S A N K A R U U D E N   S A L A T
Suomalaisen sankaruuden teemat, tarinat ja tekijät esikristilliseltä ajalta nykypäivään




ANNE OLLILA
Vahva suomalainen nainen - sankaritarina ja sen luominen

Jyväskylässä 5.5.2000

Dosentti, Turun yliopisto



[Anne Ollila aloitti luentonsa näyttämällä kuvia, joista ilmeni muutamia keskeisiä piirteitä siitä, mitä vahvalla suomalaisella naisella tarkoitetaan ja miten tulkinta vahvasta naisesta on luotu. Kuvat olivat 1950-luvulla tehdyistä Niskavuori-elokuvista]

Kuva 1. Niskavuoren Aarne, 1950-luvun alusta: Kuvassa ovat Niskavuoren vanha emäntä (Elsa Turakainen), hänen poikansa Aarne (Tauno Palo) ja Aarnen vaimo Ilona. Kuvassa on kiinnostava asetelma, koska kuvaa hallitsevat vanha emäntä ja etualalla seisova Aarne mutta Aarnen vaimo Ilona jää taustalle. Vanha emäntä ojentaa Aarnelle ruisleivän, jolla on tässä elokuvassa suuri symboliarvo, koska se symboloi maata ja jatkuvuutta Niskavuoressa. Kun vanha emäntä haluaa väistyä ja luovuttaa Niskavuoren talon pojalleen Aarnelle, hän antaa tälle ruisleivän. Leivän vastaanottaminen on merkki vastuun siirtymisestä ja työn jatkumisesta Niskavuoressa.

Niskavuori- näytelmät ja elokuvat ovat kiinnostavia, koska niissä on toistuvana teemana se miten naiset hallitsevat suurta taloa ja heikot miehet jäävät näiden voimakkaiden naisten varjoon. Erityisesti Niskavuoren vanhaan emäntään Loviisaan henkilöityy monia vahvan naisen piirteitä.

Niskavuoressa on vallinnut sellainen tapa, että talon vanhin poika on mennyt naimisiin varakkaan naisen kanssa ja vaimon tuomilla rahoilla maatila on voitu säilyttää jakamattomana kun muut perilliset ovat saaneet perintönsä rahana. Malli on siis ollut sellainen, että avioliittoa ei ole solmittu rakkaudesta vaan rahasta, minkä vuoksi isännät ovat hakeneet lohtua alkoholista ja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Näin syntyy asetelma, että heikkojen isäntien vastapuolena on vahvoja naisia, jotka pitävät talon pystyssä ja takaavat sen että työt tulevat tehdyiksi vaikka isäntä huitelisikin omilla teillään. Tällä tavalla myös Loviisa on lunastanut paikkansa Niskavuoren emäntänä.


alkuun


Kuva 2. Tässä on toinen muunnelma Niskavuoren vahvoista ja ylpeistä naisista eli Niskavuoren Heta. Heta on Niskavuoren tytär, joka joutuu menemään rengin kanssa naimisiin, koska on tullut raskaaksi mutta lapsen isä ei suostu avioliittoon Hetan kanssa. Epäsäätyinen avioliitto on nöyryytys ylpeälle Hetalle, joka yrittää paikata kärsinyttä kunniaansa rakentamalla mallitilan perinnöksi saamastaan torpasta. Renki ei ole Hetalle riittävän hyvä aviomies mutta hän on kuitenkin hyvä työntekijä ja hän saa maatilan kukoistamaan kuten Heta oli toivonut.


alkuun


Kuva 3. Viimeisessä kuvassa on toinen versio Niskavuoren vanhasta emännästä, eli vuonna 1958 tehdyssä Niskavuoren naisissa Loviisaa esitti näyttelijä Emma Väänänen.

Niskavuori-näytelmiä ja elokuvia on usein tulkittu nimenomaan vahvojen naisten kautta, vaikka tietysti ne ovat hyvin monitulkintaisia esityksiä ja avaavat mahdollisuuksia useisiin erilaisiin tulkintoihin. Niitä voisi esim. analysoida siitä näkökulmasta, miten niissä kuvataan sukupolvien välistä ristiriitaa tai kuinka niissä

tuodaan esille miehen ja naisen välisen suhteen muuttuminen, kun järkiavioliittojen sijasta Niskavuoren nuorempi polvi haluaakin solmia rakkausavioliittoja. Lisäksi Niskavuori-tarinoissa käsitellään toistuvasti suomalaisen agraariyhteiskunnan sisäisiä hierarkioita ja valtasuhteita, mikä avaa näkökulmia hyvin kiinnostavan valta-analyysin.


alkuun


Mutta nämä erilaiset tulkintamahdollisuudet jääkööt nyt sikseen ja keskitytään sen sijaan siihen, miten naisista tehdään sankareita Niskavuori-tarinoissa. Kaikissa sankaritarinoissa sankaruus edellyttää tiettyjä asioita ja ominaisuuksia. Yleisin sankaritarinan kaava on se, miten sankari etenee vaikeuksien kautta voittoon. Tarinan kaavaan kuuluu, että sankarin täytyy kokea vastoinkäymisiä tai hänellä on vastustajia jotka hankaloittavat hänen toimintaansa. Mutta kuten asiaan kuuluu, sankari selviytyy vastoinkäymisistä tavalla tai toisella: hänellä on ominaisuuksia jotka tekevät hänestä jollakin tavalla ylivoimaisen muihin verrattuna. Hän on esimerkiksi nokkelampi tai voimakkaampi kuin muut ja näin sankari selviytyy voittajana hankalista tilanteista. Toisaalta tällainen sankaritarinan kaava edellyttää tarinan henkilöiltä stereotyyppisyyttä eli henkilöistä kerrotaan vain ne asiat jotka sopivat kerronnan kaavaan. Henkilöitä ei yleensä kuvata monipuolisesti tai ristiriitaisesti, koska se rikkoisi kerronnan konventioita. Esimerkiksi sankaria ei voida esittää heikkona ja epäröivänä tai omia vaikuttimiaan epäilevänä henkilönä, koska silloin hän ei enää olisi sankari. Sen sijaan sankarille sopivia ominaisuuksia ovat vaikkapa vahvuus, ylpeys ja neuvokkuus sillä nämä ominaisuudet erottavat hänet muista.

Olennaista on siis se että tietty tarinan kaava ja kerronnan logiikka ohjaavat kertomuksen etenemistä ja henkilöt asetetaan niihin rooleihin, joita kulloinenkin tarina edellyttää. Tarinan kertomisessa noudatetaan määrättyjä sääntöjä, jotka tekevät tarinasta tutun ja turvallisen. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän tietoisia näistä säännöistä, mutta joka tapauksessa ne muodostavat hyvin keskeisen osan meidän kulttuurissamme, sillä kaikki oppivat tunnistamaan tarinan kertomiseen liittyvät peruselementit. Kaikki tietävät, miten vitsi pitää kertoa jotta se olisi vitsi. Vastaavalla tavalla kaikki oppivat tunnistamaan näytelmien ja elokuvien perustarinat: mistä asioista rakennetaan tragedia, mikä tekee komediasta komedian tai miten melodraama toimii. Kyse on kulttuurisesta lukutavasta, jota me käytämme ja sovellamme jatkuvasti eri tilanteissa.


alkuun


Mistä ominaisuuksista naisten vahvuus ja sankaruus rakennetaan Niskavuori-tarinoissa:

Kaikissa Niskavuori-elokuvissa korostetaan vahvaa työeetosta. Työnteko pitää talon pystyssä ja ihmiset oikeilla raiteilla. Naiset lunastavat paikkansa ja emännyytensä talossa olemalla esimerkillisiä työntekijöitä. He uhrautuvat talon hyväksi. He uhrautuvat säilyttääkseen Niskavuoren suvun omistuksessa, kun huikentelevaiset isännät eivät aina pysty johtamaan taloa. Näin emännästä tuleekin talon johtaja ja hän saa toimia sankarina, joka hallitsee vaikeatkin tilanteet.

Oikeastaan tulee jopa sellainen vaikutelma, että Niskavuori-tarinoissa päähenkilöitä eivät olekaan ihmiset vaan talo, jonka hyväksi kaikki toiminta tapahtuu: talo on kaiken keskus, ja se saa ihmiset kiistelemään keskenään, mutta lopputulos on aina sellainen että ristiriidat ratkaistaan Niskavuoren hyväksi ja näin taataan jatkuvuus talon pidossa.

Joka tapauksessa uhrautuvaisuus, työteliäisyys ja velvollisuudentunto ovat niitä ominaisuuksia, jotka tekevät Niskavuoren naisista sankareita ja näillä positiivisilla ominaisuuksilla lievennetään näiden naisten kovuutta ja ylpeyttä. Sillä se tehdään myös selväksi, että talon johtajuutta ja emännyyttä ei voida saavuttaa joustavuudella tai neuvottelutaidolla vaan johtajan on oltava valmis koviinkin otteisiin. (esim. Loviisa maksaa piika Malviinalle jotta tämä lähtee pois Niskavuoresta sen jälkeen kun isäntä on ihastunut tähän piikaan. Tavallaan Loviisa ostaa miehensä takaisin itselleen). Toisaalta tällaisten asioiden esittäminen voidaan myös tulkita kriittiseksi kommentiksi agraariyhteiskunnan jyrkkää hierarkisuutta kohtaan, joka perustuu sille että talossa voi olla vain yksi johtaja ja hänellä on ehdoton käskyvalta.

Näin naispuolinen sankaruus rakennetaan tietyissä tarinoissa. Mutta kiinnostavaa on, miten tämä vahvan naisen tarina tai stereotypia on osittain siirtynyt myös suomalaiseen naistutkimukseen. Ts. naistutkimus uusintaa joiltakin osin tätä kertomusta vahvasta naisesta, mikä osoittaa että tietyt myytit ja stereotypiat elävät hyvin sitkeästi suomalaisessa kulttuurissa. Otan yhden esimerkin. Vuonna 1994 ilmestyi artikkelikokoelma Naisten hyvinvointivaltio, jossa on useita kirjoittajia. Kokoelman johdannossa Liisa Rantalaiho kuvaa suomalaista agraariyhteiskuntaa seuraavasti: "Köyhä agraarinen sukupuolten kumppanuus on yhteistä raatamista, jotta yhdessä saadaan enemmän työtä tehdyksi. - - Työetiikkaan perustuva kumppanuus on erittäin haavoittava sille, että kumpikin tekee osansa eikä jätä sitä toisen niskoille. Miesten juoppous ja laiskuus onkin pahinta mitä kulttuurinen naiskollektiivi tietää. Juoppo mies laiminlyö osansa ja tekee vaimonkin ponnistukset toivottomiksi. - - Ankara työetiikka epäerotisoi naiseuden, jonka sisällöksi tuli työ, hoiva ja äitiys."

Tällä tavalla naistutkimuksessa määritellään suomalaisen naiseuden keskeisiä piirteitä, mutta eikö tämä kuitenkin anna hieman yksipuolisen tulkinnan naisena olemisesta? Vai johtuuko tulkinnan yksipuolisuus siitä, että tutkijat eivät ole jostakin syystä huomanneet muita asioita naisten elämässä tai eivätkö he ole havainneet että on olemassa erilaisia naisia eikä kaikkia voida asettaa työn, hoivan ja äitiyden pyhään kolmioon? Toisaalta tästä tulkinnasta tulee vaikutelma, että suomalaista agraariyhteiskuntaa ei tunneta kovin hyvin eikä sitä osata analysoida monivivahteisesti vaan siitä nostetaan esille kliseisiä piirteitä.


alkuun


Otetaanpa toinen esimerkki suomalaisesta naistutkimuksesta. Viime vuonna julkaistiin artikkelikokoelma Suomalainen nainen, joka on tarkoitettu yleisesitykseksi suomalaisen tasa-arvon historiasta. Se on tavallaan juhlajulkaisu, jossa esitellään viimevuotisen EU-puheenjohtajamaan historiaa naisnäkökulmasta. Tarkoitus on kertoa muille EU-maille, kuinka suomalaiset naiset ovat saavuttaneet asemansa yhteiskunnassa. Teoksen esipuheessa todetaan, miten suomalainen nainen on mukana ansiotyössä mutta samanaikaisesti hän myös äitikansalainen: hän on vaimo, äiti, perheenelättäjä, osallistuja ja vaikuttaja. Tällä tavalla tässä teoksessa luodaan tarinaa Suomesta tasa-arvon mallimaana ja samalla kerrotaan, miten suomalaiset naiset sankarillisesti pärjäävät eri elämänalueilla. Myös tässä uusinnetaan tarinaa vahvoista suomalaisista naisista, jotka ovat todellisia supernaisia koska he pystyvät suvereenisti toimimaan kaikissa eri rooleissa sekä yhdistämään työn ja perheen.

Kun mainostetaan suomalaisten naisten pärjäämistä ja Suomea tasa-arvon mallimaana, tällöin ei ilmeisesti haluta muistaa että Suomessakin on suuri joukko lapsettomia, työttömiä, yksineläviä ja ei-hoivaavia tai ei-pärjääviä naisia, jotka eivät asetu edellä esitettyyn malliin työn ja perheen yhdistämisestä. Ja Suomessa on paljon naisia jotka eivät määrittele seksuaalista identiteettiään heteroseksuaalisen mallin mukaisesti. Lisäksi Suomessa on kasvava määrä pakolaisina tai siirtolaisina tulleita naisia, joiden elämänehdot ovat toisenlaisia kuin suomalaisten naisten. Ei myöskään haluta muistaa, että suomalainen tasa-arvokaan ei ole mikään itsestäänselvyys. Tällä tarkoitan sitä että sukupuolten väliset palkkaerot ovat kasvaneet 1990-luvulla ja että Suomi on saanut Euroopan Unionilta huomautuksen siitä, että työmarkkinat ovat liian tiukasti jakaantuneet sukupuolen mukaan eli että on olemassa vahvasti miesvaltaisia aloja ja vastaavasti tietyt työalat omat leimautuneet naisten aloiksi. Ts. puhe tasa-arvosta ja naisten vahvuudesta peittää monia ristiriitaisuuksia, jotka vallitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Joka tapauksessa tutkijat toistavat tarinan vahvasta suomalaisesta naisesta, mutta ilmeisesti he eivät ole tietoisia näistä kerronnallisista konventioista, jotka ohjaavat heidän tulkintaansa. Kuitenkin tutkimuksen tehtävä on kyseenalaistaa kulttuurisia itsestäänselvyyksiä eikä suinkaan toistaa niitä. Tutkimuksen pitäisi avata uusia näkökulmia kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä antaa välineitä kriittisesti arvioida kulttuuriin sisäänrakennettuja arvoja, normeja ja hierarkioita. Mutta se että tutkimuskin joiltakin osin uusintaa tiettyjä myyttejä ja stereotypioita Suomesta ja suomalaisuudesta, osoittaa ne todellakin ovat kulttuuriin sisäänrakennettuja malleja ja tapoja hahmottaa todellisuutta. Tietysti voi kysyä, onko tämä pärjäämisen ja vahvuuden vaatimus niin voimakkaasti sisäänrakennettu suomalaiseen kulttuuriin, että se toistetaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa? Ja miten käy niille, jotka eivät täytä tätä vaatimusta? Vai onko se osa suomalaista tarinaperinnettä, jolla pyritään osoittamaan yhteenkuuluvuutta ja kulttuurista jatkuvuutta? Tässä yhteydessä sopii muistuttaa siitä, että vahvan naisen malli rakennetaan jo Kalevalassa, jossa Louhi - Pohjolan emäntä - esiintyy kalevalaisten sankareiden vastavoimana.

Itse haluan kuitenkin korostaa, että suomalainen naistutkimus on tällä hetkellä hyvin monimuotoista, joten suomalaisen naisen vahvuuden korostaminen muodostaa vain pienen osan nykytutkimuksesta. Tällä hetkellä Suomessa tehdään kiinnostavaa ja monivivahteista tutkimusta, jossa analysoidaan useita ajankohtaisia kysymyksiä. Naistutkimuksen piirissä tutkitaan esimerkiksi identiteettiin, ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, mutta niiden rinnalla tutkitaan myös hyvinvointivaltiota, äitiyttä, naisten roolia työelämässä sekä uskonnon merkitystä naisten elämässä. Naistutkimuksen aiheiden ja tutkimuksellisten lähtökohtien kirjo osoittaa, että sukupuolta ja naiseutta voidaan analysoida monin eri tavoin ja näin luodaan entistä vivahteikkaampi tulkinta naisena olemisesta Suomessa. Tällöin hyväksytään se että on olemassa erilaisia naisia ja erilaisuus ei ole uhka vaan rikkaus.


alkuun


Naiseuden uudelleenmäärittely tulee kiinnostavasti esille myös uusissa suomalaisissa elokuvissa. Ja uutta on ennen kaikkea se, että nyt on tullut joukko nuoria naisohjaajia, jotka esittävät omia tulkintojaan naiseudesta. Yhtenä esimerkkinä Taru Mäkelän elokuva Pikkusisar, joka valmistui viime vuonna. Historioitsijan kannalta tämä kiinnostava elokuva siitäkin syystä, että siinä kerrotaan naisten kokemuksista sodassa. Perinteisesti sota-ajan kuvauksissa on yleensä keskitytty kertomaan miesten kokemuksista rintamalla, mutta Pikkusisar kuvaa kotirintaman elämää.


Kuva: päähenkilö Katri (Vera Kiiskinen) etualalla ja taustalla on sodassa haavoittunut Arvo (Kai Laitinen, joka on paremmin tullut tunnetuksi Raidina).

Elokuvan päähenkilönä on Katri, joka on talvisodassa menettänyt miehensä. Jatkosodan aikana Katri menee sotilassairaalaan töihin apusisareksi. Kun hän aloittaa työnsä sairaalassa, osastonhoitaja antaa hänelle tiukan määräyksen, että ei saa itkeä vaikka sairaalassa tulisikin järkyttäviä tilanteita.

Vähitellen katsojalle käy selväksi työ sotilassairaalassa merkitsee Katrille myös pyrkimystä unohtaa oma surunsa. Hän on menettänyt miehensä sodassa, mutta hän on päättänyt olla surematta ja itkemättä menetystään. Katri haluaa olla vahva ja peittää surunsa mutta lopulta tilanne käy ylivoimaiseksi ja Katri murtuu hetkellisesti. Lisäksi hän joutuu kokemaan uusia menetyksiä: hän yrittää aloittaa uuden miessuhteen lapsuudenystävänsä Eeron kanssa mutta tämäkin mies kuolee. Miehen kuoleman jälkeen Katri huomaa odottavansa lasta. Sotilassairaalassa Katri on tutustunut runoja lausuvaan tukkijätkään Arvoon, joka on ihastunut Katriin ja josta Katri yrittää nyt hakea tukea itselleen, mutta sitten paljastuu että Arvo onkin jo naimisissa joten orastava suhde päättyy siihen.

Pikkusisar on kiinnostava elokuva, koska se kuvaa ristiriitoja ja epävarmuutta, jotka nuori nainen joutuu kokemaan elämässään. Katrin on vaikea päättää, mikä on oikea ratkaisu missäkin tilanteessa. Hän empii kahden miehen, Eeron ja Arvon välissä, mutta kumpikin yritys uuden suhteen aloittamiseksi epäonnistuu. Kun Katri huomaa odottavansa lasta, hän suunnittelee aborttia, koska aviottoman lapsen synnyttäminen olisi ollut häpeällistä. Lopulta Katri päättää kuitenkin pitää lapsen ja elokuva päättyy siihen, että Katri jää odottamaan lapsensa syntymää.

Pikkusisaressa vahvuus ja epävarmuus vuorottelevat. Toisaalta Katri yrittää olla vahva ja hän tekee tiettyjä päätöksiä, mutta hän myös muuttaa mieltään ja hän joutuu toteamaan että äkillisesti muuttuvat olosuhteet tuottavat jatkuvasti yllätyksiä. Tulevaisuutta ei voi ennakoida, koska sotatilanne tuo yllättäviä käänteitä ja se muuttaa myös ihmisiä siten että ihmiset osoittautuvat toisenlaisiksi kuin Katri on luullut. Mutta Katrilla on kuitenkin tukenaan muutamia läheisiä ihmisiä; hänellä on äiti ja sisar, joiden avulla hän selviytyy vaikeista tilanteista.

Pikkusisar on siinä mielessä nykyaikainen elokuva, että se kuvaa ristiriitoja ja päätöksenteon vaikeutta. Tässä elokuvassa ei varsinaisesti ole sankareita mutta siinä osoitetaan että elämä jatkuu ikävistä kokemuksista huolimatta.


alkuun paluu etusivulle



webdesign © Päivi Hintsanen 2000
© Finnica