Y L E I S Ö L U E N T O S A R J A
Suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria tavoittamassa

Luennot pidettiin Jyväskylän yliopistolla syksyllä 1999


PEKKA ISOTALUS
Suomalaiset viestijöinä

Tiivistelmä luennosta Jyväskylässä 15.11.1999

Professori





Vastaaminen kysymykseen, millaisia suomalaiset ovat viestijöinä on varsin vaikeaa. Meidän suomalaisten välillä on paljon eroja, joten yhtenäinen kuvailu antaa aina yksipuolisen kuvan. Toisaalta ei ole olemassa mitään absoluuttista mittaria, jonka avulla erilaisia puhekulttuureja voitaisiin luonnehtia. Tämän takia puhekulttuuria joudutaan aina vertaamaan muihin kulttuureihin. Kulloinkin saatu vastaus riippuukin paljon siitä, mikä kulttuuri valitaan vertailukohdaksi.

Suomalaista puhekulttuuria on tutkittu ensinnäkin kysymällä suomalaisten omia näkemyksiä itsestään. Toiseksi käsityksiä suomalaisista on kysytty muiden kulttuurien edustajilta. Kolmas tapa tutkia puhekulttuuria on havainnoida esimerkiksi kulttuurienvälisiä viestintätilanteita. Kaiken kaikkiaan tutkimukset eivät anna mitenkään yhtenäistä kuvaa suomalaisesta puhekulttuurista, vaan tulokset ovat varsin sirpaleisia ja hajanaisia. Joitakin piirteitä voitaneen kuitenkin nostaa jotenkin erityisen tyypillisiksi suomalaiselle puhekulttuurille.

Ensinnäkin meidän kulttuurissamme on vankka kirjallinen perinne, joka heijastuu myös puhumiseen. Usein edellytämme puheelta julkisissa tilanteissa kirjoitetun kielen muotoa, mikä näkyy esimerkiksi puheen sujuvuuden korostamisena. Kirjallisen viestinnän vahva asema näkyy myös esimerkiksi koulun äidinkielen opetuksessa ja sanomalehtien lukemisen aktiivisuudessa. Kirjalliseen perinteeseen saattaisi perustua myös se, että olemme maailman innokkaimpia tekstiviestien lähettäjiä.




alkuun

Meillä suomalaisilla on myös todettu olevan varsin kielteinen viestijäkuva. Emme siis pidä itseämme kovinkaan hyvinä viestijöinä. Tällainen ajattelu vaikuttaa suoraan viestintäkäyttäytymiseemmekin. Mielestäni on kuitenkin nähtävissä viitteitä siitä, että 90-luvulla suomalaisten viestijäkuva on kohentunut. Kielteinen viestijäkuva ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme muita arempia puhumaan. Suomalaiset eivät tutkimusten mukaan ole sen arempia kuin amerikkalaisetkaan. Sen sijaan suomalaisten viestintähalukkuus on alhaisempi. Kun siis vaikenemme seurassa, niin se ei näyttäisi johtuvan arkuudesta vaan haluttomuudesta.

Viestintähaluttomuus on varmaankin sidoksissa siihen, että suomalaiset arvostavat hiljaisuutta. Hiljaisuuden arvostaminen on ehkä yksi puhekulttuurimme leimallisimmista piirteistä. Kulttuurissamme on korkea hiljaisuuden sieto, ja hiljaisuuteen liittyy meillä voimaa ja rauhaa. Suomalainen ei helposti ahdistu, jos keskustelussa tulee hiljainen hetki. Suomalainen kulttuuri on myös kuulijakeskeistä, eli asetumme usein mieluummin kuuntelemaan kuin puhumaan. Kuulijoinakin olemme hiljaisia; emme anna juurikaan äänellistä palautetta ja annamme puhujan sanoa asiansa loppuun. Lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan, kun on asiaa. Olemme siis asiakeskeisiä. Tähän olemme oppineet jo koulussa, jossa puhuu se, joka tietää. Suomessa usein korostetaankin sitä, että asia on puhujaa tärkeämpi.




alkuun

Nämä piirteet eivät suinkaan tarkoita sitä, että suomalaiset keskustelisivat vähän. Kuinka muuten meillä olisi niin paljon puhuttavaa kännyköihin? Tutkimukset osoittavatkin, että puhumme mielellämme tutuissa, turvallisissa ja epävirallisissa tilanteissa. Sen sijaan mitä virallisempi tilanne on ja mitä enemmän puhujan roolille annetaan painoarvoa, niin sitä haluttomampia olemme puhumaan. Suomalaiset eivät myöskään ole kovin innokkaita väittelemään, vaan pyrimme puheen avulla pitämään yllä ryhmäsopua.

Olisi hyvä, jos me suomalaiset osaisimme arvostaan oman puhekulttuurimme ominaispiirteitä. On kuitenkin turha ajatella, että olisimme jotenkin poikkeuksellisia viestintyyliltämme. On siis epätarkoituksenmukaista liikaa korostaa omalaatuisuuttamme tässä suhteessa. Puhekulttuuriamme ei myöskään tarvitse muuttaa, vaan se on hyvä sellaisena kuin se on. Sen sijaan on tärkeä kehittää omia viestintätaitojaan niin, että osaa viestiä niidenkin kanssa, jotka tulevat toisenlaisista kulttuureista. Tällaisiin kulttuurien välisiin kohtaamisiin oman puhekulttuurin tuntemus antaa usein hyvän lähtökohdan.




alkuun paluu etusivulle



webdesign © Päivi Hintsanen 1999
© Finnica