kaupan aikaa -etusivulle


Kyläkauppiaan muistelmia
block

Muistelijana kauppias Lauri Hytönen

Kulmalan kaupparakennuksen vaiheita
Kaupantekoa ympäri vuorokauden
Tavaranvaihtoa ja välitystä
Pulavuosista sota-aikaan, sodan jälkeen mukaan ”korttipeliin”
Sodan jälkeen tavaravalikoima runsastui
Muutama varkauskin sattui
Maalaismyymälän arkea: lasinleikkausta, jäätyneitä lehmän ruhoja ja hevoskuljetuksia
Mainontaa paikallislehdissä




KULMALAN KAUPPARAKENNUKSEN VAIHEITA

Sumiaisten kirkonkylä 1930-luvulla. Kulmalan kaupparakennus keskellä. Kulmala talo valmistui v. 1893. Siihen aikaan tällä numerolla asui maakauppias Kunelius, joka oli tullut Konginkankaalta Sumiaisiin ja muutti sitten takaisin Konginkankaalle. Sen jälkeen talon omisti Kuulan perhe. Kosti (Konstantin) Kuula oli henkikirjoittaja-nimismies ja Sumiaisten suojeluskunnan ensimmäinen paikallispäällikkö.
Isäni Eevald Hytönen osti Kulmalan kiinteistön rouva Kuulalta marraskuussa v. 1919. Isä oli Sumiaisten Kertoniemen poikia. Kauppiasuransa hän aloitti Matti Pasasen kaupanhoitajana Konginkankaan Kajaman kylässä, joka on osa Kalaniemeä. 1910-luvulla isä perusti oman kaupan Viitasaaren Vuorilahdelle. Tämä Sumiaisten kauppa oli aluksi Vuorilahden kaupan sivumyymälä, jota hoitivat isän veljet Bernhard ja August. Vuoden 1921 kesäkuussa lähellä juhannusta muuttivat isä Eevald, äiti Ida Helmi, minä Lauri ja veljeni Heikki Eevald, joka oli silloin viiden kuukauden ikäinen, tähän Kulmalan taloon Sumiaisiin.

Rakennus oli silloin, kun tänne muutimme, hiukan erilainen kuin nyt. Talon eteläseinustalla oli lasiveranta ja pohjoispuolella oli avoveranta. Kaupan portaiden päällä oli katos. Kaupan käytössä oli vain yksi huone ja puotikamari. Sisäänkäyntejä oli viisi. Pihanpuolella niitä oli kolme, lännen puolella johti sisäänkäynti hellahuoneeseen, joka yleensä oli vuokralaisten käytössä, pohjoisen puolelta päästiin vieraskamariin ja talon keskeltä kuljettiin varsinaisiin asuinhuoneisiin. Lisäksi oli vielä kellarin ovi. Kaksi ensin mainittua on hävitetty eteiskäytöstä ja ovat nykyisin olleet majoitettujen käytössä. Varsinainen eteinen on huomattavasti entistä isompi.

Vuoden 1951 remontin jälkeen kauppaan liitettiin käytävä siipien välille sekä toisen siiven suurin huone. Huone, jossa ovat toimineet aikaisemmin ainakin Ferdinand Savolaisen ja Robert Hytösen vaatturinliikkeet, rouva Katri Savolaisen kahvila ja alakoulu Annikki Saarikallion (Utriaisen) aikana. Jossakin vaiheessa siellä asui myös myymäläapulaisia. Myös minun perheeni asui siinä vuoteen 1951 saakka. Liikkeellä oli aikoinaan rannalla makasiini aivan isomman laiturin pielessä. Pihassa käytettiin varastotiloina aittoja. 1930-luvun alussa rakennettiin maantien toiselle puolelle kookas makasiini, johon suuri osa varastoista sijoitettiin. Sähkö saatiin tähän taloon v. 1951, vesi tuli 1986. Vuonna 1992 Museovirasto määräsi talon säilytettäväksi.

Hytösen kauppa sisältä. Kuva: 1978 Jussi Jäppinen


KAUPANTEKOA YMPÄRI VUOROKAUDEN

Maalaiskaupassa kaupanteko tapahtui mihin vuorokauden aikaan tahansa 1920-luvulta tuonne 1960-luvulle saakka. Sunnuntaisin pitäjältä kirkossa kävijät saattoivat samalla käydä kaupassa. Vallankin heinänteon aikaan oli usein illalla asiaa kauppaan. Yöllä myytiin joskus bensiiniä ja tupakkaa. Kerran nälkäinen saksalaispoika pyysi yöllä saada ostaa ruokaa. Jotakin hän varmaan saikin. Mielestäni taka-aikoina vaadittiin kaupassa voimaa enempi kuin nykyään, kidesokeri ja tuomaskuona (apulantaa) oli 100 kg:n säkeissä ja myös 80 kg:n säkkejä oli käytössä. Kun meillä makasiini oli maantien toisella puolella, niin sokerisäkit jouduimme kantamaan tien ylityksen lisäksi yli 10 askelmaa portaita myöten.

Ennen sotia tärkeimpiä myyntiartikkeleita olivat kahvi, sokeri, suola, tupakat, vesirinkelit, sarka ja muut kankaat, pohjanahka, hevosvaljaat ja hevosenkengät nauloineen ym. Sokeri oli punttisokeri, joka pienellä kirveellä hakattiin pienemmäksi. Haluttua oli puntin yläpää. Saattoi joku vauraampi asiakas ostaa koko puntinkin. Vesirinkelit tulivat kauppaan isoissa kopissa ja ne oli pujotettu reksuiksi niinilankaan. Pojat pyörittivät kopassa toisiaan hangenkuorilla. Oli unohtua yksi tärkeimmistä artikkeleista, valopetrooli, kun sähkö tuli vasta 1951 kirkonkylälle. Ennen sitä valolähteinä olivat öljylamput, karbiidilamput ja kaasulamput. Mutta muistan, että pärettäkin käytettiin. Ainakin 1920-luvulla yksi tärkeä artikkeli oli Amerikan apu, Wilsonin pinta, jossa oli läskiä jopa 10 senttiä. Sitä säilytettiin aitassa merisuolaan haudattuna.



TAVARANVAIHTOA JA -VÄLITYSTÄ

Voi oli tilallisilla tärkeä maksuväline. Sitä kertyi meille niin paljon, että jouduimme myymään sitä edelleen huomattavia määriä. Ne asiakkaat, jotka ostivat meiltä, halusivat saada Pietiläis Matin voita. Ei Matin voi ollut sellaista kuin joillakin saattoi olla, että sisään oli laitettu margariinia. 1930-luvulla margariinin lisäksi alettiin myydä enempi jauhoja, ryynejä hedelmiä, rusinoita jne. Puolukoita ostettiin suuret määrät. Muistan, että eräänä syksynä jouduimme pakkaamaan puolukkalaatikoita yöllä, kun saatiin tieto, että saamme vielä aamulla niistä 20 penniä kilo, sen jälkeen hinta putoaisi. Hävisimme pennin kilo, koska olimme maksaneet 21 penniä kilolta. Tapahtui sellaistakin, että jotkut pyysivät tyhjän puolukkalaatikon kotiin, jonka lähettäisivät täytenä takaisin. Päällä laatikossa oli priimatavaraa ja alla ennen kypsymistä poimittuja mustuneita marjoja. Sattuipa kerran, että puhelinkoppiin meni mies kuorma-autosta ja auton kupeessa luki Kiantaman Jalostamo. Juoksin kiireesti ulos ja miehen puheille ja kysyin ostaako hän meiltä puolukoita, koska Jorma-poikamme oli jalostamolla tuotantomestarina. Lupasi ostaa. Sinä syksynä meillä oli tien toisella puolella sijaitsevan Osuusliike Ala-Keiteleen kanssa kova kilpailu puolukan ostohinnoissa. Vuoron perään nostimme hintoja. Muistaakseni me lopulta kovimman hinnan maksoimme. Mustikoita ostimme vähän.



PULAVUOSISTA SOTA-AIKAAN, SODAN JÄLKEEN MUKAAN ”KORTTIPELIIN”

1930-luvun pulavuodet olivat vaikeata aikaa. Kun pitäjän asukkaat olivat suurelta osalta köyhää väkeä, ostosmäärät olivat pieniä ja useimmat joutuivat ostamaan velaksi, koska rahaa ei aina taskussa ollut. Siitä johtuivat meidänkin rahavaikeudet, pakkohuutokauppa oli jo kuulutettu, mutta kuitenkin selvisimme. 1930-luvun loppupuolella alkoi näyttää siltä, että melkein jokainen tuli entistä paremmin toimeen. Sota-ajat sitten muuttivat tilannetta.

Kauppiaat Lauri (vas.)  ja Heikki Hytönen 1950-luvun lopulla Minä olin käynyt Jyväskylän Yhteislyseossa keskikoulun 1930-1933 hyvin arvosanoin, mutta eräiden vaikeuksien takia en kuitenkaan lähtenyt lukioon. Heikki-veljeni kävi kauppa-koulun. Lähdin armeijaan 7.9.1939 ja vapauduin 25.11.1944, joten sota-ajan kauppatoiminnasta en tiedä juuri mitään. Heikki oli pois kaupasta huhtikuusta 1941 joulukuuhun 1944. Jo silloin, kun minä oli Jyväskylässä koulussa, Heikki oli jonkun verran mukana kaupassa ja sitten kun Heikki oli kauppakoulussa, oli minun vuoroni. Silloin kun olin Säästöpankissa kassanhoitajana 1936-1939, kuin myös kansanhuollossa toimistoapulaisena ollessani 1945-1947, osan päivää olin kaupassa. Ennen talvisotaa olin 5½ vuotta Sumiaisten suojeluskunnan poikaosaston johtajana. Sekin vei varsinaisesta työajasta jonkin verran.

Kun sitten me molemmat pojat olimme päässeet siviiliin, jouduimme mukaan korttipeliin. Suuri osa tavaroista oli korteilla tai ostoluvilla. Myös musta pörssi kukoisti. Vaimoni ja minun hääpukuihin tarvittiin voita, sianlihaa ja vehnäjauhoja. Meidät vihittiin 15.7.1945.



SODAN JÄLKEEN TAVARAVALIKOIMA RUNSASTUI

Sen jälkeen, kun tavaran saanti parani ja korttipeli loppui, tapahtui luonnollisestikin huomattavia muutoksia. Tavaravalikoimat runsastuivat vallankin niiden tavaroiden kohdalla, jotka olivat olleet säännöstelyn alaisina. Näin monien vuosien jälkeen tuntuu, että kahvi oli tärkein. Mutta tärkeitä olivat myös sokeri, hedelmät, valmisvaatteet ja jalkineet. Sähköt saatuamme tulivat mukaan Valion maitotuotteet. Muistini mukaan olimme myyneet maitoa tonkasta. Makkarat valtasivat alaa. Kirjakauppaoikeudet olimme saaneet jo v. 1934. Siitä oli mainos lehdessä 1.12.1934, samalla mainostettiin paikkakunnan vanhinta kauppaliikettä. Veikkaus oli tullut mukaan jo 1940, siis sotien välillä. Parhaimmillaan meillä oli yli 4000 artikkelia tarjolla. Kylmälaitteet lisäsivät tarkastuksia, olihan niitä ollut ennenkin. Kokolailla hyvin niistä selvittiin. Kerran kahden eri myllyn vehnäjauhojen erilainen hinta aiheutti lisämaksua. Kun meillä myytiin myös aseita ja ammuksia, niiden kohdalla kirjanpito oli tarkkaa. Sattuipa kerran, että toin Jyväskylästä linja-autossa sylissäni dynamiittia. Jos olisi sattunut tarkastus, siitä olisi ollut ankara käry.

Vasemmalla Sumiaisten kunnantalo, Hytösen kauppa oikealla puolella tietä


MUUTAMA VARKAUSKIN SATTUI

Varkauksia ei kovin paljon sattunut. Sodan jälkeen oli rakennustarpeista kova pula. Aaro Paatelainen Kukkalasta soitti, rakensi muistini mukaan navettaa. Meillä sattui olemaan nippu betonilankaa. Minä lupasin sen linja-autossa lähettää. Kauppa oli jo kiinni ja koska linja-auton tuloon oli vielä aikaa, päätin käydä syömässä. Kun sitten menin lähettämään autoon sitä lankakieppiä, ei sitä enää ollutkaan makasiinin edessä. Joku oli vienyt. Aaro Paatelainen soitti äkäisen soiton, tokko hänellä on enää luottoa. Kerran poliisit tulivat keskellä yötä herättämään ja sanoivat: “Teillä on varkaita.” Olivat rikkoneet oven lasin ja siten pääsivät sisälle. Vaihtorahat olivat laatikossa tiskillä, eivät olleet kerinneet ottaa. Lasi särkyi, ei muuta vahinkoa. Edellisenä päivänä oli tuntematon poika ostanut postikortin. Oli nyt mukana, muut taisivat olla mustalaisia. On kerrottu, että varkaissa olleet pojat olivat vastanneet poliisien kysymykseen, miksi olivat tämmöisissä puuhissa: “Kun pääsi nälkä yllättämään”. Eniten vahinkoa tuli, kun eräs nainen pyrki soittamaan ja samalla pihisti shekkejä ja kerkisi nostaa shekeillä rahaa. Varmaan muitakin oli.



MAALAISMYYMÄLÄN ARKEA: LASINLEIKKAUSTA, JÄÄTYNEITÄ LEHMÄN RUHOJA JA HEVOSKULJETUKSIA

sisäkuva Hytösen kaupasta, mahd. 50-luvulta Lasiverannalla, joka oli kaupan eteläseinustalla, oli lasinleikkauspöytä. Isä oli kuuluisa lasinleikkaustaidostaan. Kyllä me pojatkin leikattiin. Heikki oli ehkä etevämpi kuin minä, mutta en minäkään paljon lasia särkenyt. Isä oli myös pätevä verkkojen pauloittaja, tosin vanhemmiten solmut tahtoivat tulla löysiä.

Kun olen päässyt hyvään vireeseen, niin jatkanpa vielä. Tässä sepustuksessa on aikaisemmin mainittu säkkien kantamisesta, mutta kannettiin sitä muutakin. Heikki kantoi kerran jäätyneen lehmän ruhonpuolikkaan makasiinista sisälle puotikamariin ja pudotti sen lattialle niin, että lattiapalkki murtui. Murtuma on nähtävissä vieläkin. Myös kellariin kannettiin ruhoja jyrkkiä portaita myöten. Kerran taas humalassa ollut asiakas käyttäytyi mielestäni sopimattomasti, heitin hänet rappuja alas lumihankeen.

Sitten vähän hevosasioita. Konginkankaalta saapuneen asiakkaan hevonen kuoli kaupan edessä joskus 1930-luvulla. Minä olin kaverina, kun se haudattiin Kuokankankaalle hautausmaan kiviaidan eteläpuolelle.
Joskus hevoset pillastuivat jostakin syystä. Niin kävi Aaro Koskisen hevoselle, se tuli rappusille niin ylös, että turpa vain näkyi kaupan oven akkunasta. Toinen hyppäsi hevospuomille.
Meillä oli myös vähän maanviljelystä, lehmiäkin navetassa. Ne tarvitsivat heiniä. Lähistöllä olevasta, aikoinaan kestikievarinakin toimineesta maalaistalosta, Hakolasta, lainatulla hevosella lähdimme nuorimman veljeni Ollin kanssa jouluaattona niitä hakemaan Alkulasta n. 3 km:n päästä. Jo ensimmäisessä, Makasiininmäessä, liisteet löivät hevosen jaloille. Silloin sitä vietiin. Alkulan pellolla kiersin umpihangessa lenkkiä, ei vauhti laantunut. Olli putosi kyydistä ja minun jalkani vähän vääntyivät kaplasten alla. Lopulta ajoin Lehtolan, Alkulan naapurin, pihalla navetan seinään. Siinä tuli pysähdys, Lehtolan isäntä Aatami Rossi oli kirveen kanssa vastassa. Saatiin kuitenkin kuorma tehtyä. Ei heinäkuorma yhtään painanut hevoselle, kova kyyti jatkui. Kivensyrjän kohdalla katkesivat ohjakset. Kerkesin kuitenkin hyppäämään turpaan kiinni ja sitomaan ohjakset. Ajattelin, että kuorma kaatuu, jos täydessä vauhdissa yritän pihaan. Siksi tuli tehtyä kunniakierros kirkon pihassa, noin kolmen, neljän sadan metrin päässä. Niin kuitenkin kävi, että kuorma kaatui pihaan käännyttäessä.
Eräänä Heikin päivän iltana 1920-luvulla Bernhard-setä oli tulossa rahtikuorman kanssa Suolahdesta. Oli kova myrsky ja Keiteleen jää oli peilikirkas, hevonen kaatui Kirkkoselällä. Tuuli painoi kuorman lähelle Kuokanjokea, missä hevonen pääsi jaloilleen ja kuorma saatiin pihaan. Sumiaisista ei ollut tuolloin vielä kunnon tietä Suolahteen, talvisaikaan tavaraa ajettiin hevosilla jäätä myöten; kesällä toivat laivat.



MAINONTAA PAIKALLISLEHDISSÄ

Sitten vielä mainonnasta. 1930-luvulla ilmoittelua oli verrattain tiukkaan, mutta ne olivat mainintoja liikkeen nimestä ja puhelinnumerosta sekä jotain tähän tapaan: sopivat hinnat. Sota-aikana ei juuri ilmoittelua lainkaan. Syksyllä 1945 ilmoitetaan ostettavan puolukoita, metsänriistaa, kaniinin, kissan ja rotan nahkoja sekä jouhia päivän hinnoilla. V. 1947 alkaa mainonta paikallislehdessä, mainiten yleensä sellaista tavaraa, jota on vähän tarjolla. Seuraavan päivänä oli yleensä kiirettä kaupassa.

1940-luvun lopulla mainostettiin mm. erilaisia maataloustyökaluja ja -koneita: Sukkela- ja Nokkela-äkeitä, niitto- ja haravakoneita, parirekiä, puimureita ja viskureita. Kauranpahnaa, maissia ostoluvalla ja kaurajauhoja ilman ostolupaa. Siivouksiin lysoliinia, tärpättiä, koita vastaan naftaliinitabletteja, juurikasveille Arskaa ja Hyrgosta, erilaisia kärpäs- ja hyönteismyrkkyjä ja lannoitteita. Kesäloman viettäjille hyvää kesälukemista. Marja-aikaan Haku-marjanpoimijoita, hillosokeria, säilöntäaineita. Sorja-kaavoja on mainostettu jatkuvasti vuoteen 1961 saakka. 17.6.1949 mainostettiin uutta sivumyymälää Rautionmäellä. Korttikahvin jakelun alkaessa (1949) oli saatavana tunnettuja kahvilaatuja. Talven tullessa mainostettiin peitehuopia, sarkaa ym. lämmintä vaatetavaraa kylmenevien ilmojen varalle. Kaupasta saattoi myös tilata sanoma- ja aikakausilehdet. Marraskuussa 1949 oli saatavilla kortitonta sokeria. Joulun alla 1949 mainostettiin joulukahvia merkkinä joulumarkkinoiden alkamisesta ja luvattiin työvoiman lisäämisen takaavan jonotusajan lyhenemisen. Myös sopivien joululahjojen löytyminen taattiin.

1950-luvulla mainostettiin urheiluvälineitä ja -vaatteita:
Talviurheiluvälinevarastomme on hyvä, kuten urheiluväen kaupassa sopii ollakin.
Lisäksi mm. katiskaverkkoa, kehys- ja sidelankaa. Lokakuussa 1950 ilmoitettiin useamman kerran: Ostamme kaikenlaisia nahkoja, myös villoja ja lumppuja ostettiin. Edullisia lastenvaatteita mainostettiin erityisesti:
Lapsilisien noutajat huomioinevat entiseen tapaan edullisena vaatetavaran ostopaikkana Eevald Hytönen, Sumiainen
Joululahjavalikoimaa mainostettiin jälleen, sekä toivotettiin asiakkaille hyvää ja rauhallista Joulua ja menestyksellistä Uutta Vuotta.

1960 luvulla mainostettiin yhteisesti muiden kauppiaiden kanssa. Mainokset saattoivat olla myös runomuodossa:
Vanhaan, varmaan, sumialainen luottaa,
siks’ hälle ilolla tavaran tuottaa.
Edullisesti ostat apulannat, siemenet, rehut,
konekauppojasikin naapurilles kehut.
Talvihintaiset muoviputket, kattohuovat,
pohjan rakennuspuuhillesi tuovat.
E. Hytönen, Sumiainen.


block
block
Kirjoittanut kauppias Lauri Hytönen, s. 1918.

KUVATIEDOT (ylhäältä alas):
· Kurkistus Sumiaisten kirkonkylän sydämeen 1930-luvulla. Kulmalan kaupparakennus keskellä. Kuvan omistaa Lauri Hytönen.
· Värikuva Hytösen kaupasta sisältä. Kuva: 1978 Jussi Jäppinen.
· Kauppiaat Lauri (vas.) ja Heikki Hytönen 1950-luvun lopulla. Kuvan omistaa Lauri Hytönen.
· Ulkonäkymä 50-60-luvulta? Vasemmalla Sumiaisten kunnantalo, Hytösen kauppa oikealla puolella tietä, kuvan oikeassa nurkassa osuuskauppa, Hytösten aittarakennus tien päässä.
· Mv. sisäkuva Hytösen kaupasta, mahd. 50-luvulta. Kaupan perustaja Eevald Hytönen etualalla. Taustalla näkyy Upo-pulsaattoripesukone. Kuvan omistaa Pirjo Korkiakangas. Kuvaaja on Olavi Hytönen.

kaupan aikaa -etusivulle