Keski-Suomen taloushistoriaa hallitsee omavaraistalouteen ja maatalouselinkeinoon perustuva aika. Maatalous ja sen sivuelinkeinot takasivat keskisuomalaisten toimeentulon aina 1800-luvun lopulle ja jopa 1950-luvulle saakka.

Myyntiin ja jalostukseen perustuvan metsätalouden läpimurto 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, sekä sen mukanaan tuoma siirtyminen omavaraisesta luontaistaloudesta raha- ja vaihtotalouteen, toivat muutoksen alueen elinkeinorakenteeseen. Tämä aiheutti myös kaupan ja siihen liittyvien elinkeinojen voimakkaan laajenemisen. Muutos toi Keski-Suomen mukaan kansantalouteen ja laajemmaltikin maailmantalouteen, jonka suhdannevaihtelut alkoivat vaikuttaa 1800-luvun jälkipuoliskolla konkreettisesti keskisuomalaisten elämään. Lopulta kansainvälisistä suhdanteista ja niiden vaihtelusta tuli keskeinen vaikuttaja maakunnan taloushistoriassa.

Kehittyvä talous ja yhteiskunta edellyttivät jäseniltään paljon uusia taitoja, minkä vuoksi maahan luotiin laaja ja monipuolinen koulutusjärjestelmä, ja yhteiskunta koki jo toisen murroksen muuttuessaan koulutus- ja palveluyhteiskunnaksi. Erikoista kehityksessä on se, että varsinainen primääri perustuotanto jäi vähemmistöön. Palveluelinkeinot nousivat modernissa kehittyneessä yhteiskunnassa hallitsevaksi elinkeinoryhmäksi.



M a a t a l o u s   j a   s i i h e n   l i i t t y v ä   t o i m i n t a   a l u e e n   a i n o a n a   
e l i n k e i n o n a



Pitkänä ajanjaksona esihistorian hämäristä 1800-luvun puolimaihin, keskisuomalaiset saivat elantonsa pääasiassa omavaraisesta luontaistaloudesta. Talouden muoto ei ollut ihmisten valinnasta johtuva ratkaisu, vaan elämänmuoto, tapa, jolle ei ollut olemassa vaihtoehtoja. Sadot ja sen mukana elämän laatu olivat tulosta ihmisen omasta ahkeruudesta, sekä sallimuksesta, jolle ihmiset eivät voineet mitään. Tämän perinteisen elämäntavan kautena keskisuomalaisilla ei juuri ollut yhteyksiä ympäröivään maailmaan. Keskisuomalaisille oma kotiseutu ja maakunta muodostivat suojaisen lintukodon, johon ulkoiset taloudelliset tekijät eivät juuri vaikuttaneet.

Ajanjakson loppupuolella - ehkä 1600-1700-luvulta lähtien - ulkomaailman tapahtumat alkoivat vaikuttaa myös Sisä-Suomeen, ja vähitellen tuulahdukset alkoivat tuntua joissakin marginaalisissa elämän vaiheissa. Ne eivät kuitenkaan merkittävästi vaikuttaneet ihmisten jokapäiväiseen elämään.



T e o l l i s u u d e n   j a   k a u p a n   v a r o v a i n e n   m u t t a   k i i h t y v ä
 i n v a a s i o



Suuressa maailmassa oli 1700-luvun jälkipuoliskolla alkanut teollisuuden vallankumous, jonka mainingit alkoivat tuntua syrjäisessä Suomessa ja Keski-Suomessa 1800-luvun puolimaissa. Merkittävin osatekijä tässä kehityksessä oli metsätalouden läpimurto, joka 1860-luvulta lähtien vaikutti Keski-Suomen asukkaitten elämään. Ihmiset alkoivat tehdä ainakin osan vuodesta palkkatyötä ja työtilaisuuksien lisääntymisen myötä työpalkat kohosivat. Suuri muutos vanhaan maatalousyhteiskuntaan verrattuna oli myös se, että työpalkat alettiin metsätaloudessa maksaa kokonaan rahana - maataloudessa palkka maksettiin pääosin luonnontuotteina ja tarjoamalla työntekijälle ylöspito talosta.

Teollisuuden ja kaupan hyväksi tehty palkkatyö vaikutti yhteiskunnan perinteisiin rakenteisiin voimakkaasti. Kun metsätöissä maksettiin maataloutta parempia palkkoja, maatalouteen oli vaikea enää saada kannattavaan hintaan palkkatyövoimaa. Tämä loi paineita maatalouden koneistamiseen. Konetyöllä korvattiin ensin kalliimpi miestyö, ja pian palkatun naistyövoiman käyttökin kävi mahdottomaksi. Tämä muutti maatalouden rakenteita: tilat muuttuivat perheviljelmiksi.

Samaan aikaan metsätalouden läpimurron kanssa kaupan vapautuminen alkoi muuttaa maaseudulla elävien ihmisten arkipäivää. Talousmuoto muuttui omavaraisesta lyhyin askelin kohti raha- ja vaihtotaloutta.





Teollistuminen liitti paikallisen talouselämän ja ihmisten arkipäivän vähitellen osaksi kansantaloutta ja laajemmin maailmantaloutta. Vuorovaikutus maakunnan ulkoisten alueiden ja jopa ulkomaiden kanssa lisääntyi, ja tämä toi suomalaisen maarahvaan kansallisten ja kansainvälisten suhdanteiden piiriin. Ennen tuntemattomat suhdannevaihtelut alkoivat näkyä ja tuntua syrjäisessä Keski-Suomessakin. Käytännössä tämä näkyi siinä, että toisina vuosina metsäkauppoja tehtiin kiihkeästi ja hinnat kohosivat, toisina metsää ei saanut myydyksi millään. Metsäkaupat vaikuttivat myös tilattoman väestön elämään, sillä laskusuhdanteessa työtä metsissä ja uittopuroilla oli niukemmin kuin kansainvälisen korkeasuhdanteen aikana.

Talouselämän rakenteiden muuttuminen toi mukanaan myös kasvavat tulo- ja varallisuuserot, jotka alkoivat vaikuttaa yhteiskunnan sosiaaliseen rakenteeseenkin. Taloudellisen rakenteen muutos toi mukanaan myös sosiaalisen nousun väylän, sillä ryhtymällä kauppiaaksi, liikemieheksi tai tehtailijaksi vähävarainenkin saattoi ainakin periaatteessa kohota vaurauteen. Elinkeinoelämän murroskaudella yrittäjissä olikin paljon paikallista väestöä, mutta rehellisyyden nimissä vain ani harva varaton tai vähävarainen saattoi hyödyntää muuttunutta tilannetta.





Keski-Suomen suurimpien ja merkittävimpien yritysten perustajat olivat lähes poikkeuksetta alueen ulkopuolelta tulleita vaikuttajia. Alueelle syntynyt suurteollisuus oli sitä luokkaa, etteivät maakunnan omat asukkaat omine varoineen voineet niihin ryhtyä. Esteenä tälle olivat paitsi varojen myös koulutuksen ja kokemusten puute.



T a l o u s e l ä m ä n   k e s k i t t y m i n e n


Viimeistään 1900-luvun puolelle siirryttyä taloudellisesta keskittymisestä tuli pian yleinen yhteiskunnassa vaikuttava pyrkimys, joka saavutti ajan mukana kaikki talouden osa-alueet. Keskittyminen alkoi eniten pääomia vaativasta suurteollisuudesta. Näin esimerkiksi selluloosa- ja paperiteollisuuden yritykset sulautuivat jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä suuriksi konserneiksi.

Keskittyminen oli pitkä prosessi, joka eteni yhteiskunnassa hitaasti yhtä uusille alueille. Asutus alkoi keskittyä kaupunkeihin ja taajamiin viimeistään 1950-luvulla, mutta suoranaiseksi maaltapaoksi se kiihtyi vielä tätäkin myöhemmin 1970- ja 80-luvuilla. Haja-asutusalueet tyhjenivät asukkaista, ja jäljelle jäivät vain maatalouden vahvimmat yrittäjät. Näin siis ikiaikainen peruselinkeino maatalouskin keskittyi ja erikoistui aivan uudella tavalla: elämäntavasta tuli elinkeino ja maatilasta yritys.





Maaltapako vaikutti vahvasti myös yleisen taloudellisen rakenteen muutokseen. Sen myötä ennen hajanainen ja pieniin yrityksiin jakautunut kauppa keskittyi nopeasti ja pienyrittäjät saivat väistyä ketjujen ja markettien tieltä. Tukkukaupoista tuli yksityiskauppojen sijaan yrittäjiä, ja aikaisemmin hajanainen osuuskauppakenttäkin keskittyi SOK:n leirissä vahvaksi maakuntaosuusliikkeeksi ja OTK:n parissa keskittyminen vei tätäkin pitemmälle valtakunnalliseen suuryritykseen EKA:an.

Myös pankkisektorilla keskittyminen oli muotisana. Säästöpankkiryhmässä kehitys vei valtakunnalliseen Suomen Säästöpankkiin, ja osuuspankkiryhmässäkin tapahtui maltillisempaa keskittymistä. Keskittymiseen liittyi myös suuria vaaroja, joista esimerkkeinä ovat valtakunnalliseksi keskittyneiden EKA:n ja Suomen Säästöpankin tuhoutuminen. Uskalias ja ahne yritys kasvattaa valtaa sekä vaikutusvaltaa päättyi surullisesti, sillä yrityksissä tuhoutuivat sukupolvien paikallisen työn tulokset.

Keskittyminen vei suomalaisen ja keskisuomalaisen yhteiskunnan erottamattomaksi osaksi kansan- ja maailmantaloutta. Ihmisten arkipäivään alkoivat vaikuttaa maailmanmarkkinahinnat ja pörssikurssit sekä niiden vaihtelu. Aikaa myöten vaikutukset näkyivät yhä nopeammin - 2000-luvun alussa OPEC:in päätökset öljyntuotannon kiintiöiden muutoksista alkoivat samana päivänä näkyä huoltoasemien hintatauluissa. Suhdanteet ja niiden muutokset vaikuttivat hyvin nopeasti työllisyyteen ja muutosten jyrkkyys alkoi pelottaa pientä ihmistä.



P a l v e l u e l i n k e i n o t   j a   k a n s a i n v ä l i s y y s   h a l l i t s e v a k s i   K e s k i - S u o m e n   t a l o u s e l ä m ä s s ä



Yhteiskunnan muutos oli toisen maailmansodan jälkeen totaalinen ja kaiken läpi käyvä. Merkittävin muutos oli siirtyminen varsinaisesta perustuotannosta palveluelinkeinoihin. Erilaisista palveluelinkeinoista tuli selvästi suurin ryhmä koko Suomen ja samalla Keski-Suomenkin elinkeinorakenteessa. Yhteiskunta ja talouselämä alkoivat pyöriä palvelujen ympärillä ja perinteiset elinkeinot jäivät vähemmistöön.





Kehittynyt ja monimutkaistunut talousjärjestelmä vaati jäseniltään enemmän kuin yksikertainen ja perinteinen talousmuoto. Teknistynyt ja kansainvälistynyt systeemi vaati osallistujiltaan yhä monipuolisempaa ja laajempaa koulutusta. Tämä puolestaan kehitti Suomesta ja Keski-Suomesta koulutusyhteiskunnan, jossa aina suurempi ja suurempi osa ihmisten elämästä kuluu koulutuksessa. Monet yhteiskunnan jäsenet joutuvat elämänsä aikana käymään läpi useitakin ammattikoulutuksia, kun kehityksen kiihtynyt sykli muuttaa ihmisen elinympäristöä nopeammin kuin ihmisen työura kestää.

Tiedonkulku ja tiedonvälitys paisuivat, ja kaikilla yhteiskunnan jäsenillä oli mahdollisuus reaaliaikaisesti seurata koko maailman ja oman yhteiskunnan tapahtumia. Muutos johti valtavaan informaatio-tulvaan, joka ei voinut olla vaikuttamatta yksilöiden jokapäiväiseen elämään. Suomi liittyi 1990-luvun puolivälissä Euroopan yhteisöön, ja kotoinen lintukoto jäi vain muistoksi. Yhteiskunta ja kansantalous olivat elimellinen osa globaalia maailmantaloutta, jossa kaikki liittyvät kaikkeen.


artikkeli tulostusmuodossa (rtf)

etusivulle