P U H E T T A   J A   P O H D I N T A A   S U O M A L A I S U U D E S T A
Näkökulmia suomalaisuuden tutkimukseen ja ymmärtämiseen




PETRI TUOMI-NIKULA
Suomi-kuva ulkomaalaisen silmin

Esitelmä Jyväskylässä 9.4.1999

Ulkoasianneuvos

Petri Tuomi-Nikula



Suomen ulkoiselle kuvalle keskeistä on se, millaisena me suomalaiset itse tätä maata ja muita suomalaisia pidämme. Suomi voi olla vain niin osaava, teknisesti kehittynyt, ystävällinen ja aurinkoinen kuin mitä se tosiasiassa on - ja sen lisäksi mitä suomalaiset itse sen uskovat olevan.Toisaalta ulkomaisen valtamedian käsityksiä Suomesta ja suomalaisista on hanakasti toistettu suomalaisissa tiedotusvälineissä, millä epäilemättä on ollut suuri merkitys suomalaisten minäkuvalle.

Maantieteellinen etäisyys Suomeen vaikuttaa merkittävästi Suomi-tietouden määrään ja tasoon. Ruotsalaisen tai virolaisen on pakko ottaa kantaa Suomea koskeviin asioihin, kun taas portugalilaisen ei välttämättä tarvitse niin tehdä. Pelkistäen voisi sanoa, että mitä pienempi maa on, sitä vähemmän siitä on mainintoja kansainvälisessä mediassa. Ja mitä vähemmän näitä mainintoja on, sitä merkitsevämpiä ne ovat asianomaisen maan imagolle ja sen muotoutumiselle.


alkuun


Suomi-kuvan pohtiminen ei ole mikään uusi asia, sillä Suomelle kysymys ulkovaltojen yleisen mielipiteen sympatioista on ollut oleellinen jo vuoden 1899 kulttuuriadressista lähtien. Merkityksellinen Suomi-kuvan muutos tapahtui 1800-luvun alussa. Silloin voimistui keskeinen Suomi-käsitys, nimittäin tietoisuus Suomesta Venäjän rajamaana.

Kari Tarkiaisen teos "Se vanha vainooja - Käsitykset itäisestä naapurista Iivana Julmasta Pietari Suureen" osoittaa, kuinka kaikkialla Venäjästä länteen asuvilla kansoilla oli yksi yhteinen piirre - Venäjää kohtaan tunnettu pelko. Tämän pelon ensisijaisena syynä oli se, ettei Venäjän oloja ja tarkoitusperiä tiedetty. Aina 1700-luvulle saakka Venäjä salasi olosuhteensa mahdollisimman tarkkaan ulkomaailmalta, ja samalla tavalla salasi myöhemmin Neuvostoliitto todelliset olonsa muulta maailmalta. Itää kohtaan tunnettu pelko läntisessä Euroopassa on siis laadultaan historiallista, eikä kylmän sodan propagandistien ollut vaikea pitää yllä viholliskuvaa Neuvostoliitosta. Sanonnan mukaan " turvallisuus on veräjien avaamista ". Tähän lauseeseen perustuu itse asiassa nykydemokratioiden informaatiokäsitys, mikä on samalla sekä kansainvälisen yhteistyön että naapurisovun perusedellytys.


alkuun


Miten tähän pelon hallitsemaan, läntisten kansojen Venäjä-käsitykseen sopi Suomi toisen maailmansodan jälkeisenä aikana? Pelkistäen voisi sanoa, että kylmän sodan mediajulkisuudessa Suomi oli ensisijassa itäsuhteidensa funktio. Suomalais-neuvostoliittolaisuus kiinnosti, koska siitä etsittiin todistusta sille, että Neuvostoliitto painosti Suomea. Ikiaikaiselle Venäjän pelolle haettiin lisäperusteita suomettumisesimerkein.

Mihail Gorbatshovin aloitettua glasnost-politiikkansa tilanne muuttui. Ensimmäistä kertaa Venäjän historian aikana maa kertoi itsestään avoimesti eikä sillä ollut sensuuria. Veräjiä auottiin, ja mitä helpommin niistä ihmiset ja tieto kulkivat, sitä pienemmäksi muuttui itää kohtaan tunnettu pelko. Venäjän pyrkimys kehittää itseään demokraattisen oikeusvaltion suuntaan on antanut tilaa uudenlaiselle suhtautumiselle siihen läntisissä maissa.

Suomi tarkasteluun aiemmin joko suoraan tai epäsuorasti liittyneen Venäjän, sittemmin Neuvostoliiton, läheisyyden dramatiikka kutistui pieneen osaan entisestään. Suomi-kuvan tarkastelukulmasta katsoen toisen maailmansodan jälkeinen aika päättyi huhtikuussa 1988. Se tapahtui samana päivänä, kun Harri Holkerin hallitus astui virkaansa. Kansainvälisen lehdistön viljelemä suomettumiskirjoittelu loppui kuin veitsellä leikaten. Suomettumistermin käyttäjien perusväittämähän oli ollut, ettei Suomessa voida nimittää porvarivetoista hallitusta Neuvostoliiton pelosta.

Uhatun rajamaan asema vaihtui arkipäiväiseen unionijäsenyyteen. Se on tuonut meidät kartoille, tilastoihin, vertailuasteikkoihin ja yhdeksi nimeksi muiden joukkoon kaikissa muissa unionimaissa.Suomea tarkastellaan nyt samoilla kriteereillä kuin mitä tahansa länsieurooppalaista maata. EU- jäsenyyden myötä on suomalaisilla politiikoilla ensimmäistä kertaa tasavertainen mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään selostaessaan asioita eurooppalaisille kollegoilleen. Tämä korostuu erityisesti tulevan EU- puheenjohtajuuden aikana. Suomalaisten ministerien odotetaan käyttävän silloin äidinkieltään johtaessaan omia ministerineuvostojaan.


alkuun


Puheenjohtajuuskausi huipentuu Helsingissä pidettävään Eurooppa-neuvoston eli Euroopan unionin johtajien huippukokoukseen. Kysymyksessä on tiettävästi tämän vuosituhannen viimeinen suuri poliittinen kokous maailmassa. Kokouksen symbolinen arvo Euroopan unionille tulee olemaan merkittävä. Siellä hyväksytään Euroopan unionin millenium -julistus, joka luotaa yhteisön ja sen kansalaisten tietä tulevaan. Suomi vie Euoroopan uudelle vuosituhannelle. Kukaan ei olisi voinut kuvitella mitään tällaista edes parikymmentä vuotta sitten. Kuten Seikko Eskola Kanava-lehdessä kirjoitti: "Suomen kehitys tuntemattomasta Venäjän suurruhtinaskunnasta tähän tilanteesen on vertaansa vailla oleva menestystarina". Suomen jäsenyys Euroopan unoinissa, toimintamme siellä tasaveroisena ja arvostettuna partnerina, luo mahdollisuuksia sille, että Suomea koskevat tiedot monipuolistuvat ja syvenevät.





alkuun paluu etusivulle



kuvat © Tauri Kankaanpää 1999
webdesign © Päivi Hintsanen 1999
© Finnica