kaupan aikaa -etusivulle

block
block

teksti: Kristiina Tammitie
kuvat: Jorma Ursin

Asiapoikaharjoittelija sai paikan
Martti Kirvesoja
Osuuskauppa Keskimaan päivittäistavarakaupan aluepäällikkö Martti Kirvesoja muistaa vielä elävästi ensimmäisen työpaikkansa asiapoikaharjoittelijana osuuskaupan Tikkakosken myymälässä. Reilun neljän vuosikymmenen aikana kaupan alalla koettu muutos on ollut valtaisa.

Pian 15 vuotta täyttävä miehenalku ajeli iltahämärissä polkupyörällään Tikkakosken raittia syyskuun alkupäivinä vuonna 1960. Äkkiä hänen silmiinsä osui sähköpylvääseen kiinnitetty ilmoitus, jossa Osuuskauppa Keskimaa kuulutti asiapoikaharjoittelijaa Tikkakosken myymäläänsä.

”Menin heti seuraavana aamuna kysymään paikkaa myymälänhoitajalta. Parin päivän päästä tuli puhelu ja työt aloitin 9. päivä syyskuuta”, osuuskaupassa sittemmin pitkän ja ansiokkaan uran tehnyt Martti Kirvesoja muistelee.


Maito tuotiin kauppaan hevosella
Elintarvikkeiden ohella apulantaa ja sementtiä
Itsevalintamyymälä ihmetytti 1964
Osuuskauppa on koettu läheiseksi
Voimakkaan murroksen vuosikymmeniä






Maito tuotiin kauppaan hevosella

60-luvun alussa ruokakauppa oli hyvin toisenlainen kuin nykyään. ”Kauppa oli jaettu liha- ja maito- sekä siirtomaaosastoon. Pitkiin valkoisiin takkeihin ja suikkalakkeihin pukeutuneet tyylikkäät myyjät kysyivät kohteliaasti, mitä rouvalle tai herralle saisi olla. Asiakas pyysi jokaisen tuotteen erikseen. Sekä tavaroiden ojennus että rahastus tapahtui tiskin ylitse”.

Maito tuli kauppaan osuusmeijerin lisäksi kahdelta maatilalta. Isännät ajoivat tonkkakuormansa hevosilla pihaan joka aamu. ”Asiakkailla oli omat hinkit mukana, joihin maitoa mitattiin suoraan isosta jäähdytysaltaasta. Se piti sekoittaa aina hyvin, jotta pinnalle noussut kerma ja pohjassa oleva kurri tasaantuivat”, jo muutaman kuukauden kuluttua ruokaosastolle myyjäksi ylennyt Martti Kirvesoja kertoo.

Lihakin paloiteltiin kaupassa kokonaisista ruhoista ja jauhot mitattiin isosta laarista pusseihin asiakkaan nähden.

Kaupassa käytiin lähes joka päivä, sillä tuotteiden säilyttämiseen ei kotona juuri paikkaa ollut. Jääkaapit yleistyivät vasta vuosikymmenen loppupuolella ja pakastimista oltiin Keski-Suomessa vasta kuultu huhuja. Ruokatarvikkeiden tavallisin säilytyspaikka oli porstuan ruokakomero. Maitohinkki laskettiin tavallisesti kaivoon ja liha pantiin tiinuun kellariin.



Elintarvikkeiden ohella apulantaa ja sementtiä

Yhdestä ja samasta kaupasta asiakkaat saivat ruoan lisäksi paljon muuta tarvitsemaansa, esimerkiksi rakennustarvikkeita harjateräksestä ikkunankarmeihin. Rakentamisen ohella maanviljelystä harjoitettiin myymälän ympäristössä paljon, joten apulannat, siemenviljat ja muut maatalouden tuotteet kuuluivat valikoimiin.

”Asiapoikaharjoittelijan yhtenä tärkeänä tehtävänä olikin toimittaa ostokset polkupyörällä asiakkaalle olipa kyse sitten ruokatarvikkeista, apulannasta tai sementtisäkistä. Autoistuminen oli vasta alkamassa, joten tavaroiden kuljettamiseen asiakkaat tarvitsivat apua”.

”Muistan hyvin, miten poljin joka aamu lentokentän rakennustyömaalle, jossa emäntä tarjosi aina tuoreita munkkeja ja mehua. Yleensäkin osuuskaupan asiapoika toivotettiin aina taloissa tervetulleeksi ja kahvia tarjottiin monessa paikassa”.



Itsevalintamyymälä ihmetytti 1964

Merkittävä virstanpylväs kauppatoiminnassa tapahtui vuonna 1964, kun Tikkakosken myymälässä siirryttiin itsepalveluun ensimmäisenä Keskimaassa. Koko maakunnassa ei tuohon aikaan kovin montaa sellaista kauppaa ollut, joissa asiakas pääsi hyllyjen väliin tutkimaan tavaroita omatoimisesti kaikessa rauhassa. Tikkakoskelaiset olivat siis syystä tyytyväisiä, olivathan he uusimuotoisessa kaupassa asioidessaan hyvin ajan hermolla. ”Asiakkaat saivat ensimmäisen kerran ostoskorin käteensä ja maksoivat tuotteet vasta kassalla. Uutta myymälää kiiteltiin hienoksi ja mukavaksi”, Martti Kirvesoja kuvailee.

Kauppaan saatiin pari vuotta myöhemmin myös Mestarin Lihapuoti -tunnus, jonka myönnettiin tiukoin kriteerein. ”Keskimaan asiakkaille laatu on ollut kautta vuosien hyvin tärkeää. Jo tuolloin myymälässä käytiin sen takia, että sieltä sai tuoretta ja hyvää lihaa”.



Osuuskauppa on koettu läheiseksi

Tikkakosken ohella Martti Kirvesoja on tehnyt keskisuomalaisten kanssa kauppaa Keskimaan myymälöissä Lievestuoreella ja Petäjävedellä. Jyväskylässä asiakkaat ovat tulleet tutuiksi Voionmaankadulla, sittemmin lopetetussa Torimyymälässä ja Mestarin Herkussa Sokoksen yhteydessä. Viimeiset pari vuosikymmentä Kirvesoja on ollut mukana kehittämässä keskisuomalaista päivittäistavarakauppaa Keskimaan johtotehtävissä, nykyisin aluepäällikön vakanssilla. ”Kaupan alalla olen viihtynyt erittäin hyvin. Olin vähän toisella kymmenellä, kun setäni jo sanoi, että Martista tulee varmasti kauppias”.

Erityisen mukavaa on ollut se, että keskisuomalaiset ovat kautta vuosien kokeneet osuuskaupan itselleen läheiseksi. ”Kaupan alan voimakkaasta murroksesta huolimatta täällä asuvat ihmiset ajattelevat edelleen, että Keskimaa on meidän oma kauppa. Kun laadusta ja valikoimista pidetään huolta, keskisuomalaisilta saa myös tunnustuksen”.



Martti Kirvesoja

Martti Kirvesoja on nähnyt yli neljän vuosikymmenen aikana läheltä kaupan alan voimakkaan muutoksen. Jotain pysyvääkin hän keskisuomalaisessa osuuskauppatoiminnassa silti löytää. ”Täällä asuvat ihmiset ajattelevat edelleen, että Keskimaa on meidän oma kauppa. Kun laadusta ja valikoimista pidetään huolta, keskisuomalaisilta saa myös tunnustuksen”.


Voimakkaan murroksen vuosikymmeniä

Kaupan alalla vuodet ovat olleet mielenkiintoisia myös siksi, että jatkuvasti on eteen tullut uusia asioita. 60- ja 70-lukua leimasi kaupungistuminen ja teollistuminen, 80-luvulla vaurastuttiin kulutusyhteiskuntaa rakentaen, kun taas 90-luvulla otettiin takapakkia talouslaman kourissa. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset eivät ole voineet olla heijastumatta myös vähittäiskauppaan.

”Kehitys on ollut pääosin positiivista. Esimerkiksi tietotekniikka on tullut osaksi kaupan arkipäivää helpottamaan henkilökunnan työtaakkaa oleellisesti”. Kilpailukin on kiristynyt jatkuvasti niin, että pärjätäkseen kaupan on pakko toimia tehokkaasti ja tuloksellisesti. On menty kohti entistä suurempia yksikköjä, tuhansien neliöiden hyper-, super- ja megamarketteja. Pienemmissä myymälöissä kehitys on vaatinut keskittymistä, eikä entisajan sekatavarakauppoja enää ainakaan kaupungeista löydy.

”Itsepalvelun ja myymälöiden pinta-alan huomattavan kasvun ohella merkittävä muutos on ollut kauppojen lukumäärän vähentyminen. Kaiken kaikkiaan kauppojen määrä maaseudulla on näiden minun työvuosieni aikana pienentynyt todella paljon.”

”Keskimaa on kuitenkin omalta osaltaan pitänyt huolta, että peruspalvelut pienissäkin pitäjissä ovat ajanmukaisia edelleen. Palveluja on kehitetty tasapuolisesti, jos se vain liiketaloudellisesti on ollut mahdollista. Ainakaan kaupan palvelujen takia ei esimerkiksi Pylkönmäeltä tarvitse muuttaa pois tänäkään päivänä”.

Ajan merkit näkyvät myös tuotevalikoimissa. Teollisuuden pakkaaman tavaran määrä on lisääntynyt koko ajan, eikä valikoimien laajentumiselle näy loppua. Kulutustottumusten muutokset näkyvät suoraan kaupan tiskissä muun muassa einesten, pakasteiden ja valmisruokien lisääntymisenä. ”Kaupan alan muutos tulee olemaan jatkuvaa myös 2000-luvulla”, Martti Kirvesoja ennustaa.

Martti Kirvesoja

”Keskimaa haluaa omalta osaltaan pitää huolta Keski-Suomen tasapuolisesta kehittämisestä. Olemme investoineet jatkuvasti eri puolille maakuntaa, emme vain Jyväskylän seudulle”, marketkaupan aluepäällikkö toteaa.


block
alaosa
teksti: Kristiina Tammitie
kuvat: Jorma Ursin, Martti Kirvesoja


kaupan aikaa -etusivulle