P U H E T T A   J A   P O H D I N T A A   S U O M A L A I S U U D E S T A
Näkökulmia suomalaisuuden tutkimukseen ja ymmärtämiseen




KALEVI WIIK
Mitä kieli kertoo suomalaisuudesta?

Esitelmä Jyväskylässä 9.4.1999

Professori (emeritus), Turku

Kalevi Wiik



Olen usein ajatellut, kuinka suomen kielen historiaa voitaisiin esitellä mahdollisimman havainnollisesti. Olen päätynyt seuraavaan kolmijakoiseen ehdotukseen:

1) Ensin olisi havainnollistettava väitettä, jonka mukaan suomen kielen sukukielten eli uralilaisten kielten alue on aikaisemmin ollut erittäin laaja eli että se on ulottunut jopa Atlantilta Siperiaan.

2) Toiseksi olisi havainnollistettava väitettä, jonka mukaan suomeen on tullut vieraita vaikutteita monista indoeurooppalaisista kielistä eli että suomen kieli ei ole läheskään niin "puhdas", kuin usein ajatellaan.

3) Kolmanneksi olisi havainnollistettava väitettä, jonka mukaan suomensukuisten kielten alue on vuosituhansien kuluessa supistunut eli että sen eteläisimmät alueet ovat joutuneet indoeurooppalaisten kielten valtaamiksi.


alkuun

Laaja alue ja omat sanat

Sen havainnollistamiseen, että suomensukuisten eli uralilaisten kielten alue on aikaisemmin ollut erittäin laaja, käytän näiden kielten "omia" sanoja eli sellaisia sanoja, joita ei ainakaan tiedetä lainatun mistään muusta kielestä.

Venäjän kieli saapui Keski- ja Pohjois-Venäjälle etelästä vasta runsaat tuhat vuotta sitten ns. slaavilaisekspansion yhteydessä. Aikaisemmin alueella asui lähes pelkästään väestöjä, jotka puhuivat suomalais-ugrilaisia kieliä. Vielä esimerkiksi ajanlaskun ensi vuosisatoina suomensukuisia kieliä puhuttiin yhtenäisellä vyöhykkeellä, joka ulottui Norjan länsirannikolta (saamelaisten alueelta) Luoteis-Siperiaan (samojedien alueelle); ks. kartta 1.


KARTTA 1. Klikkaa karttaa nähdäksesi sen suurempana. Kartta aukeaa uuteen ikkunaan.


Jaan havainnollistuksessani tämän laajan vyöhykkeen kaikkiaan yhdeksään osaan; nämä ja niillä puhutut suomensukuiset kielet ovat seuraavat:
1) pohjoinen Fennoskandia - saame
2) Suomi - suomen kieli
3) muu Itämerensuomi - itämerensuomi (mm. suomi ja viro)
4) läntinen Venäjä - mm. sukupuuttoon kuollut merja
5) Okan alue - mordva
6) Keski-Volgan alue - mari
7) Kaman alue - udmurtti (ja tämän pohjoispuolella syrjäänien alue)
8) Keski-Uralin alue - ugrilaiset kielet (aikaisemmin myös mm. unkari)
9) luoteinen Siperia - samojedikielet

Olen karttaan 1 kirjoittanut lauseen "Tahtoipa kottarainen eilen kätkeä vehnää kotkanpoikien pesään" kulkemaan sillä tavalla lännestä itään, että ensimmäinen sana sijaitsee pohjoisessa Fennoskandiassa, toinen sana Suomessa, kolmas sana "muussa Itämerensuomessa" jne.; lauseen viimeinen sana pesään sijaitsee luoteisessa Siperiassa. (Läntisen Venäjän kohdalle en ole kirjoittanut sanaa, koska tältä alueelta suomensukuinen kieli on hävinnyt lähes jäljettömiin.) Lauseen sanat olen valinnut siten, että niistä jokainen edustaa oman alueensa kieltä; siis esimerkiksi sanaa tahtoa käytetään (paitsi suomessa myös) saamessa, esimerkiksi sanaa kätkeä käytetään suomen lisäksi mordvassa, sanaa vehnä käytetään suomen lisäksi marissa jne.; esimerkiksi lauseen viimeistä sanaa pesä käytetään samojedissakin. Esimerkiksi sana kottarainen esiintyy vain suomessa. Jos läntisen Venäjän suomensukuiset kielet (esim. merja) eivät olisi slaavilaisekspansion yhteydessä (500-1000 jKr.) sulautuneet venäjään, lauseessa olisi näistä kielistä peräisin oleva sana sanojen eilen ja kätkeä välissä. Tämän havainnollistamiseksi lause voidaan kirjoittaa, jos halutaan, muotoon "Tahtoipa kottarainen eilen - kätkeä vehnää kotkanpoikien pesään". (Lukija voi entisten kielisukulaisten muistolle niin halutessaan pitää pienen tauon ajatusviivan kohdalla.)




alkuun

Joku voisi olla kiinnostunut tietämään useampia sanoja, jotka ovat yhteisiä suomelle ja muille yksityisille uralilaisille kielille. Näitä varten olen laatinut taulukon 1. Taulukko kuvaa kartan länsi-itä -ulottuvuutta vasemmalta oikealle (sarakkeet 1 - 3 ja 5 - 9). Taulukon lauseen "Tahtoipa kottarainen eilen kätkeä vehnää kotkanpoikien pesään" jokaisen sanan alapuolella on muita sanoja, jotka kuuluvat saman alueen kieleen. Nämä sanat muodostavat niin ikään 8-sanaisia lauseita, kun sanat luetaan ylhaalta alas; siis esimerkiksi sarakkeen 5 sanan kätkeä alapuolella oleva lause Lämmin huhtasavu kätki kymmenet lypsylehmät sumuun koostuu vain sellaisista sanoista, jotka kuuluvat suomen lisäksi myös mordvaan, ja esimerkiksi sarakkeen 9 sanan pesään alapuolella oleva lause Isä pani kalan pään salaa kuolleen variksen pesään koostuu sanoista, jotka kuuluvat suomen lisäksi myös samojedikieliin (ja ainakin periaatteessa kaikkiin muihinkin uralilaisiin kieliin).


TAULUKKO 1. Omien sanojen kahdeksan eri aluetta.
Klikkaa taulukkoa nähdäksesi sen suurempana. Taulukko aukeaa uuteen ikkunaan.





alkuun

Katson nyt havainnollistaneeni tarpeeksi sitä väittämää, että suomensukuisten (uralilaisten) kielten alue on aikoinaan ulottunut pohjoiselta Atlantilta luoteiseen Siperiaan. Olen myös antanut hyvämuistiselle lukijalle mahdollisuuden (lähes) järkeviä lauseita muistiinsa painamalla oppia useita levikiltään erilaisia sanoja. Kysymyksessä ovat suomensukuisten kielten "omat" sanat. Seuraavaksi pyrin havainnollistaan väitettä, jonka mukaan suomessa on runsaasti myös "vieraita" sanoja.




alkuun

Ulkopuoliset vaikutteet ja lainasanat

Suomalaiset ovat vuosituhansien aikana olleet monien indoeurooppalaisten kielten vaikutuksen alaisina. Vaikutusta on ollut kymmentä päätyyppiä. Tyypit käyvät ilmi laatimastani lauseesta

Jyviä varsalle, puuroruokaa kattilaan, piirakka uuniin, kapakan gastronomille hampurilainen.

Olen laatinut lauseen sellaiseksi, että sen jokainen sana edustaa eri lainasanakerrosta sillä tavalla, että lauseen ensimmäinen sana jyvä edustaa vanhinta kerrosta, sen toinen sana varsa toiseksi vanhinta jne.; lauseen viimeinen sana hampurilainen edustaa nuorinta kerrosta.




alkuun

Olen lisäksi laatinut taulukon, jossa aika etenee vasemmalta oikealle. Vuosiluvut ovat tietenkin vain erittäin karkeita arvioita, jotka osoittavat pikemminkin lainasanojen tulojärjestyksen kuin absoluuttiset tuloajat. Lisäksi olen sijoittanut taulukkoon 8-sanaisia lauseita, jotka luetaan ylhäältä alas: Esimerkiksi sarakkeessa 3 (joka koskee balttilaisia lainasanoja) sanan puuro alta on luettavissa lause Paimenet parjasivat aina puuroaan heimojen ahtaissa hirsimajoissa; tämän lauseen kaikki kahdeksan sanaa edustavat vanhoja balttilaisia lainasanoja. Esimerkiksi sarakkeen 8 lause Voro laati tyrmässä siistin tarinan kapakan toveriporukalle koostuu venäjästä lainatuista sanoista.

Taulukkoon olisi voinut vielä merkitä myös ne kulttuurivaiheet, joissa sanat ovat suomeen tulleet:
1) Indoeurooppalaiset sanat ovat tulleet vaiheessa, jossa uralilaisia kieliä puhuvat metsästäjät joutuivat ensi kerran tekemisiin indoeurooppalaisia kieliä puhuvien maanviljelijöiden kanssa
2) arjalaiset lainasanat tulivat Mustanmeren pohjoispuolisilta karjankasvattajilta (ennen vuotta 3000 eKr. Yamnaya-kulttuurista ja paljon myöhemmin mm. skyyteitä)
3) balttilaiset lainasanat tulivat lähinnä pronssikaudella skandinaavisen pronssikulttuurin piiristä
5) kantaskandinaaviset lainasanat tulivat rautakaudella Skandinaviasta
6) muinaisvenäläiset lainasanat tulivat slaavilaisekspansion aikana Venäjältä
7) muinaisruotsalaiset lainasanat tulivat keskiaikana Ruotsista suomenruotsalaisten esivanhempien mukana
8) venäläiset lainasanat tulivat varsinkin autonomian kaudella
9) antiikin (kreikan ja latinan) lainasanoja tuli 1600-luvulta lähtien usean vuosisadan aikana lähinnä ruotsin kielen kautta
10) amerikanenglannin lainasanoja on tullut varsinkin viimeisen 40 vuoden aikana.


TAULUKKO 2. Suomen lainasanojen kymmenen ryhmää. Vuosiluvut osoittavat summittain sen aikakauden, jonka aikana sanat on lainattu ja kolmanneksi ylin rivi sen kielen, josta ne on lainattu.
Klikkaa taulukkoa nähdäksesi sen suurempana. Taulukko aukeaa uuteen ikkunaan.





alkuun

Karttaan 2 olen merkinnyt kymmenen nuolta kuvaamaan ainakin suurin piirtein niitä alueita, joilta ko. kymmenen lainasanojen ryhmää ovat tulleet.


KARTTA 2. Lainasanat.
Klikkaa karttaa nähdäksesi sen suurempana. Kartta aukeaa uuteen ikkunaan.





alkuun

Alueen kutistuminen ja alueille jäänyt substraatti

Suomensukuisten kielten alue on vuosituhansien kuluessa pienentynyt siten, että suomensukuisia kieliä puhuvat ihmiset ovat vähitellen (useiden sukupolvien kuluessa) vaihtaneet kielensä indoeurooppalaiseen; ks. kartan Omat sanat germaanien, balttien ja slaavien alue. He ovat kuitenkin puhuneet uutta kieltään vanhan kielensä aksenttia käyttäen. Samoin kuin nykyään suomalaiset ääntävät indoeurooppalaisia kieliä (esim. ruotsia, englantia ja saksaa) siinä mielessä puutteellisesti, että he käyttävät b,d,g:n sijasta p,t,k:ta, samoin tekivät heidän vuosituhansien takaiset esivanhempansa opetellessaan kantagermaania. Heidän silloiset virheensä kirjautuivat germaanisten kielten historiaan osaksi "Grimmin lakia". Tämän mukaan kanta germaanissa tapahtui äänteenmuutokset b > p, d > t ja g > k. Tästä syystä esimerkiksi ruotsin sanoissa pp, hjärta ja k on kovat klusiilit p,t ja k, vaikka niihin odottaisi (indoeurooppalaisen kantakielen perusteella) pehmeitä klusiileja b, d ja g. Suomensukuisten kielten jättämiä substraatteja on runsaasti myös balttilaisissa ja slaavilaissa kielissä: esimerkiksi latvian (lätin) kielessä sanapaino on siirtynyt ensimmäiselle tavulle, ja venäjässä on ollut aikaisemmin suomalais-ugrilaisille kielille tyypillistä vokaalisointua.


alkuun

Tiivistelmä

Kartoissa 1 ja 2 on kolmenlaista asioita: 1) omien sanojen alueita, jotka kuvaavat vanhaa yhtenäistä uralilaisten kielten vyöhykettä; 2) vieraiden sanojen tuloja kuvaavia nuolia; ja 3) sellaisia eteläisiä alueita, joilla nykyään puhuttavista indoeurooppalaisista kielistä on löydettävissä suomensukuisten kielten jättämiä substraattipiirteitä.





alkuun paluu etusivulle



kuvat © Tauri Kankaanpää 1999
webdesign © Päivi Hintsanen 1999
© Finnica