P U H E T T A   J A   P O H D I N T A A   S U O M A L A I S U U D E S T A
Näkökulmia suomalaisuuden tutkimukseen ja ymmärtämiseen




JANNE VILKUNA
Suomalaisuus - oppihistoriallinen näkökulma


Professori, Jyväskylän yliopisto

JANNE VILKUNA



Aika heijastuu tieteelliseenkin työhön. Kunakin aikana asetettuihin kysymyksiin ja annettuihin vastauksiin vaikuttavat ajan maailmankäsitys, yhteiskunnalliset olot jne. Näin kukin aika rakentaa menneisyyden aina uudelleen ja uudelleen. Näin on myös laita Suomen kansan alkuperää selittävien teorioiden.

Suomalaisten alkuperää koskevaan kysymykseen on annettu viimeisten neljänsadan vuoden aikana neljä päävastausta. Yksinkertaistaen vastaajina ovat vuoronperään olleet kunkin ajan tiedeyhteisöä edustaneet kirkonmiehet ja muut oppineet, kielentutkijat, arkeologit ja geenitutkijat. Paikallisyhteisöillä on ollut selityksiä alkuperästään, mutta kysymys korostui uudella ajalla kun yhteiskunta oli syntynyt.

Yhteiskunnalla oli poliittisia pyrkimyksiä suhteessa muihin yhteiskuntiin ja komealla syntyperällä julistettiin olemassaolon oikeutusta. Näin tehtiin myös 1500- ja 1600-luvulla uskonpuhdistus- ja suurvaltakauden Ruotsissa. Ajan ehdottomana kirjallisena auktoriteettina Raamattu ja erityisesti sen ensimmäinen Mooseksen kirja eli Genesis määritteli gööttiläisen patrioottisen historiankirjoituksen rajat. Arkkipiispa Olaus Magnus (1490 - 1557) julkaisi Roomassa 1554 edesmenneen edeltäjänsä ja veljensä Johannes Magnuksen (1488 - 1544) teoksen, jossa esitettiin suomalaisten ja ruotsalaisten polveutuvan Nooan pojanpojasta (Jaafetin pojasta) Maagogista, jonka laskettiin saapuneen Suomen kautta Göötanmaahan kuninkaaksi vuonna 88 jälkeen vedenpaisumuksen. Moni tutkija jatkoi 1600- ja 1700-luvulla Johannes Magnuksen viitoittamalla tiellä.


alkuun


Suomalais-ugrilaisesta kieliperheestä ja sen syntyä selittävästä sukupuusta tuli 1700-luvulla tieteellinen tosiasia, joka ei ollut ristiriidassa raamatun kertomuksen kanssa, joka kuvasi Baabelin kaupungin hajottamisen jälkeistä kielten moninaisuutta. Niinpä kielentutkijat antoivat nationalismin hengessä 1800-luvulla toisen vastauksen, joka oli raamatun toisen Mooseksen kirjan eli Exoduksen kuvaaman Mooseksen johtaman vaelluksen ajatuksen mukainen. Sen mukaan kielet ja niitä puhuneet "valitut" kansat olivat vaeltaneet Uralin tai Volgan mutkan tienoilla olleesta alkukodista aikojen kuluessa nykyisille "luvatuille" mailleen.

Vaellus-selitys sai myös tukea Euroopan rautakautisista ja keskiaikaisista suurista kansainvaelluksista. Vaikka kansan kulttuuri (johon mm. kieli ja esineet kuuluvat) ja verenperintö eivät suinkaan aina yhtene, arkeologit omaksuivat kielentutkijoiden selkeän ja yksinkertaisen sukupuumallin, ja loivat 1900-luvun alussa uudisasutusteorian. Sen mukaan suomalaiset saapuivat Baltiasta Suomeen ajanlaskumme alussa: kun Israelin kansa ylitti Punaisen meren, Suomen kansa ylitti Suomenlahden.


alkuun


Uuden mantereen ekspansoituva asuttaminen, "Villin Lännen valloitus", oli 1800-luvun suuria seikkailuja. Uudisasutusteorian yhteyteen liitettiin ajatus siitä, kuinka lappalaiset vetäytyivät suomalaisen uudisasutuksen tieltä vähä vähältä yhä pohjoisemmaksi. Ajatus on oudon analoginen Pohjois-Amerikan uudisasukkaiden edellään länteen työntämiin intiaaneihin: suomalaiset uudisasukkaat (kalpeanaamat) työnsivät edellään pohjoiseen (länteen) lappalaiset (punanahat).

Alkuperäiskansojen asema oli laajasti esillä 1960-luvulla. Julkisuus johti siihen, että YK:n alaisuudessa aloitettiin vuonna 1970 selvitystyö, jonka päämääränä oli estää alkuperäiskansojen syrjintä ja oikeuksien polkeminen. Myös 1960-luvulle ominainen rauhanaate heijastui alkuperäteorioihin siten, että äkillisten sotaisten kansainvaellusten sijaan ryhdyttiin korostamaan ajallisesti ja alueellisesti rauhallisen kehityksen merkitystä.

Kun arkeologit havaitsivat 1960-luvulla lopullisesti, että Suomessa oli asuttu jatkuvasti jääkauden lopusta lähtien eli viimeiset 10 000 vuotta, piti suomalaisten esivanhempien maahantulo miettiä uudelleen. Päädyttiin siihen, että Suomesta Uralille tunnettu kampakeramiikka, joka ilmaantuu löytöihin n. 5000 e.Kr. osoitti suomalais-ugrilaisten maahantuloa. Kielentutkijatkin hyväksyivät tämän uuden varhaisemman maahantulon, mutta arkeologit etenivät jälleen. 1980-luvulla eräät arkeologit päätyivät siihen, että kampakeraamisen ja sitä edeltäneen kulttuurivaiheen välillä ei ollut niin suurta eroa, että se olisi edellyttänyt uuden väestön tuloa. Kampakeramiikka olisi siis ollut lähinnä idästä omaksuttu tekninen uutuus. Näin arkeologien antaman kolmannen vastauksen mukaan jo jääkauden jälkeen Suomeen saapuneen alkuväestön katsottiin puhuneen suomalais-ugrilaista tai sitä edeltänyttä uralilaista kieltä. Näin jatkuvuusteoria syrjäytti uudisasutusteorian.


alkuun


Toiseen maailmansodan jälkeen pyrittiin turvaamaan rauha sitomalla entiset viholliset taloudellisesti toisiinsa. Vuonna 1951 perustettua Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä (ECSC) seurasi 1957 Euroopan talousyhteisö (EEC) ja 1992 Euroopan unioni (EU). Maailmansodan jälkeinen kylmä sota päättyi Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajotessa 1990-luvun alussa. Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995.

Kun tutkijat ryhtyivät 1960-luvulla selvittämään suomalaisten tautiperimää, tutkimuksen sivutuotteena tuli esiin myös seikkoja, joilla voitiin selvitellä kansan alkuperää. Tässä perimän tutkijoiden antamassa neljännessä vastauksessa kävi ilmi, että suomalaiset olivat yksinkertaistaen "vähintään puoleksi eurooppalaisia ja enintään puoleksi jotain muuta". Tulos on vahvistunut myöhemmissä, metodisesti erilaisissa ja nimenomaan väestön alkuperän selvittämiseen pyrkivissä tutkimuksissa. 1990-luvulla tehtyjen tutkimusten johdossa olleiden tutkijoiden haastatteluissa on korostettu Suomen kansan perustajaväestön eurooppalaista alkuperää. Suhteen on esitetty olevan eurooppalaisuuden hyväksi 75% - 25% tai enemmänkin. Keskusteluissa mainitut toista maailmansotaa edeltäneen ajan rotuopillisia ajatuksia heijastaneet "itäiset ja läntiset perimät" sopivat myös kylmän sodan ajan aatemaailmaan.

Viimeisen jääkauden jälkeisten Euroopan alkuperäiskulttuurien ja maanviljelyksen myötä kaakosta ekspansiivisesti yli Euroopan edenneen indoeurooppalaisen kulttuurin suhdetta kuvaisivat paremmin (jos halutaan käyttää ilmansuuntia) käsitteet "pohjoiset ja eteläiset perimät". Edellä mainittujen kirkonmiesten, kielentutkijoiden, arkeologien ja geenitutkijoiden luomien omaa aikaansa heijastavien alkuperäselitysten mukaisesti suomalaiset olivat yksinkertaistaen:
  • 1500-luvun lopulta 1700-luvun lopulle Nooan pojanpojan Maagogin jälkeläisiä
  • 1800-luvulta 1950-luvulle luvattuun maahan vaeltanut valittu kansa
  • 1960-luvulta 1990-luvulle alkuperäiskansa
  • 1990-luvulla (keski)eurooppalaisia



    alkuun paluu etusivulle



  • kuvat © Tauri Kankaanpää 1999
    webdesign © Päivi Hintsanen 1999
    © Finnica