K u n   p e s ä p a l l o s t a   t u l i   p e s ä p a l l o a


Missä vaiheessa "Tahko" Pihkala tiesi keksineensä uuden, merkittävän pallopelin?

Perinteinen pitkäpallo oli sekavaa laumapeliä, jossa hitaimmat pelaajat ruuhkautuivat takapesän kansankokouksiin odottamaan hyvää lyöjää pelastajakseen. Yleisön kannalta paluurynnäkön riehakkuus oli hupaisaa katsottavaa, mutta pelaajissa se kehitti pelkkää "laumahenkeä", Pihkala tuskaili. Peliä oli jalostettava.

Syyskuussa 1920 Jyväskylän lyseon pihalla pantiin pystyyn ensimmäinen pesäpallo-ottelu. Koe epäonnistui. Pihkala totesi pettyneenä, että peli vaikutti "puisevalta".

Koko pitkän syksyn Pihkala piirteli pesänvälejä ja kävi kirjeenvaihtoa jyväskyläläisten "koekaniiniensa", varsinkin "assistenttinsa", lyseolainen Ilmari Koskialan kanssa. Lopulta pelin toimivuuteen löytyi ratkaisu. Se olisi kolmas pesä.

"Ensi näkemällä te kauhistutte" - Pihkala kirjoitti Jyväskylään - "niinkuin minäkin, kun keksin asetelman. Teoriassa hirveää! Käytännössä miltei ihanaa."

Vaati melkoista rohkeutta tyrkyttää moista häkkyrää ja ristiin juoksemista uudeksi kansanpeliksi. Armeijan ja suojeluskuntien kautta pesäpallo teki kuitenkin itsensä vähitellen tykö.

KUUNTELE >>
Tauno Väisänen kertoo mitä mieltä Tahko Pihkala oli pesäpallon merkityksestä Suomen sotavoimille.