Y L E I S Ö L U E N T O S A R J A
Suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria tavoittamassa

Luennot pidettiin Jyväskylän yliopistolla syksyllä 1999


MINNA MÄKINEN
Kotiseudun rakentuminen ja merkitykset nuorten elämässä

Esitelmä Jyväskylässä 18.10.1999







Taustaksi:
Mielestäni Suomi on ns. kotiseutumaa. Sanasta kotiseutu mieleeni tulee omakotitalo, järvenranta, sauna, metsä, oma rauhaisa piha ja muuta sellaista. Itse en asu tuollaisessa ympäristössä, vaan kerrostalossa, mutta toivon joskus asuvani. Ainakin minua vetää puoleensa Suomen luonto ja kotiseutu.





alkuun

Ensimmäiset sanat esitelmääni on kirjoittanut 14-vuotias tyttö, joka aikoinaan johdatti minut kotiseutukäsitteen pariin. Löysin tämän kirjoituksen toista teemaa varten keräämästäni esitutkimusaineistosta. Kiinnostuin siitä, minkälaisia piirteitä ja elementtejä kotiseutukäsitteeseen liitetään, mitä käsitteen sisältä olisi löydettävissä. Ja kirjoitus herätti kiinnostukseni etenkin siihen, mitä nuoret ajattelevat kotiseudusta, minkälainen on nuoren ihmisen kotiseutumielikuva?

Esitelmäni perustuu pro gradu -työhön, jonka tein Jyväskylän yliopiston etnologian laitokseen kaksi vuotta sitten. Opinnäytetyössäni tarkastelin nuorten kotiseutumielikuvia koululaisten tuottamien teemapiirustusten ja teemakirjoitusten kautta. Informantit olivat ala-asteen, yläasteen ja lukion oppilaita Lempäälän kouluista. Sain teemapiirustuksen ja teemakirjoituksen yhteensä 158 oppilaalta, joista nuorimmat olivat 9-vuotiaita ala-asteen 4. luokkalaisia ja vanhimmat 19-vuotiaita lukion 3. luokkalaisia.


alkuun

Kotiseudun rakennusaineita

Kotiseudun maantieteelliset rajat ovat hyvin vaihtelevat ja yksilölliset. Kotiseutu voi rajoittua kotiin ja sen pihapiiriin, se voi olla kylä tai oma asuinkunta. Kotiseutu voi laajentua käsittämään useita paikkakuntia tai sijaita erillisinä "kotiseutukeitaina" ympäri Suomen. Laajimmat kotiseutumielikuvat ulottuvat yli Euroopan ja maailmankaikkeuden.

Suurin osa informanteistani on asunut koko elämänsä samassa paikassa, ainakin samalla paikkakunnalla, joten on varsin luonnollista, että kotiseutu liitetään tavallisesti synnyinseutuun ja sitä kautta omiin juuriin. Nuorille oli tärkeää se, että kotiseutu toimii tuttuna ja turvallisena tukikohtana, jonne on hyvä palata.

Jotta kotiseutu tuntuisi kotiseudulta, se täytyy tuntea läpikotaisin. Se vie aikaa, ja tuntemisen opettelu on parasta, jos sen voi aloittaa syntymästä alkaen. --- Mielestäni ihmisellä ei voi olla kuin yksi kotiseutu, vaikka olisikin asunut elämässään useammissa paikoissa.
(Poika, 17.)


Sen sijaan ne nuoret, jotka ovat muuttaneet asuinpaikkaa jossain elämänsä vaiheessa, ovat sitä mieltä, että kotiseutu voi olla synnyinseutu tai asuinseutu, ja että ihmisellä voi olla useampiakin kotiseutuja. He pitävät sekä nykyistä asuinpaikkaansa että aikaisempia asuinpaikkoja kotiseutunaan. Kotiseudun määrittäminen muuttuu elämäntilanteiden muuttuessa. Aikaisemmin ainoalta oikealta kotiseudulta tuntunut paikka voi saada rinnalleen uusia kotiseutuja, muodostuu ns. kotiseutukeitaita, jotka aktuaalistuvat elämänkulun mukaisesti.

Kotiseudun ei tarvitse olla aina synnyinpaikka tai asuinpaikka. Kotiseutu voi määrittyä muinkin perustein. Merkityksellinen kotiseutuside voi muodostua toiminnallisin perustein, jolloin kotiseutumääritteen saa esimerkiksi kesänviettopaikka. Tärkeitä kotiseudun aineksia ovat myös leikkipaikat, harrastuspaikat ja koulu. Sosiaaliset suhteet, ystävät, sukulaiset ja muut tutu ihmiset ovat merkittävässä asemassa kotiseututunteen syntymisessä. Ja jotta jokin kohde tai paikka saisi sijan kotiseudun rakentumisprosessissa, täytyy siihen liittyä omasta elämästä, omista kokemuksista syntyviä henkilökohtaisia muistoja. Nämä kotiseutukontaktien eri muodot eivät ole erillisiä elementtejä vaan seurausta toisistaan ja edellytyksiä toisilleen.




alkuun

Kotiseutuun kuuluu tietenkin naapurit, rauhallinen tunnelma ja oma kotipiha, loputon seikkailujen lähde (siis kun olin pieni). Kotiseutuun kuuluu myös leikkikenttä, jossa pelattiin ja juteltiin kavereiden kanssa. Uimaranta ja jalkapallokenttä myöskin ovat kotiseutuni osia.
(Poika, 14.)


Sen sijaan kollektiiviset ns. viralliset kotiseudun muistokohteet ja identiteettisymbolit, kuten museot, muistomerkit ja muu kotiseutuperinne eivät saaneet huomiota nuorten kotiseutumielikuvissa. Ilmeisesti nuoret eivät pysty liittämään omia henkilökohtaisia kokemuksiaan museoiden tarjoamaan muistomaailmaan ja siksi esimerkiksi Kuokkalan museoraitti Lempäälässä ei ole saanut sijaa nuorten kotiseutukuvissa. Nuoret kuvaavat kotiseudun tutuksi ja turvalliseksi paikaksi. Nimenomaan tuttuus tuo mukanaan turvallisuuden tunteen. Läpikotaisin tuttu ympäristö, tutut ihmiset antavat mahdollisuuden tuntea kuuluvansa jonnekin, tulla hyväksytyksi muiden joukkoon sellaisena kuin on. Kotiseutu nähdään luottamuksellisena tilana. Se antaa nuorille mahdollisuuden kokea samuutta ja jatkuvuutta, jotka auttavat ihmistä hänen taustansa jäsentymisessä. Kotiseutu ikään kuin varmistaa selustan.


alkuun

Minä itse olen sinänsä hyvä "kotiseutuihminen", että vaikka joutuisinkin asumaan jossain muualla kuin täällä kotiseudullani, tulen aina muuttamaan tänne takaisin. Veri vetää minut tänne ja täällä tunnen olevani kaltaisteni joukossa.
(Tyttö, 18.)


Näyttääkin siltä, että kotiseutu antaa hyvän - mutta ei suinkaan välttämättömän - perustan ja tukikohdan elämän erilaisiin haasteisiin. Paikallinen identiteetti tai kotiseutuidentiteetti on vain yksi ihmisen identifikaation kohteista. Monille ihmisille esimerkiksi ammatti-identiteetti, ikäryhmäidentiteetti tai muunlaisin perustein määräytynyt ryhmäidentiteetti on riittävä apuväline oman itsen määrittelemiseksi. Ihminen kykenee tasapainoiseen identiteettiprosessiin ilman kotiseudun taustatukeakin etsiytymällä muiden viiteryhmien pariin.


alkuun

Romantisoitu kotiseutu

Kotiseutu on nuorille toiminnan ja sosiaalisten suhteiden konteksti. Siksi onkin mielenkiintoista havaita omakohtaisesti koetun kotiseudun ja nuorten kirjoittamien kotiseutukäsitteen määritelmien välinen ero. Vaikka oma kotiseutu onkin täynnä toimintaa ja ihmisiä, niin kotiseutu käsitteenä nähdään usein idyllisenä maalaismaisemana.

Sanasta kotiseutu mulle tulee vaan mieleen joku rauhallinen paikka. Peltoja, metsää ja taloja, jotka näyttää kotiseudulta. Mää aattelen aina, että kotiseutu on joku "maalaismaisema " vaikka kyllähän ihmisiä kaupungeissakin asuu.
(Tyttö, 15.)


Mistähän tämä maaseutumainen, romantisoitu kotiseutukuva on peräisin? Onko koulu tämänkaltaisen mielikuvan välittäjä? Vai syntyvätkö maaseuturomantiikkaa sisältävät kotiseutumielikuvat kenties kirjallisuuden, taiteen ja elokuvien välityksellä? Tai vanhempien ja isovanhempien siirtämänä perinteenä?




alkuun paluu etusivulle



webdesign © Päivi Hintsanen 1999-2000
© Finnica