s e m i n a a r i
U U S I   S U O M A L A I N E N   O O P P E R A




JORMA HYNNINEN
Taiteilija päätöksen tekijänä

Esitelmä Jyväskylässä 23.1.2001

Oopperalaulaja



Taiteilijan toimiminen taideorganisaation johdossa on kautta historian ollut tavallinen, mutta onneksi ei kuitenkaan tavanomainen ilmiö. Tietty hengen ja materian keskinäinen kamppailu, tai paremminkin yhteensovittaminen, tuntuisi olevan taiteellisen johtamisen vaikea osa-alue. Kuitenkin taiteilijajohtajat "näkyineen" ovat aikaansaaneet merkittävimmät musiikkitapahtumat niin meillä kuin muuallakin (R. Wagner, A. Everding, G. Friedrich, A. Acté, Talvela).

Olen useinkin pohtinut, sitä mikä saa omalla alallaan menestyneet taiteilijat heittäytymään musiikki-instituutioiden hallinnollisiin kiemuroihin? Hallinnossahan joutuu ratkomaan vain ongelmia. Jotkut tarjoavat silloin tällöin selitykseksi jopa vallanhimoa, mutta mielestäni tämä määre sopii kaikkein huonoiten taiteelliseen johtamiseen. Sanoisin, että taiteilija ryhtyy ideoimaan itseään suurempia kokonaisuuksia, koska se on niin vahvasti luovaa työtä. Toki tällainen luominen ei välttämättä aina palkitse tekijäänsä taiteellisen elämyksen kaltaisella huumaavalla täyttymyksellä.

Tähän esitykseen minulta pyydettiin lähinnä toimijan ja tulkitsijan näkökulmaa uudesta suomalaisesta oopperasta.

On ollut fantastinen etuoikeus elää laulajana juuri tätä aikaa Suomessa. Ensimmäisen todella vahvan tartunnan uuden suomalaisen oopperan tautiin sain kuulijana, en osallistujana. Savonlinnan "Ratsumies" 1974 hämmästytti (muuten tuona vuonna valmistui seitsemän uutta suomalaista oopperaa) ja Kansallisoopperan "Viimeiset kiusaukset" 1975 järisytti. Päärooli "Punaisessa viivassa" vuodesta 1978 vuoteen 1985 teki uuden suomalaisen oopperan henkilökohtaiseksi intohimoksi. Vuodesta 1975 lähtien olen laulajana saanut nauttia tästä intohimosta kaikkiaan kahdeksassatoista eri oopperassa.

Monien muiden tavoin mieleeni iskostui ajatus, että uusi ooppera on tällä hetkellä se suomalaisen musiikkielämän ja suomalaisen positiivisen identiteetin suoni, jota kannattaa iskeä niin kauan kun se sykkii.


alkuun


Taiteellisena johtajana tein ensimmäisen oopperatilaukseni Ralf Gothonilta, "Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä" Joensuun laulujuhlilla vuonna 1983. Sen jälkeen olen ollut mukana tilaamassa kahdeksaa muuta kantaesitystä. Käytin sanontaa "ollut mukana", koska toimintastrategianani on aina ollut yhteistyö ja ideointi muutamien ammattilaiskumppaneiden kanssa.

Uutuusoopperan esittäminen on aina uhkarohkea teko. Oma usko ei pelasta, jos kaikki menestykseen tarvittavat osatekijät eivät loksahda paikalleen. Menestys on Savonlinnassa uudelle oopperalle vaatimus myös taloudellisista syistä. Heinisen "Veitsi"-ooppera oli taiteellisesti täysipainoinen produktio, mutta ei yleisö eikä juuri sen aikainen johtokaan uskonut riittävästi teoksen vetovoimaan ja seuraamuksena oli yleisökato ja traumaattinen taloudellinen tappio. "Veitsen" uhka leijui Savonlinnan päällä pitkään. Seuraava uutuus Sallisen "Palatsi" saatiin aikaan monimuotoisen myllerryksen jälkeen. Oopperajuhlien hallituksessa istunut Savonlinnan silloinen kaupunginjohtaja ilmoitti, "Veitsen" kohtaloon vedoten, heti alkajaisiksi vastustavansa hanketta kysellen: "miksi meidän aina pitää kokeilla." Hänen ajatuksiaan tuki puolet hallituksen jäsenistä ja lopulta myös silloinen toimitusjohtaja. Vastustajien huoli oli toki ymmärrettävä. Kannatusyhdistyspohjaisessa organisaatiossa hallituksen jäsenet ovat lopulta myös henkilökohtaisessa taloudellisessa vastuussa. Olen oppinut, että Savonlinnan festivaali toimii suurelta osin liikeyrityksen sääntöjen pohjalta. Edelleen yhteiskunta subventoi kansainvälisen oopperataiteemme lippulaivaa noin 15%:n osuudella. Suuri osa rahoituksesta on hankittava lipputuloilla ja muulla liiketaloudellisella toiminnalla, jossa sponsoroinnilla on merkittävä osuus.

Kun Savonlinna tuottaa uuden kantaesityksen taloudellisten raamien täytyy pysyä samoissa rajoissa kuin ns. klassisten suosikkioopperoiden tekemisessä. Lipputulot ratkaisevat myös uutuusoopperoiden elossa pysymisen. Periaatteessa Olavinlinnan salin katsomo, n. 2300 paikkaa, joudutaan budjetoimaan 90 % käyttöasteen mukaan. Tällä periaatteella olemme itse subventoineet uusia oopperoita, joiden käyttöasteeksi olemme viime vuosina määritelleet 70%. Sekin merkitsee vielä yli 1600 hengen yleisöä iltaa kohden. Se on paljon.

Savonlinnan yleisö on suurelta osalta ns. festivaaliyleisöä, joka tulee hakemaan esityksistä omanlaistansa elämystä. Myös uusi ooppera voi täyttää nämä toiveet ja on sen tehnyt jopa erinomaisen hyvin. Kuitenkin yleisö on ensin saatava paikalle. Kiinnostus on pystyttävä herättämään etukäteen. Suomalaiset tiedotusvälineet ovat pääsääntöisesti olleet positiivinen apu etukäteistiedottamisessa. Luulen kuitenkin, että jotkut musiikkikriitikoista edelleen käsittävät teosten etukäteismainonnan itsekehuksi.


alkuun


Ensikritiikit vaikuttavat järisyttävällä painoarvolla uutuusoopperan jatkomahdollisuuksiin erityisesti Savonlinnassa. Kansallisoopperan tuotantoihin niillä ei ole niin suurta vaikutusta, koska Helsingissä yleisö on suuremmalta osalta ns. jo vakiintunutta oopperayleisöä. Jos aikoo hankkia arvokkaan pääsylipun Savonlinnan oopperajuhlille, pyrkii tietysti välttämään pienimpiäkin pettymyksen riskejä. Siis jos lehdessä on huono kritiikki, mennään varmuuden vuoksi katsomaan "Aida" tai "Taikahuilu".

Juuri tällainen katastrofi kohtasi "Aika ja uni"-oopperaa viime keväänä Savonlinnassa. Oli positiivisia etukäteisjuttuja ennen kokemattomasta esityksestä ja jännittävät odotukset olivat korkealla. Yli kaksi vuotta produktiota valmistellut työryhmä tiesi, mitä on tulossa ja positiivista informaatiota levitettiin tehokkaasti. Teoksen harjoitusten loppusuoralla useita toimittajia istui katsomossa ja mm. päälehden toimittaja kirjoitti lehteen positiivisen ennakkojutun.

Sitten saapui päälehden kriitikko suoraan ensi-iltaan ja kirjoitti tyrmäävän arvostelun. Kriitikko uskoi arvionsa oikeutukseen niin vakavasti, että toisti sitä varmuuden vuoksi kahdeksan kertaa kirjoitustensa yhteydessä.

Päälehden huono kritiikki katkaisi jäljellä olevien esitysten lupaavasti alkaneen myynnin kuin leikaten. Välittömänä seurauksena oli 1/2 miljoonan tappio teoksen lipunmyynnissä. Heijastusvaikutuksena ovat taas kerran epäilyt, kannattaako Savonlinnassa ottaa näin suuria riskejä. Kuitenkin tiedämme, että suurelta osin uusien oopperoiden ansiosta Savonlinna on tullut kansainvälisesti tunnetuksi.

Uuden Oopperan valmistuminen on melkoinen jännitysnäytelmä. Taiteilijat, jotka teosta esittävät, saavat sukeltautua aikaisemmista kokemuksista vapaaseen elämykseen. Solisteilla, ohjaajalla työryhmineen, kapellimestarilla, orkesterilla ja mahdollisella kuorolla, on täysi mielikuvituksen vapaus toteuttaa ennenkuulumatonta ja ennennäkemätöntä.




alkuun


TAITEILIJANÄKÖKULMA:

Kun solisti alkaa harjoittaa rooliaan, häntä tietysti ensimmäiseksi kiinnostaa sen "laulettavuus". Ihmisäänellä on omat rajansa. Meidän oopperasäveltäjämme jo säveltäessään usein tietävät, kuka esityksen laulaa ja mitä häneltä voi vaatia. Itse asiassa tuo rajojen hyväksyminen on teoksen onnistumisen kannalta hyvinkin tarpeellista. On tärkeää, että esitys on kaikilta osiltaan vakuuttava. Jos taiteilija joutuu keskittämään huomattavan osan energiastaan pelkästään tekniseen suorittamiseen, on selvää että kokonaisuus kärsii. Hyvä oopperataiteilija on kyllä mestari keksimään pelastuskeinoja vaikeissa musiikillisissa tilanteissa, mutta jos suoritus ei onnistu muuten kuin kapellimestaria tuijottamalla tai hyvän laskupään avulla, paljon jää puuttumaan kokonaisilmaisusta.

Mielestäni tämä "liian vaikeasti" tai "mahdottomasti" säveltäminen ei ole Suomessa iso ongelma. Tosin kyllä meilläkin muusikot valittavat, miten paljon aikaa joutuu uhraamaan jo perusasioiden selvittämiseen. Vasta sen jälkeen alkaa tulkinta.

Toisaalta tuntuu, että suomalaisten oopperasäveltäjien tyylit laulajan kannalta katsoen ovat pääsääntöisesti pehmenneet viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tai sitten olemme jo tottuneet. Kaikki säveltävät "karvalakkeja".


alkuun


Uuden oopperan tilaaminen ja valmistusvaiheet ovat mielenkiintoinen prosessi, suoranainen seikkailu. Tilaamisen ensivalmistelut, joihin taloudellisten resurssien varmistaminen kuuluu tärkeänä osana, vaatii mielikuvitusta ja jopa taktikointia - positiivisessa mielessä. Uuden oopperan idea syntyy useimmiten aiheen pohjalta, mutta joskus myös tässä ajassa vaikuttavat säveltäjät kertovat, että haluaisivat säveltää jonkun kirjallisen tuotteen oopperaksi. Minun kokemusaikanani Aulis Sallinen on ollut tällainen säveltäjä. Ei niin, että hän koskaan olisi itse tarjonnut teoksiaan, mutta aina kun häneltä on uutta oopperaa pyydetty, hänellä on jo aihe valmiina. Sallisen työprosessiin tilaaja ei oikeastaan voi mitenkään puuttua. Tosin valmiita osia tulee postissa ja hän kysyy, miltä tuntuu. Sallinen kertoo myös mielellään oman käsityksensä roolihenkilön karakteerista.

Rautavaara on säveltänyt useammankin oopperan "mittatilaustyönä", vaikka hänelläkin on ollut omia aiheita. Usein uutta oopperaa tilattaessa on ollut pakko ottaa huomioon talouden tai esityspaikan määräämät resurssit. Joensuun laulujuhlien "Thomas" täytyi mahtua näyttämö- ja orkesteritiloiltaan vaatimattomaan Karelia-saliin. "Aleksis Kivi" esitettiin alun perin Retretissä, jossa ei ole edes orkesterimonttua. Ensimmäinen toivomukseni olikin, että teoksesta tehtäisiin mahdollisimman helposti liikuteltava. Orkesteriksi toivoin jousikvartettia ja syntetisaattoria. Rautavaara kuitenkin halusi rikkaampaa soitinväriä ja orkesterin kooksi yli 20 soittajaa - onneksi. Ulkomaisia vierailuesityksissä jousiston määrää on vielä lisätty muutamalla soittajalla.

Rautavaara on ollut aina avoin toteuttamaan tilaajan jopa sisällöllisiä ideoita. "Thomaksessa" hän sävelsi kohtauksia neljän bassolaulajan kvartetille ja "Aleksis Kivessä" hän muotoili kuoron "seitsemästä veljeksestä" (nuorsuomalaiset) ja jakoi pääroolin kahdelle baritonille.


alkuun


Jotkut ovat esittäneet ajatuksia, että taiteilijoista oopperajohtajina pitäisi päästä eroon ja antaa tehtävät ns. ammattijohtajille. Voisi se käytännössä onnistua, jos tyydytään suurpiirteisten linjojen toteuttamiseen tai jos on tarjolla syvästi oopperaa tuntevia maallikoita. Mielestäni ainakin uusien oopperoiden tilaajan olisi hyvä olla taiteilijajohtaja. Henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta toteuttamisen monimuotoisista vaatimuksista. Henkilö, joka on itse saanut kokea esittämistä tunnetasolla ja joka on joutunut käyttämään mielikuvitustaan tulkitsijana. Jos näitä kokemuksia ei ole, kommunikaatiota luovan tahon kanssa ei helposti synny. Ei myöskään toteuttavan työryhmän kanssa herkimmällä tasollaan. Pitää olla ammatillisessa mielessä samalla aaltopituudella.

"Aika ja uni" -ooppera pyrittiin toteuttamaan tässä suhteessa erityisellä perusteellisuudella. Aihe oli niin suuri kuin vuosi 2000 tarkoitti. Kolmen säveltäjän rakenne oli tietoisesti erittäin haasteellinen. Ymmärsimme, että asia voi onnistua vain poikkeuksellisella yhteishengellä - alkaen kirjailijasta, säveltäjistä, ohjaajasta työryhmineen, kapellimestarista ja myöhemmin "samanhenkisen" solistijoukon ja suurta uhrautumishenkeä osoittavan kuoron kanssa. Pidimme yhteisiä suunnittelupalavereita heti alkumetreistä lähtien. Oli järkyttävää nähdä ja kokea tulisieluisen kirjailijan voimien ehtyminen ja poismeno heti kirjallisen osuuden valmistumisen jälkeen. Oli hauskaa ja - riemullista - nähdä kolme nuorta säveltäjää suunnittelemassa suurta kokonaisuutta. Runsaasti hyvää mieltä ja huumoria oli läsnä. Se oli melkoinen kontrasti aiheen vakavuuden kanssa. Ammatillisessa mielessä nämä kolme säveltäjäherraa eivät olleet ollenkaan helppoja ja oli pieni ihme, tuo iso produktio valmistui olosuhteiden pakottamana minimaalisessa aikataulussa.




alkuun


Lopuksi vielä muutama ihmetyksen sana niistä vaikeuksista, joihin uusien oopperoiden dokumentointi on ajautunut. Valtakunta rypee rahassa, mutta sitä ei ole. Uudet oopperat ovat aito ja harvinaislaatuinen tämän hetken kansallisomaisuus, joka tulisi kyetä tallentamaan. Yleisin vastaus on niin levy-yhtiöiltä kuin Yleisradiossakin, että ei ole varaa tehdä taltiointeja. Yhdeksänkymmentäluvulla kaikki merkittävimmät uutuusoopperat levytettiin ja monet televisioitiin. On vaikea ymmärtää muutoksen syitä.


alkuun paluu etusivulle



webdesign © Päivi Hintsanen 2001
© Finnica