyjärven kirkko
1958   Luhangan talvikirkko
1960   Leivonmäen kirkko



Kirjallisuutta:

Ars : Suomen taide / [toimitusneuvosto: päätoim.: Salme
Sarajas-Korte...et al.] 5-6, Espoo 1990.

Keski-Suomen historia 3. Keski-Suomi itsenäisyyden aikana. Toim. Jokipii Mauno. Jyväskylä 1993.

Riitta Nikula, Rakennettu maisema. Suomen arkkitehtuurin vuosisadat, 1993.

Suomen rakennushallinto 1811-1961 / (Kirj. Aimo Halila, Ole Gripenberg &
Esko Järventaus) ; Matrikkelin laat. Irja Puranen, Helsinki 1967.






ARTIKKELI TULOSTUSMUODOSSA (RTF)

TAKAISIN ARTIKKELILISTAAN >>

ETUSIVULLE >>