S A N K A R U U D E N   S A L A T
Suomalaisen sankaruuden teemat, tarinat ja tekijät esikristilliseltä ajalta nykypäivään




SEIKKO ESKOLA
Tieteen sankarit

Jyväskylässä 5.5.2000

Professori



Professori Eskola käsitteli tieteen sankareina merkittäviä suomalaisia tieteenharjoittajia ja heidän vaikutustaan yhteiskuntaan. Hän kiinnitti huomiota myös niihin, jotka on syrjäytetty taistelussa asemista tiedeyhteisössä.

Suomessa tieteen edustajien vaikutus yhteiskuntaan on ollut poikkeuksellisen suuri. Helsingin yliopiston oli 1800-luvulla maan ainoa yliopisto. Sen opettajilla oli keskeinen vaikutus Suomen kansalliseen heräämiseen ja suomalaisen identiteetin muodostumiseen. Yliopiston professoreina toimivat Elias Lönnrot, J.W.Snellman, Z. Topelius ja M.A. Castrén. Kansallisrunoilija J.L. Runeberg oli ollut dosenttina. Jo ennen yliopiston siirtymistä Helsinkiin oli Henrik Gabriel Porthan ollut professori ja suuri kansallinen vaikuttaja. Helsingin yliopiston professoreita olivat myös suomalaiskansallisen historiankirjoituksen uranuurtaja G.Z. Yrjö-Koskinen ja suomenruotsalaisuuden aatteen luoja, kielentutkija A.O. Freudenthal.




alkuun


Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeninä professoreilla oli suuri vaikutus politiikassa. Puolet vuosien 1918-44 pääministereistä oli Helsingin yliopiston professoreita, niin pääministerien määrällä kuin hallitusajalla mitaten. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä heitä oli edelleen ministereinä, mutta ei enää ykkösketjussa vaan asiantuntijoina. Mutta vuoden 1987 jälkeen ei yksikään professori ole enää ollut ministerinä. Politiikka on ammattilaistunut. Myös eduskunnassa on enää vain harvoja tiedemiehiä. Valitsijat eivät nykyään näytä panevan painoa ansioille tieteessä. Vaaleissa ovat paremminkin valttia nuoruus ja kauneus, misseys voittaa väitöskirjan.

Yhteiskunnan eri alueiden kehittämisessä eräillä professoreilla on ollut ratkaiseva merkitys. Arvo Ylppö loi korkeatasoisen lasten lääkintähuollon, A.K. Cajander metsäntutkimuksen, Erkki Laurila vaikutti ratkaisevasti maan energiapolitiikkaan.

Suomen tieteen ainoa Nobel-palkinnon saaja tähän mennessä on A.I. Virtanen. Sen hän sai 1945 ansioistaan maatalouskemian alalla. Virtanen oli 26-vuotiaana tohtorina tullut Valion tutkimuslaitoksen johtoon. Hän osoittautui liikkeelle niin hyödylliseksi, että hänelle rakennettiin tutkimuslaitokseksi Helsinkiin kuusikerroksinen kivitalo. Suomen tieteen ainoan Nobelin on siis rahoittanut osuustoiminnallinen keskusliike. Suomen Akatemian esimiehenä Virtanen toimi hyvin tehokkaasti maan tutkimuksen hyväksi. Suomi on myös saanut matematiikassa Nobelin palkintoa vastaavan Fieldsin mitalin. Sen sai 1936 Lars Ahlfors. Korkeimmat tunnustuksensa Suomen tiede on siis saanut jo ennen valtiollisen tiedepolitiikan alkamista.




alkuun


Esitelmöitsijä käsitteli myös Suomen tieteen suuriin legendoihin kuuluvaa kielentutkijaa E.N.Setälää. Hän kirjoitti jo koululaisena kieliopin, jota sitten luettiin kouluissa vuosikymmeniä. Professoriksi hän tuli alle 30-vuotiaana ja oli kansallisten tieteitten keskeinen vaikuttaja vuosikymmeniä. Saavutuksillaan Setälä on kiistämättä tieteen sankari. Mutta kuten professori Fred Karlsson on äskettäin osoittanut, Setälän loistavaan uraan sisältyi myös synkkiä varjoja. Toisten ideoita omakseen ottamalla hän loukkasi monia tieteen etiikan normeja ja tieteen vallankäyttäjänä jyräsi eri mieltä olevia tutkijoita.

Korkein Suomessa annettava tunnustus tieteellisistä saavutuksista on akateemikon arvo. Se voi olla kerrallaan vain kahdellatoista henkilöllä. Kenellekään naiselle sitä ei ole vielä annettu. Fysiologian professori ja geriatrian uranuurtaja Eeva Jalavisto olisi sen ansainnut. Mutta hän kuoli ennen kuin tämä arvonimi perustettiin. Esitelmässä käsiteltiin myös kahden sukupuolensa vuoksi aikanaan syrjintää kokeneen naisen, maamme ensimmäisen naisprofessorin Alma Söderhjelmin ja kansainvälisesti nykyisin hyvin arvostetun mutta kotimaassa aikanaan syrjityn Hilma Granqvistin uraa.




alkuun paluu etusivulle



webdesign © Päivi Hintsanen 2000
© Finnica